Poskiontelotulehdus, ripuli, kuukausipäivä, koti-ikävä...

Niin, kaikkia noita otsikossa mainittuja asioita mahtui viime viikkoon. Pahoittelen, etten ole jaksanut päivittää blogia kuluneella viikolla yhtään, mutta se ehkä osittain selittynee laiskuuden lisäksi juuri noista yllämainituista asioista ;)

No, alkuun mainittakoon, että poskiontelotulehdus oli Sannalla, ei suinkaan minulla. Sanna matkasi onnistuneesti viikko sitten maanantaina lääkäriin ja sai sieltä mukaansa pussillisen lääkkeitä ja kaksi päivää sairaslomaa. Se tarkoitti tietenkin sitä, että minä jouduin istumaan kamalan pitkät päivät yksikseni koulussa. Yhyy. No, niistä selvittiin ja Sannakin alkoi voida paljon paremmin.

Tiistai-ilta vietettiin elokuvissa (tiistaisin liput $6,50 = 3,25€) katsoen Jennifers Body. Oli aika teinikauhuleffameininkiä suurimmaksi osaksi, mutta kuitenkin jollain utopistisella tavalla myös mielettömän hauska ja viihdyttävä. Suosittelen kyllä. Haluaisin tosin itsekin nähdä sen sensuroimattoman version, olin nimittäin mielestäni nähnyt rohkeamman kohtauksen trailerissakin kuin itse elokuvassa.

Täällä Singaporessa kun on tapana napsaista elokuvista pois varsinkin seksuaalisia kohtauksia, kai se väkivaltakin on pahasta, mutta kaikkein pahin tabu on seksi. Kaiken lisäksi Singaporen hallituksen mukaan syntyvyys on tässä miljoonakaupungissa liian alhainen - sitä yritetetään nostaa muunmuassa mainoskampanjoin. Voin hyvin kuvitella mainoslauseen: "Have children - not sex!" Tämä on kyllä aika kimurantti paikka minun mielestäni... Siinä vasemmalla kuva tästä alhaisen syntyvyyden maasta...

Tiistaina oli muuten myös minun ja Sannan Singaporen matkan kuukausipäivä! En olisi ikinä uskonut itseni sanovan tätä, mutta: eikö aika menekin nopeasti?! Ei musta tunnu lainkaan, että oltaisiin oltu täällä jo kokonainen kuukausi! Jotenkin nyt on helpompi ymmärtää myös se loppuaika täällä, ja se, ettei aika täällä todellakaan ole loputon. Kyllä täältä pian tullaan myös takaisin kotio, pitää nyt yrittää ottaa kaikki irti tästä ajasta mitä täällä ollaan!

No huhhuh mitä tekstiä! :) Nyt oikein yllätin itseni. No, saan itseni tipahtamaan takaisin maan kamaralle siirtymällä sitten vielä käsittelemättömään otsikon aiheeseen: ripuliin. Tai no mikälie ilkeä mahatauti onkaan jyllännyt pitkin suolistoani jo hyvän aikaa. Kauheasti pidempään kuvailematta mainittakoon, että pitihän tämäkin rajapyykki ylittää jossain vaiheessa. Saisivat vaan jo pikkuhiljaa nämä jälkivatsanväännöt loppua... Sairasvuoteella pääsi kyllä huonona hetkenä koti-ikäväkin pahemman kerran yllättämään. Kotona, kun voi Lauria passuuttaa kipeänä ollessa minkä mielii ja toinen senkun huolehtii ja hoitaa. Täällä ei ihan voi kuitenkaan täysin heittäytyä Sannan hoidokiksi - yhtään Sannan äidillisiä puolia väheksymättä! :)

Onneksi pahimpaan koti-ikävään on luvassa hieman helpotusta, kun Lauri saapuu käymään tammikuussa. Ihanaa! Ja samalla niiiiin kamalaa, kun siihen on vielä niiiiiin kauan aikaa. Miten mä kestän?! Tarviin jonkun aamukamman tänne!

Ja hei! Saatiin uusia kavereita meidän luokalta! Ryhmäydyttiin ryhmätyön merkeissä neljän pojan kanssa, joiden yksienkään nimiä en taida muistaa. Ehkä me annetaan niille kaikille jotkut kunnon suomalaiset nimet ;) Matti, Teppo, Seppo ja... kuka se neljäs on? Suppo? :P

Nyt suihkun kautta nukkumaan ja okei okei, koitan muistaa kirjoitella tänne taas vähän aktiivisemmin. Lisään vielä kuvat nopsaan, niin muistakaahan tsekata niitäkin! Moido!