Hiljaiseloa ja terveydenhuoltoa

Viime päivät ovat kuluneet toisinaan tuskallisen hitaasti ja toisinaan taas aivan liian nopeasti. Nyt on jo keskiviikko ja sehän tarkoittaa sitä, että Sanna palasi Thaimaan matkaltaan takaisin kotiin. Se taitaa olla paluu arkeen nyt sitten meillä molemmilla, itse en ole siinä tehtävässä vielä kovin hyvin onnistunut Laurin Suomeen palaamisen jälkeen.

Viime viikolla alkaneet vatsanväännöt ovat taas kerran pahentuneet sen verran, että kyllästyin vessassa ravaamiseen ja tiistain kunniaksi päätinkin sitten skipata koulun ja suunnata lääkäriin sen sijaan. Terveydenhuolto Singaporessa toimii suomalaisen näkökulmasta vähintäänkin kummallisesti. Täällä kun ei sitä ole, julkista terveydenhuoltoa siis. Ei ole kunnallisia terveyskeskuksia, vain yksityisiä pikkuklinikoita. Toki suurempia sairaaloitakin maasta löytyy, mutta kuulemma niihin ei mennä kuin äärimmäisessä hädässä.

Ennen ensimmäistä visiittiäni paikallisen tohtorin pakeilla (joka oli jo aiiikoja sitten, mehän juostaan siellä jatkuvasti;), olin kuullut kuinka vakuutetut lapset käyvät siellä vakuuttamattomien vanhempiensa puolesta jne. En voinut ymmärtää, miten esimerkiksi antibiootteja voidaan antaa potilaalle, jolla ei ole niihin tarvetta. Eikö potilaita tutkita?

Itse klinikoilla juostuani voin tuohon kysymykseen vastata hyvinkin helposti: no ei! Pääasiassa lääkärikäynti sujuu näin: Menet klinikalle, istut odottamaan, sinut kutsutaan sisään. Ei tarvitse yleensä odotella kuin 10-15 minuuttia, ilman ajanvarausta, toisin kuin meillä Suomessa... Aika varattu klo 14.00, varaus tehty 3kk aiemmin, pääset sisään ehkä 15,30. Monelle on varmaan Suomessa tuttu tunne, että lääkärille pitää selittää ja selittää ja liioitellakin oireitaan, että sinut otetaan vakavasti ja annetaan hoitoa. Täällä sinun pitää sanoa pääpiirteittäin oireesi tai se minkä luulet sinua vaivaavan. Sitten lääkäri ehdottelee, mitä mahdollisia muita oireita sinulla on.

Esimerkki:
Lääkäri: Mikäs sinulla on?
Potilas: Flunssa
Lääkäri: Onko nenä tukossa?
Potilas: On
Lääkäri: Valuuko räkä?
Potilas: Joo
Lääkäri: Onko yskä?
Potilas: Joo
Lääkäri: Onko kurkku kipeä?
Potilas: No ei nyt oikeesta...
Lääkäri: Mitataanpas kuume... Jahas, vähän kuumetta. Pistän sinulle lääkkeet tukkoiseen nenään, toiset lääkkeet vuotavaan nenään, yskänlääkettä yskään, paracetamoolia kuumeeseen ja särkyihin. Tarvitsetko lääkärintodistuksen?
Potilas: Joo
Lääkäri: Näkemiin.

En minä sinänsä valita. Jos kyseessä on vain tavallinen flunssa ja pääsyy lääkäriin hakeutumiselle on sen lääkärintodistuksen hakeminen, jotta saa levätä sen yhden päivän ja olla menemättä kouluun, on ihan jees, ettei lääkäri tutki sinua koko päivää. Mutta toisinaan tällainen kohtelu myös hieman ahdistaa. Ollaan täällä ollessamme kärsitty Sannan kanssa molemmat taudista jos toisestakin. Tällä hetkellä vaivaa hitonmoinen vatsatauti, joka vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Lääkäristä sain alle 5 minuutissa 5 eri lääkettä, ristiriitaiset käyttöohjeet, ja nimeni vaihdettiin Christineksi (tulee mitä luultavimmin toisesta nimestäni Kristiinasta, joka on ilmeisesti niin paljon helpompi lausua kuin Heidi).

No mutta onneksi lääkärissä käyminen ei täällä kuitenkaan kauheasti kukkaroa rasita, joka kyllä herättää kysymyksen, miksi vanhemmat lähettävät lapsensa hakemaan itselleen lääkkeitä. Itselleni tuli viime käynnistä 35 Singaporen dollarin lasku, joka sisälsi lääkärin konsultaation ja ne 5 lääkkeet.

Nyt Christine taitaa kiittää ja kuitata ja koittaa tehdä vähän flash-peliään, jonka deadline on joskus reilun viikon päästä vissiin. Ja älkää nyt huoliko, enköhän mä tän taudin taas pian selätä, ainakin pitäis lääkettä riittää. Ja hei! Muistakaa katsoa kuvia! http://picasaweb.google.com/heidi.friman