Laurin loppuaika

Minä eli Lauri pääsin takaisin pakkaseen turvallisesti, ikävä kyllä. Ei sillä että turvallisuudessa olisi mitään vikaa mutta olisin kyllä mieluummin jäänyt Singaporen kulmille. Typerät tosielämän realiteetit. Kerron tässä suurinpiirtein reissuni loppuajan tapahtumat, Heidi saa laittaa jossain vaiheessa kuvia, itse kun en muistanut niitä mukaan ottaa.

Tosiaan edellinen kirjoitus päättyi Bintamin paratiisihotelliin, joka oli aivan upea. Hotellissa ja sitä ympäröivissä aktiviteeteissa tuntui olevan hotellivieras-työntekijä suhde n. 1:2, eli koko ajan oli joku jotain passaamassa. Ikävästi tosin molemmat paloimme punaisiksi kuin katkaravut (joita Aasiassa kovasti syödään), joten kelit olivat vähintäänkin ihanteelliset. Itse en edes ottanut aurinkoa kymmentä minuuttia enempää, salakavalasti paloin altaassa pulikoidessa koska en osannut käyttää aurinkorasvaa tarpeeksi. Muutamana seuraavana yönä nukkuminen oli yhtä helvettiä mutta kyllä siitä selvisi kun läträsi tarpeeksi aloe veraa.

Indonesiassa olimme kaksi yötä jotka meni suurimmalta osalta altaassa pulikoidessa sekä erilaisia herkkuja maistellessa. Kokeilin myös jousiammuntaa, tauluun osuin mutta keskelle en. Keskiviikkona eli Singaporeen palaamisen päivänä kävimme katsomassa paikallisessa turistiaitauksessa norsuja, jotka olivat varsin hellyttäviä, niistä tulee kuvia. Menimme myös taksilla katsomaan "oikeaa Indonesiaa", mutta yritykseksi jäi, jouduimmekin jonkin sortin turisteille rakennettuun matkamuistokylään. Noh, siellä sitten pari viimeistä tuntia ihmettelimme ja lauttasimme takaisin tuttuun Sporeen. Oikea Indonesia jäi kokematta mutta luksusta kyllä riitti. Hotellin hinnaksi tuli lähes miljoona paikallista rahaa!

Singaporeen palattuamme menimme taas tuttuun Geylangiin uuteen kuppaiseen hotelliin kärsimään palovammoistamme. Torstai meni muistaakseni haavoja nuollessa lukuunottamatta iltaa jolloin kävimme vähän suuremmalla porukalla illalla syömässä. Tämän jälkeen menimme yhteen Geylangin lukuisista food courteista iltaa istumaan. Käväsimme jopa yhdessä paikallisessa aavistuksen hämärämmässä pubissa (Her Majesty oli nimeltään), jonne päästyämme oli mukava huomata että niin moni vanhempi herra oli tuonut tyttärentyttärensä nauttimaan pubikulttuurista (jätän lukijalle harjoitukseksi rivien välistä lukemisen, varsinkin jos muistaa alueen maineen edellisestä tekstistä). Lähdimme häntä koipien välissä lipettiin melko pian.

Perjantaina saatoin Heidin koululle, kävin pesemässä pyykkiä niiden asunnolla ja menin käymään jossain uutukaisessa IT-ostoskeskuksessa. Ostari oli hieno ja kiiltävä, mutta kaikki liikkeet myivät lähes samaa tavaraa ja olivat liian trenditietoisia. Pari päivää myöhemmin kävin paljon mukavammassa saman alan ostarissa, siitä kohta lisää.

Perjantai-iltana menimme Zoukkiin mikä oli kuuma hotti yökerho ja oikeasti - kuten niin monet samalla tavalla mainostetut baarit myös suomessa - järkyttävää sontaa. Sisäänpääsymaksu oli yli $30, eikä minua edes päästetty sisään koska ei sandaaleilla sopinut mennä. Vuokrasin sieltä sitten isoimmat kengät mitä talosta löytyi (jotka olivat silti aivan liian pienet) ja jouduin vielä ostamaan viiden dollarin sukat. Siinähän sitten olin trendikäs shortsit jalassa mutta nahkakengät ja polvisukat jalassa, ah kyllä oli niin sopimattomat ne sandaalit siihen muuhun asustukseen verrattuna. Sanna oli ostanut lippunsa eri tiskiltä kuin me, ja pääsi sillä kahdelle eri puolelle mihin meillä ei ollut asiaa (maksoi lipusta $3 enemmän). Yritimme pyytää upgradea mutta olisi maksanut $15. Mistään ei lukenut etukäteen missään. Yökerho oli yhtä savukonetta ja lasersotaa, taustalla soiden uppo-outo ravejumputus. Juomat olivat törkeän hintaisia, olut oli muistaakseni lähemmäks kymmenen euroa (eli paikallisille varsinkin hurjaa ylihintaa). Silti siellä tuntui jengi viihtyvän ja kovasti tanssivan. Paikka olisi voinut olla parempi ellei olisi lähtenyt niin väärällä jalalla käyntiin. Me ei kovin kauaa oltu kunnes lähdimme takaisin hotellille huilaamaan. Hassuna yksityiskohtana klubista jäi mieleen isot mainokset, missä varoiteltiin varsinkin naisia olemaan juomatta enempää kuin kolme juomaa, ettei humala pääsisi yllättämään.

Olimme aiemmin miettineet Kuala Lumpuriin menoa, mutta koska aika oli kuitenkin kohtalaisen kortilla ja paikallistakin nähtävää riittäisi, teimme kompromissin ja menimme lauantaina Johor Bahruun, Malesialaiseen kaupunkiin aivan Singaporen kupeessa. Lauantai ei lähtenyt kovin vahvasti matkusteltuamme ensin ympäri Singaporea Heidin kämpillä käyden pyykkiä pesemässä ja etsiessämme bussia Malesian puolelle. Bussi vei meidät jonnekkin aivan kuuseen, mistä jouduimme talsimaan lähemmäksi keskustaa. Sinne kun pääsimme nälkäisinä ja väsyneinä (reput ja laukut kirvelivät palaneita hartioita), huomasimme että joka ikinen kauppa ja ravintola oli kiinni. Kaikkien liikkeiden kohdalla oli kirjaimellisesti lappu luukulla, harmi vaan ettemme ymmärtänyt mitä lappu sanoi. Aikamme ihmeteltyämme joku ystävällinen herrasmies valaisi meitä, että edellisenä iltana oli paikallinen sulttaani heittänyt veivinsä ja sitä kunnioittaakseen koko Johorin alue oli kiinni. Kiva. Noh, taksit kulki onneksi ja hotellikin oli etukäteen varattu, joten sinne huristimme.

Ja millainen hotelli se taas olikaan! Loppuu superlatiivit kesken kun näitä huippuhienoja hotelleja kehuu, mutta en ole kyllä niin hulppeassa paikassa ennen majoittunut. Viiden tähden hotellissamme oli King Size -sänky, arviolta 240cm leveä. Huoneessamme oli valtava kylpyhuone mistä oli ikkuna päähuoneeseen, mistä oli ikkuna merinäköalalla. Sänky oli ehkä maailman paras. Voitte ehkä ihmetellä että miten meillä oli varaa majoittua useammassakin luksushotellissa, mutta Singaporea ympäröivät halpamaat ovat varsinkin näin sesonkiajan ulkopuolella todella edullisia, tämäkin huone maksoi meiltä yhteensä n. 45e, kun parikymmentä kilometriä etelämpänä Singaporessa maksoimme vajaa 30e kaikkein halvimmasta nahkasänkyisestä pikkuhuoneesta.

Menimme tyydyttämään nälkäämme syömään illallisbuffettia mikä oli grillaushenkinen ("BBQ the night away"), tarjolla oli useita kymmeniä eri salaatteja yms. sidejä itse lihoille, mitä mentiin pihalla olevasta tarjoilupöydästä keräämään raakana lautaselle, jonka jälkeen ne annettiin yhdelle lukuisista kokeista ja he grillasivat ne. Herkkuja oli lähes kaikkea kuviteltavissa olevaa, lukuun ottamatta porsasta Malesian ollessa muslimimaa. Illalla kävimme vielä hotellissa olevissa porealtaissa ja saunoissa, harmi että naisten puolella ei kuulemma ollut sauna päällä.

Seuraavan aamun aamupala oli yhtä ylenpalttinen kaikkine huippuhyvine herkkuineen, minkä jälkeen pulahdimme nopeasti altaaseen ja lähdimme sitten Johor Bahrun keskustan tuntumaan, jossa olikin jo kaupat auennut. Aikamme siellä pyörimme ostellen pikkurahalla tuliaiskrääsää yms. Yritimme päästä halpaan hierontaan mutta mokailimme ajanvarausten kanssa ja jäi jalkahieronnat kokematta. Illalla huristimme bussilla takaisin Singaporeen. Tai no, huristimme on ehkä väärä sana koska liikenne oli aivan tukossa ja seisoimme ruuhkassa pari tuntia. Hotellikin jäi seuraavalta yöltä varaamatta ja raahauduimme Heidin kämpille jossa nukuin yleisten tilojen sohvalla ilman ilmastointia peläten liskoja ja torakoita ja mahdollisia tiikereitä mitä voisi avoimesta parvekkeen ovesta hyökätä.

Seuraavana päivänä menimme taas halpaan paikalliseen hotelliin, jossa oli taas vaihteeksi kirottu nahkasänky. Hotelli oli kuitenkin Little Indian alueella, joka oli hieno kokemus. Kaiken maailman intialaiset yrittivät myydä tavaraa ja basaarityyppinen henki oli muutenkin aika rento. Siellä söimme intialaisia pratoja ja tulisia curryjä ja masaloita. Illalla kävimme elokuvissa katsomassa Law Abiding Citizen -nimisen elokuvan mikä oli oikein viihdyttävä. Seuraavana päivänä (eli tiistaina) Heidin käydessä koululla menin ihmettelemään Sim Lim Squarea, joka oli valtava 6-kerroksinen tavaratalo täynnä tietokone- ja elektroniikkaliikkeitä. Kauppoja oli varmasti useita satoja. Saaliiksi jäi ainoastaan X-Mini II -pienoiskaiutin, jossa on yllättävän hyvä ääni kaiuttimen ollessa vain pieni pallo.

Tiistaina Sanna lähti Thaimaaseen ja tilaisuuden tehdessä varkaan muutin loppuajaksi asumaan Heidin nurkkiin. Jalat olivat sen verran hajalla jokapäiväisestä aamusta iltaan paikasta toiseen ravaamisesta että ilta jätettiin vapaaksi. Keskiviikkona pääsin ensimmäistä kertaa Orchard Roadille, mikä on ilmeisesti Singaporen sydän. Katu on vieri viereen täynnä jumalattoman valtavia ostoskeskuksia, mitkä ovat pullollaan merkkiliikkeitä. Kadunvarret olivat täynnä Pradan, Guccin, Armanin jne. jättimäisiä mainoksia ja liikkeitä. Kävin Far East Plaza -nimisessä ostarissa katselemassa josko teetättäisin ompelijalla itselleni puvun, ja sorruin jo ensimmäiseen kauppamieheen joka oli niin liukas kieleltään että en voinut kuin myöntyä kauppaan. Kävimme myös kaupassa mikä myi älyttömän siistiä Mario yms. -sälää, josta osaa ei voinut vastustaa.

Torstaina Heidi kävi koulussa minun jäädessä huilaamaan. Menimme iltapäivällä Chinatowniin mikä oli kyllä hieno varsinkin näin Lunar New Yearin (eli kiinalaisen uuden vuoden) alla. Koristeita oli hullun lailla ja muutenkin käynnissä oli jonkin sortin katumarkkinat, kaiken maailman kojua ja helppoheikkiä oli satamäärin. Kyllä kirpaisi huomata että sielläkin oli paljon pukuompleijoita joiden hinnat näytti päälle päin huokeammilta kuin miltä omani tilasin. Söimme jotain kiinalaista sapuskaa ja haimme pukuni ompelijalta, minkä jälkeen lähdimme yölliselle Night Safarille eläintarhaan.

Safarilla katsoimme Creatures of the Night -esityksen missä oli susia ja hyeenoja ja kaiken sortin yöllisiä möllejä. Esitys oli ihan hieno vaikkakin osa eläimistä ujosteli vähän liiaksi ja muutenkin tietty spektaakkelimaisuus puuttui. Sanomana kovasti toitotettiin luonnonsuojelua ja varsinkin kierrätystä, mikä tuntui vähän ristiriitaiselta ottaen huomioon että näin ainoastaan kerran kierrätyslaatikon koko reissun aikana, normaalisti kaikki pullot ja tölkit ja paperit ja ruoantähteet meni samoihin jätteisiin. Menimme myös opastetulle ajelulle ympäri eläintarhaa mikä oli kyllä aika hieno, siellä oli leijonia ja norsuja ja flamingoja ja kaiken maailman possuja ja näätiä ja mitä lie. Harmi kun kuvaus ei oikein onnistunut pimeyden ja ehdottoman salamankäyttökiellon takia. Käppäilimme myös omaan tahtiin elukoita katselemassa, aika vaan loppui vähän kesken ja vetäydyimme viimeiseksi yöksi kotiin.

Perjantaina eli kotiinpaluun päivänä sitten aina ajoissa olevana miehenä menin ensin ostamaan matkamuistosälää Bugiksesta (kaupunginosa), sitten Heidi lähti kouluun ja minä lähdin sademetsään samoilemaan. Siellä luontopolkua tarpoessani tuli ensimmäinen oikea monsuunisadekin koko matkalla, näinpähän miten viidakossa sataa. Kiipesin saman nyppylän päälle kuin Heidi reissunsa alkupuolella. Olin pettynyt koska en nähnyt viidakossa lainkaan eläimiä, mutta kävellessäni metsästä pois huomasin pusikon ulkopuolella apinan ylittävän tietä. Se jäi siihen kaiteelle istumaan ja päästi minut ehkä reilun metrin päähän. Sain siitä aika hyvän videonkin kun se kävi varastamassa roskiksesta banaaninkuoren ja sitä naposteli melkein kosketusetäisyydellä.

Lähdön aika oli käsillä joten menin tukikohtaan pakkaamaan loppuun ja lähdimme lentokentälle. Lähtö oli haikea. Seuraavat 26h matkustelin tieni Suomen pakkasiin ja nyt istun linja-autossa matkalla kotiin Jyväskylään. Rupeaa tämä puolentoista vuorokauden matkustus jo piisaamaan pian.

Tässäpä oli kovasti asiaa. Reissu oli aivan upea, harmittaa kun piti lähteä. Kaikki meni oikeastaan hyvin, ei pahemmin sairasteltu eikä tultu ryöstetyksi ja matkatkin meni nappiin. Nyt Heidi koitat jaksaa siellä vielä kuutisen viikkoa niin pääset takaisin tänne lumen ääreen sinäkin. Lauri kiittää ja kuittaa.