Karatekisat, Food Hunting, kouluhommat ;(, joululoma ;)

Onpa todellakin päässyt vierähtämään aikaa edellisestä kirjoituksestani. Pikakelauksella siis tähän päivään:

Marraskuun toisiksi viimeisellä viikolla Sannalla oli karatekisat! Sanna on siis harrastanut karatea jo kymmenen vuotta ja jatkoi treenaamista paikallisessa seurassa. Meidän koulun seura otti yhtään jonkin toisen kanssa ja Sanna pyydettiin mukaan menoon. Aah. Ihana yksinäinen viikonloppu pitkään aikaan, mitähän sitä tekisi... No menisi tietenkin toimitsijaksi töihin karatekilpailuihin!!

Minut siis sitten värvättiin mukaan touhuun ajan ottajaksi. Lauantai-aamu valkeni tavallistakin kuumempana ja aurinkoisena monen sateisen ja viileän päivän jälkeen. Onkohan siellä liikuntasalissa ilmastointi?!? No ei! Sali oli toiselta seinältään avoin, ja TODELLA kuuma! Siellä sitten etiketin vaatimissa pitkissä housuissa hikoiltiin. Hiki nousi otsalle myös oman työtehtävän toimesta, kun minun piti oppia hyvin pikaisesti, millaiset käsimerkit ja huudahdukset tarkoittavat ottelun alkamista, keskeytymistä, jatkumista ja loppumista. Huhhuh!

Jotenkin siitä sitten kuitenkin selviydyin kunnialla ja iltapäivän sainkin vain seurailla Sannan kisaamista sivusta. Sannaa jännitti ihan hirveeeeeesti, vaikkei se sitä ehkä itse myönnäkään. ;) Mutta hyvinhän se meni! Pronssi- ja hopeamitalit ripustettiin kaulaan. Wuhuu! Hyvä Suomi! Meille raskaan työn raatajillekin tarjottiin vielä päivän päätteeksi hulppea päivällinen seisovasta pöydästä. Nam! Oli herkkua jos jonkinmoista! Mikä loistava tapa tutustua paikallisiin ruokiin ja ihmisiin! Ruoan jälkeen hilpaistiin kotio ilmastoinnin ihmeelliseen maailmaan (ja NUKKUMAAN).

Olisi voinut kuvitella, että sunnuntaina olisi jääty kotio lepäämään, mutta ei. Kuten paikalliseen tapaan kuuluu, vapaapäivinä lähdetään vähintäänkin ostoskeskuksia kiertelemään - niinpä mekin tehtiin. Sanna toteutti yhden unelmansa ja otti hiuspidennyksen! Kyllä, täältä löytyi kuin löytyikin tarpeeksi vaaleaa hiusta sen päähän! ;) Minä sitten shoppailin sen aikaa ja koitin parhaani mukaan vältellä yli-innokkaita myyjiä. Ja niitähän täällä löytyy joka putiikista. Olo on toisinaan kuin Tallinnan Mustamäen torilla konsanaan! Jos vain vilkaisetkin kaupan suuntaan, kävelet kohta kassien kanssa ulos, jos et ole varuillasi. Koitin parhaani mukaan väistellä, mutta yksi intialainen mekko tarttui matkaan. (No onneksi vain yksi!!)

Sitten käytiin taas koulua... Koulusta ei ole kauheasti kerrottavaa, aika samanlaista puurtamista se on kuin Suomessakin. Sillä erolla tosin, että tehtävien määrä on suurinpiirtein potenssiin kymmenen. Siitä löytyykin yksi syy siihen, miksen ole jaksanut blogia viime aikoina päivitellä.

Ai niin! Otettiin sikainfluenssapiikit sillä viikolla! Ja tultiin kipeiksi ja lenssuisiksi. Niisk! Loppuviikosta Sannalle tuli vieras Suomesta, tai no Vietnamista. Eli kyseessä oli siis Sannan tutorkaveri, joka oli itse ollut vaihdossa Hanoissa Vietnamissa.

Perjantaina mentiin Sannan, Juhon ja Jordanin kanssa Food Hunting, eli siis metsästämään kaupungin parhaita ruokia ja ruokapaikkoja. NAM! Tai sitten ei.... No ensimmäinen ruokalaji oli oikeasti TOODELLA herkullista. Laksa-keittoa (kiitos Heini! <3). Se oli sellaista nuudelisoppaa, jossa oli rutkasti kookosmaitoa, tulisia mausteita ja mereneläviä. Tulisuudeltaan keitto oli Sannalle liikaa, minulle siinä kipurajalla ja Jordan pyysi lisää chiliä. ;) Lime-mehulla se saatiin huuhdottua alas. Lime-mehua kannattaa tilata aina, kun epäilee ruoan olevan tulista, se auttaa todella poltteeseen!

Seuraavaksi kokeiltiin Rice Dumplings -nimisiä riisinyyttejä, jotka sisälsivät makeaa porsasta. Noo, se nyt oli ihan ok, mutta en välttämättä itse tilaisi ravintolassa. Viimeinen, muttei todellakaan vähäisin paikallinen "herkku" olikin sitten Durian. Se surullisen kuuluisa hirveältä haiseva ja maistuva piikikäs kalloja halkaiseva hedelmä, jota paikalliset suorastaan himoitsee! Durian haisee niin sanoinkuvailemattoman hirveälle, että yleensä sen huomaa ja kaukaa. Lähellä ei voi kauaa olla, ettei ala oksettamaan ja pyörryttämään. Vaikka paikalliset eivät jaakaan näitä näkemyksiäni, kertoi Jordan, että jos syö liikaa Duriania kerralla, tulee nenäverenvuoto! Tämä vain vahvistaa näkemystäni siitä, ettei sitä todellakaan tule pistää suuhun!!!!

Juuri sitä kuitenkin tehtiin. Jordan nautiskeli kuin mikäkin kulinaristi, tai no ehkä antikulinaristi tässä tapauksessa ainakin minun mielestäni, ja me kauhisteltiin vieressä. Lopulta suostuin maistamaan. En taida kehdata kertoa, miltä hedelmä näytti kuorensa alta. No paskat, antaa mennä: esinahalta! En siitä mitään hedelmälihaa oikein löytänyt, porukka vain imeskelee limalöllön siemenen ympäriltä. Löllä sitten suuhun vaan. Aika sanoinkuvailematon oli se makuelämys... Etten suututa Singaporen viranomaisia haukkumalla heidän kansallisherkkuaan välttämätöntä enempää, sanottakoon vaikka, että oli ehkä viimeinen kerta, kun Duriania syön. ;)

Tähän päättyi Food Hunting. Tai no, me länkkärit vietiin Jordan sitten maailman tuhdimmeille hampurilaisaterioille vielä iltasella. Se oli herkkua, slurp! Ja käytiin näyttämässä Juhollekin New Asia Barista näköaloja 70. kerroksesta pimenevään kaupunkiin.

Sitten alkoikin joulukuu. Joulunvietto tosin alkoi jo lokakuussa täällä. Joten joulukuuksi vaihtuminen ei tuonut paljoa lisävälkettä kauppojen jouluhulinoihin, mutta ehkä se oma joulumieli alkoi pikkuhiljaa heräillä. Odottakaas kotiväki kun saan paketit lähtemään! No ei, en viitsi antaa toivoa. Vitsit vitseinä. Viime viikolla ollaan siis taas sairastettu (Btw, luulen että meidän kämpässä on hometta...), kierrelty kaupoissa, käyty leffassa (ihana lälly Twilight-maraton ja me teinit;), käyty kouluakin ja loppuviikosta tehty niska limassa kouluhommia. Tänään piti palauttaa lautapelin prototyyppi, joten askarteluksihan se meni. Väsy on kova, mutta vielä pitäisi jaksaa koulussa istua.

Niin, tämä viikko pitäisi jaksaa koulussa vielä istua, sitten koittaa 3 viikon joululoma! Wuuuuhuuuuu! Ensi viikonlopuksi on suunnitteilla matka Kuala Lumpuriin ja sen lähistöllä sijaitsevaan huvipuistoon. WUUUUHUUUUU! Odotan niiiiin innolla! Vielä en sen suurempia lomasuunnitelmia ole jaksanut tehdä, tosin koulu on kovasti yrittänyt auttaa sen kanssa... antamalla hirveän läjän tehtäviä loman ajaksi. Oh well, aina ei voi voittaa.

Tässä kaikki tällä erää. Koitan päivitellä menoja täällä taas vähän tiuhemmin. Valokuvia voi katsoa edelleen osoitteesta: http://picasaweb.google.com/heidi.friman