Koti-ikävä!

Lauri se meni menojaan takaisin Suomeen, meidän suloiseen kotiin. Tai siltä se ainakin tuntuu täältä kaukomailta käsin, kun itsellä kotiinpaluuseen on vielä aikaa. Laurin kaksi ja puoli viikkoa hurahtivat tosiaankin ihan mieletöntä vauhtia, nopeammin ei aika ole kovin usein kulkenut.

Laurin vierailu oli ihan mahtavaa ja tunsin itsekin olevani lomalla kouluhommista huolimatta. No ehkä se hotelleissa yöpyminen vaikutti vähän siihen tunteeseen... ;) Ennen Laurin Singaporeen matkaamista tunsin olevani itse jo lopen kyllästynyt koko paikkaan. Elämä oli muuttunut täysin arkiseksi ja tuntui, ettei täällä ole enää mitään nähtävää. Laurin kanssa pääsin kuitenkin kokemaan monta uutta ja ihmeellistä asiaa ja löysin kuin löysinkin uutta intoa Singaporea kohtaan.

Minähän olen Singaporevinkkini saanut melkeinpä yksipuolisesti paikalliselta kaveriltani Jordanilta, ja olen häntä kuuliaisesti uskonut ja totellut. Tuosta Gaylangin kaupunginosasta, jossa yövyimme suurimman osan ajasta, hän oli minulle kertonut jos jonkinmoisia kauhutarinoita. Sehän on paikallinen punaisten lyhtyjen alue ja kuulemma kauhea paheen ja rikollisuuden pesä. Jordanin mukaan se oli niin vaarallinen alue, ettei sinne tule astua pikkuvarpaallakaan, saati sitten yöpyä siellä sijaitsevassa hotellissa!

Hintatason vertailun jälkeen me kuitenkin suuntasimme sitten juuri sinne rikollisuuden keskukseen halpojen hotellien perässä. Eikä ole minulla Gaylangista juurikaan valittamista. Toki se on jo ulkoasultaan ihan erinäköistä seutua, jos vertaa esimerkiksi keskustan siisteihin katuihin. Kadunkulmissa notkuu laittautuneita toimettomia naisihmisiä ja laittoman tupakan myyjiä ja hotellihuoneita vuokrataan tuntitaksalla. Tästä huolimatta, tai ehkä juuri siitä syystä, paikka oli oikein hauskaa vaihtelua turhankin länsimaalaisilta tuntuneiden alueiden jälkeen. Kertaakaan emme kohdanneet mitään ongelmia, meitä ei ryöstetty tai raiskattu, eivätkä edes ne ilotytöt huudelleet. Foodcourtit olivat auki lähes ympäri vuorokauden, joka on todella harvinaista Singaporessa! Koitapa löytää ruokaa klo 22 jälkeen, kyllä siinä saa hetken etsiskellä. Kaiken kaikkiaan oikein rattoisa mesta.

Indonesian reissu oli tosiaankin oikea paratiisiloma, kuten Lauri jo kuvailikin. Kärähdettiin, mutta nyt se alkaa olla enää muisto vain. No ehkä vähän vielä nahka lähtee, mutta mitäs pienistä. Harmittamaan jäi se todellisen Indonesian puute hieman, mutta kuinka monesti sitä nyt meikäläinen pääsee hienoon hotelliin palveltavaksi?! Voisin tottua. Ehkä. Johor Bahrun vierailu oli sitten se meidän toinen luksusloma, vaikka pikainen viikonlopputrippi olikin. Aiiiivan ihanaa.

Perjantai-iltana se lauri sitten täältä lähti. Lentokentällä vietettiin kaihoisat jäähyväiset ja kyyneleet silmissä junailin takaisin kotiin. Olin ihan valmis jo hyppäämään siihen maitojunaan, joka suuntaa takaisin Suomeen, mutta sain kuin sainkin revittyä itseni kuitenkin Doverin suuntaan. Viikonloppu sujui ikävää surkutellessa ja läksypuuhissa. Jotain hyvää tässä koulunkäynnissäkin, ainakin se pitää kiireisenä. Jospa sitä ikävöintiä ehtisi harrastaa sitten vähän vähemmän.

Nyt täällä taas istun ahkerana koulunpenkillä. Ja juoksen vessanpöntöllä. Joku mahapöpö iski taas. Varo vaan Lauri, ettei tullu sullekin! Heippa!