Jo viikko on vierähtänyt siitä, kun pakattiin Sannan kanssa kimpsut ja kampsut ja jätettiin Singapore taaksemme. On kyllä viikko vierähtänyt nopiaan. Huhhuh.
Sopeutuminen Suomen rytmiin alkoi kevyesti vanhempien hoivissa löllyämisellä Espoossa. Kamalan kylmä tuli heti, kun nokkaansa yhtään työnsi ovenraosta ulos, vaikka pääkaupunkiseudulla vallitsikin varsin lauhkea loskakeli. Ensimmäiset päivät vietin tiukasti perheen parissa, uutta ihanaa siskonpoikaa hoidellessa ja tuliaisia jakaessa.
Minähän tosiaan lähetin jopa omat vaatteeni itselleni postissa, jotta mukaan matkalaukkuun mahtuisi enemmän tuliaistavaraa. Huom: Lähetin paketit maapostilla Malesiasta kulungeissa säästääkseni. Nyt on tosin huolena, tulevatko tavarat kenties luvatussa kuukaudessa vai ehkä milloinkaan... Mene ja tiedä. No onneksi suurin osa tuliaisista on kuitenkin jaettavissa välittömästi, eihän sillä niin väliä, mitä päällensä pistää. ;)
Perhepiirissä jaksoimme Laurin kanssa oleilla lauantaihin asti, jolloin suuntasimme viimein kohti Jyväskylää ja OMAA KOTIA!!! Olin matkannut niin usein Singaporesta unissani takaisin kotiin ja odottanut niin sitä hetkeä, että astuisin taas sen kynnyksen yli, että olin suorastaan pakahtua! Autoilun vieroitusoireista kärsivänä minä sain tietenkin ajaa koko pitkän matkan kotiin, mutta kyllähän tuo alkukankeuden jäljiltä alkoi taas sujua. Singaporessa ei tullut tilaisuutta tarttua auton rattiin, ja täytyy kyllä tunnustaa, että enpä olisi välttämättä siellä kaoottisessa liikenteessä uskaltanutkaan tarttua siihen VÄÄRÄLLÄ PUOLELLA olevaan rattiin. Siellä kun on nimittäin se vasemmanpuoleinen liikenne. On vähän siinäkin taas täällä Suomessa totuttelemista. Pitää katsoa tarkkaan taas, kun tietä ylittää ja osata mennä odottelemaan bussia sille oikealle puolelle tietä.
Sunnuntai meni tiukasti lepäillessä. Tai no. Pitihän sitä tietysti mennä tutustumaan uutukaisiin sunnuntain aukioloaikoihin, mutta vähän vaan. Liian lyhyen sunnuntain jälkeen sitten viimein maanantai koitti ja sitä myötä KOULU! Olen tähän mennessä saanut aikaiseksi valittua hurjat yhden kurssin loppukeväälle: elävän mallin piirustuksen!
Maanantai aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena. Kotiovesta ulos astuessani olin erinomaisella tuulella. Edes reipas 10 asteen pakkanen ei tuntunut yhtään niin pahalta kuin Etelä-Suomen suojainen loskakeli, ja niinpä sitten astelinkin iloisena autolle. Tai no en niinkään astellut kuin liu'uin... onko kellään mitään aavistusta missä pirussa mun talvikengät on??!
Siinä liukastellessa vielä ajattelin, miten olin tätä ikävöinyt Singaporen helteessä. Autolle saavuttuani karu totuus viimein iski. Oli sitten päässyt kaukomailla unohtumaan se fakta, että autothan jäätyy talvella. Hullun rapsutuksen jälkeen pääsin viimein matkaamaan koululle, enkä edes myöhästynyt! Uskomatonta!
Koululla paljastui taas yksi karu totuus. Miksei kukaan kertonut minulle, että elävän mallin piirustus on sama kuin alastonmallin piirustus? Olisittepa olleet näkemässä ilmeeni, kun luokkaan tepasteli nuori mies ilman rihmankiertämää. No ainakin unohdin hetkeksi sen, etten osaa piirtää! :D
Katsotaan kuinka kauan jaksan tänne blogiin vielä kirjoitella, mutta tässä teille hieman tuntoja kotiinpaluusta. Nyt unten maille, jotta jaksan taas huomisen haasteet, hejdå!
tiistai 23. maaliskuuta 2010
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Home sweet home?
Nyt olen sitten palannut takaisin Suomen routaiselle maan kamaralle. Lähtö Singaporesta oli kuitenkin kaihoisa, vaikka niin Sannan kanssa vannotettiin kerta toisensa jälkeen, että kotiin mennään enemmän kuin mielellään. Kuala Lumpurin matkan jälkeiset päivät olivatkin pyhitetty lähinnä jäähyväisten jättämiselle ja viimeisten tuliaisten haalimiselle.
Tippa tuli meille molemmille linssiin meidän lempiostarilla Jurong Pointissa, jossa hengailtiin ihan harvasepäivä. Viimeiset New York New Yorkin herkut, Carl's Juniorin hampparit ja katselmukset Mini Toonsissa. Oijoi. Meidän oma rakas Jurong Point.
Viimeinen päivä Singaporessa valkeni kuumempana kuin koskaan. Lämpöä oli varmaan helposti ainakin jotain 38 astetta. Lämpötila oli jopa paikallisten mukaan tukalan kuuma, ja se on jo jotain se. Se päivä alettiin hoitamalla viimeisiä asioita koululla ja tapaamassa kamuja lounaan merkeissä. Maistatettiin jäljellä olevaa salmiakkikossua 19 vuotiaalla karetetytöllä ja se sanoi tulleensa känniin yhdestä huikasta. Heh heh mitä tyyppejä.
Päätettiin vielä ruskettumattomuutemme peittämiseksi käydä ottamassa vähän hennatatuointeja, joten lähdimme hippulat vinkuen kohti Little Indiaa. Löydettiin tatskapaikka ja niinhän piti sitten molemmat kädet peittää ihaniin kuvioihin. Kiireen vilkkaa sitten hienosti pirssillä kotio pakkaamaan viimeiset tavarat.
No se pakkaaminen osoittautuikin luultua hankalammaksi hommaksi. Sannan matkalaukkua koitettiin sulkea istumalla molemmat yhtä aikaa sen päällä ja tunkemalla lukkoja kiinni. Lopulta saatiin laukut kiinni ja opettajamme Chi Yong tuli hakemaan meitä asunnolta taksin kanssa. Taksimatkalla katseltiin ympärillemme Singapore Cityä ja haikeiltiin jäähyväisiä.
Lentokentällä paljastui karu totuus matkalaukuista :) Liikakiloja oli mulla ja Sannalla yhteensä noin 14 kiloa. Haha! Päästiin kuitenkin ilman lisämaksuja matkaan, mutta lisää oli tulossa. Totesimme, ettei minun käsimatkatavaralaukkuni menisi mitenkään läpi koneeseen asti, joten päädyin pakkaamaan sitä vielä uusiksi ja jättää turhia tavaroita lentokentän roskiin.
LOPULTA päästiin koneeseen asti ja matka Japanin Nagoyaan saattoi alkaa. Lento sinne kesti noin kuutisen tuntia ja tietenkin koko muu kone nukkui meidän katsoessa leffoja ja höpistessä. Aamusella sitten odoteltiin Nagoyan tylsällä lentokentällä Finnairin konetta kolmisen tuntia. Kierreltiin vähän duty freessä, ostettiin ylikallista leipää ja vettä ja nettailtiin, kunnes taas viimein päästiin koneeseen.
Voi luoja että lento oli pitkä ja tylsä ja kurja jajaja... Vaikka kyseessä olikin rakas Finnairimme. Oli niin outoa puhua lentoemojen kanssa SUOMEA! Huh!
Tulipas tästä pitkä tarina.. Hmm, lyhennetään. Lauri tuli kentälle, ulkona oli kylmä, mentiin porukoille ja täällä sitä nyt sitten vielä ollaan. Olen lällinyt vauvaa ja koiraa ja syöpötellyt herkkuruokia. Nyt pitänee taas lähteä ruokapöytään, joten heippa!
Tippa tuli meille molemmille linssiin meidän lempiostarilla Jurong Pointissa, jossa hengailtiin ihan harvasepäivä. Viimeiset New York New Yorkin herkut, Carl's Juniorin hampparit ja katselmukset Mini Toonsissa. Oijoi. Meidän oma rakas Jurong Point.
Viimeinen päivä Singaporessa valkeni kuumempana kuin koskaan. Lämpöä oli varmaan helposti ainakin jotain 38 astetta. Lämpötila oli jopa paikallisten mukaan tukalan kuuma, ja se on jo jotain se. Se päivä alettiin hoitamalla viimeisiä asioita koululla ja tapaamassa kamuja lounaan merkeissä. Maistatettiin jäljellä olevaa salmiakkikossua 19 vuotiaalla karetetytöllä ja se sanoi tulleensa känniin yhdestä huikasta. Heh heh mitä tyyppejä.
Päätettiin vielä ruskettumattomuutemme peittämiseksi käydä ottamassa vähän hennatatuointeja, joten lähdimme hippulat vinkuen kohti Little Indiaa. Löydettiin tatskapaikka ja niinhän piti sitten molemmat kädet peittää ihaniin kuvioihin. Kiireen vilkkaa sitten hienosti pirssillä kotio pakkaamaan viimeiset tavarat.
No se pakkaaminen osoittautuikin luultua hankalammaksi hommaksi. Sannan matkalaukkua koitettiin sulkea istumalla molemmat yhtä aikaa sen päällä ja tunkemalla lukkoja kiinni. Lopulta saatiin laukut kiinni ja opettajamme Chi Yong tuli hakemaan meitä asunnolta taksin kanssa. Taksimatkalla katseltiin ympärillemme Singapore Cityä ja haikeiltiin jäähyväisiä.
Lentokentällä paljastui karu totuus matkalaukuista :) Liikakiloja oli mulla ja Sannalla yhteensä noin 14 kiloa. Haha! Päästiin kuitenkin ilman lisämaksuja matkaan, mutta lisää oli tulossa. Totesimme, ettei minun käsimatkatavaralaukkuni menisi mitenkään läpi koneeseen asti, joten päädyin pakkaamaan sitä vielä uusiksi ja jättää turhia tavaroita lentokentän roskiin.
LOPULTA päästiin koneeseen asti ja matka Japanin Nagoyaan saattoi alkaa. Lento sinne kesti noin kuutisen tuntia ja tietenkin koko muu kone nukkui meidän katsoessa leffoja ja höpistessä. Aamusella sitten odoteltiin Nagoyan tylsällä lentokentällä Finnairin konetta kolmisen tuntia. Kierreltiin vähän duty freessä, ostettiin ylikallista leipää ja vettä ja nettailtiin, kunnes taas viimein päästiin koneeseen.
Voi luoja että lento oli pitkä ja tylsä ja kurja jajaja... Vaikka kyseessä olikin rakas Finnairimme. Oli niin outoa puhua lentoemojen kanssa SUOMEA! Huh!
Tulipas tästä pitkä tarina.. Hmm, lyhennetään. Lauri tuli kentälle, ulkona oli kylmä, mentiin porukoille ja täällä sitä nyt sitten vielä ollaan. Olen lällinyt vauvaa ja koiraa ja syöpötellyt herkkuruokia. Nyt pitänee taas lähteä ruokapöytään, joten heippa!
maanantai 15. maaliskuuta 2010
Lähtö on lähellä
Hui! Nyt alkaa olla lähtö tosiaakin lähellä! Kaikki on sanoneet mulle, että tämä vaihto on mennyt ihan hirveän nopeasti. En kyllä itse ole ihan samaa mieltä. Tai no kyllä ehkä näin jälkikäteen, mutta aina itse hetkellä on tuntunut siltä, ettei tämä lopu ikinä!
Nyt on sitten enää hmm... 11 tuntia Singaporea jäljellä. Kuala Lumpurista paluun jälkeen ollaan lähinnä panikoitu ja pakkailtu. Eilen meinasi itku tulla lempiostariltamme lähtiessä, kun se totuus iski, että tämä on luultavasti viimeinen kerta, kun tultiin Jurong Pointtiin hengailemaan.
Nyt sitä sitten mietitään, mitä on tehty ja mitä jäi tekemättä. Varmasti niin paljon asioita olisi voinut vielä tehdä täällä, mutta ehkä sitä ei pidä liikaa jäädä miettimään. Ehkä vielä jonain päivänä pääsen palaamaan tänne ihan vaikka vain lomailemaan.
Tänään on vielä suunnitelmissa käydä pulikoimassa koulun uima-altaassa ja ehkä mahdollisesti käydä ottamassa intialaiset hennatatuoinnit käsiin. Sitten lähdetään vastuuopettajamme Chi Yongin kanssa yhdessä lentokentälle illastamaan koulun laskuun. Aah :)
Tulevat lennot kyllä alkavat jo pelottaa hieman. Tai no olen taas ollut mieleltäni ihan rauhallinen, enkä uskonut, että minua jännittää yhtään. Mutta viime yö meni hieman pyörimiseksi ja aamulla herätessäni en saanut enää millään uudestaan unta. Ja koko päivän on ollut niin oksettava olo, että. Tässä sitten lennellään vuorokauden verran sinne kylmään kotosuomeen. Tilatkaa sinne nyt vähän lämpimämpiä kelejä, ettei tule ihan kauhee paniikki, kun sinne ulos ekan kerran astuu.
Nyt pitänee lopetella ja siirtyä takaisin pakkauspuuhiin. Nähdään Suomessa! Heippa!
Nyt on sitten enää hmm... 11 tuntia Singaporea jäljellä. Kuala Lumpurista paluun jälkeen ollaan lähinnä panikoitu ja pakkailtu. Eilen meinasi itku tulla lempiostariltamme lähtiessä, kun se totuus iski, että tämä on luultavasti viimeinen kerta, kun tultiin Jurong Pointtiin hengailemaan.
Nyt sitä sitten mietitään, mitä on tehty ja mitä jäi tekemättä. Varmasti niin paljon asioita olisi voinut vielä tehdä täällä, mutta ehkä sitä ei pidä liikaa jäädä miettimään. Ehkä vielä jonain päivänä pääsen palaamaan tänne ihan vaikka vain lomailemaan.
Tänään on vielä suunnitelmissa käydä pulikoimassa koulun uima-altaassa ja ehkä mahdollisesti käydä ottamassa intialaiset hennatatuoinnit käsiin. Sitten lähdetään vastuuopettajamme Chi Yongin kanssa yhdessä lentokentälle illastamaan koulun laskuun. Aah :)
Tulevat lennot kyllä alkavat jo pelottaa hieman. Tai no olen taas ollut mieleltäni ihan rauhallinen, enkä uskonut, että minua jännittää yhtään. Mutta viime yö meni hieman pyörimiseksi ja aamulla herätessäni en saanut enää millään uudestaan unta. Ja koko päivän on ollut niin oksettava olo, että. Tässä sitten lennellään vuorokauden verran sinne kylmään kotosuomeen. Tilatkaa sinne nyt vähän lämpimämpiä kelejä, ettei tule ihan kauhee paniikki, kun sinne ulos ekan kerran astuu.
Nyt pitänee lopetella ja siirtyä takaisin pakkauspuuhiin. Nähdään Suomessa! Heippa!
Raakaa kalaa - YÖK ?
Sannahan on harrastanut lähes koko ikänsä karatea ja jatkoi harrastusta täällä Singaporessa meidän koulun seurassa. Karatekaverit päättivät sitten viedä Sannan ja minut jäähyväisiksi syömään karaten alkukodin Japanin tyyliin sushia. Viime lauantaina siis mentiin sushi-ravintolaan buffet-lounaalle.
Minä olin aivan kauhusta jäykkänä ja varma siitä, että jos en vielä syömiseen kuole, niin sitä seuraaviin varpusiin sitten. Mutta... niinpä niin, tässä tarinassa tulee mutta :) Se oli oikeasti ihan hyvää! Voi olla, että pieni humaltuminen helpotti asiaa tietty. Pojat nimittäin päätti tilata meille perinteikästä sakea sekä japanilaista olutta. Sake oli ihan hullun vahvaa, mutta onneksi se sillä oluella huuhtoutui helpommin alas. ;)
Kyseessä oli buffet, joten oltiin sillä meiningillä, että pitää syödä niin kauan, kun vaan mahaan mahtuu. Pojat nappaili liukuhihnalta lautasellisia toinen toistaan ihmeellisemmän näköisiä ruokalajeja, jotka olivat suurimmaksi osaksi aika iljettäviä. ;) Mutta löytyi sieltä muutamia mukavankin makuisia. Ja sitten kun uskaltauduttiin itsekin nappailemaan ruokia ja maistelemaan, löytyi enemmänkin suosikkeja. Kyseessä oli siis tosiaankin sellainen perinteinen japanilainen liukuhihnamesta, jossa pienet lautaset kiertivät pitkin ravintolaa liukuhihnalla. Buffettiin osallistuvat saivat napata haluamansa lautaset.
Itse nappailin lähinnä vähemmän pelottavia annoksia, kuten kasvissushia, kypsennettyä tonnikalaa ja lihaa. Mutta ylipuhuttiinpa meidät sitten kuitenkin maistamaan myös ihan raakaa kalaa, lohta ja tonnikalaa. Minähän en syö Suomessakaan edes kylmäsavulohta, koska se näyttää raa'alle kalalle. Kuitenkin uskaltauduin paineen alla maistamaan täysin kypsentämätöntä tonnikalaa. Ei sitä nyt välttämättä ihan vapaaehtoisesti mussuttaisi, mutta ei se nyt varsinaisesti pahaakaan ollut. Ihan okei.
Kaiken mässäämisen jälkeen kaikki pienessä hiprakassa (kello 14;) siirryttiin sitten laulamaan karaokea! Täällähän se on aasialaiseen tyyliin ihan erilaista, kuin meillä Suomessa. Porukalla mennään pieneen huoneeseen, jossa on sitten kunnon pelit ja vehkeet. Oltiin muutaman Sannan karatekaverin kanssa siellä yli neljä tuntia laulamassa. Varsinkin pojat vetivät ihan hullulla tunteella balladeja, me tytöt vedettiin lähinnä duona näitä klassikoita, kuten Barbie Girliä ja Eye of the Tigeriä. Hahaa!
Kuala Lumpurin matkasta, sushista ja laulamisestakin kuvia nettialbumissa: http://picasaweb.google.com/heidi.friman
Minä olin aivan kauhusta jäykkänä ja varma siitä, että jos en vielä syömiseen kuole, niin sitä seuraaviin varpusiin sitten. Mutta... niinpä niin, tässä tarinassa tulee mutta :) Se oli oikeasti ihan hyvää! Voi olla, että pieni humaltuminen helpotti asiaa tietty. Pojat nimittäin päätti tilata meille perinteikästä sakea sekä japanilaista olutta. Sake oli ihan hullun vahvaa, mutta onneksi se sillä oluella huuhtoutui helpommin alas. ;)
Kyseessä oli buffet, joten oltiin sillä meiningillä, että pitää syödä niin kauan, kun vaan mahaan mahtuu. Pojat nappaili liukuhihnalta lautasellisia toinen toistaan ihmeellisemmän näköisiä ruokalajeja, jotka olivat suurimmaksi osaksi aika iljettäviä. ;) Mutta löytyi sieltä muutamia mukavankin makuisia. Ja sitten kun uskaltauduttiin itsekin nappailemaan ruokia ja maistelemaan, löytyi enemmänkin suosikkeja. Kyseessä oli siis tosiaankin sellainen perinteinen japanilainen liukuhihnamesta, jossa pienet lautaset kiertivät pitkin ravintolaa liukuhihnalla. Buffettiin osallistuvat saivat napata haluamansa lautaset.
Itse nappailin lähinnä vähemmän pelottavia annoksia, kuten kasvissushia, kypsennettyä tonnikalaa ja lihaa. Mutta ylipuhuttiinpa meidät sitten kuitenkin maistamaan myös ihan raakaa kalaa, lohta ja tonnikalaa. Minähän en syö Suomessakaan edes kylmäsavulohta, koska se näyttää raa'alle kalalle. Kuitenkin uskaltauduin paineen alla maistamaan täysin kypsentämätöntä tonnikalaa. Ei sitä nyt välttämättä ihan vapaaehtoisesti mussuttaisi, mutta ei se nyt varsinaisesti pahaakaan ollut. Ihan okei.
Kaiken mässäämisen jälkeen kaikki pienessä hiprakassa (kello 14;) siirryttiin sitten laulamaan karaokea! Täällähän se on aasialaiseen tyyliin ihan erilaista, kuin meillä Suomessa. Porukalla mennään pieneen huoneeseen, jossa on sitten kunnon pelit ja vehkeet. Oltiin muutaman Sannan karatekaverin kanssa siellä yli neljä tuntia laulamassa. Varsinkin pojat vetivät ihan hullulla tunteella balladeja, me tytöt vedettiin lähinnä duona näitä klassikoita, kuten Barbie Girliä ja Eye of the Tigeriä. Hahaa!
Kuala Lumpurin matkasta, sushista ja laulamisestakin kuvia nettialbumissa: http://picasaweb.google.com/heidi.friman
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
Kuala Lumpur & Genting Highlands
Viime keskiviikkona matkasimme heti aamutuimaan bussilla Singaporesta Kuala Lumpuriin Sannan ja Jordanin kanssa. Bussi lähti liikenteeseen jo aamuseitsemältä, joten aamuherätys oli meille lomailuun tottuneille aikamoinen. Bussi ei ollutkaan ihan niin luksus, kuin mainospuheet puhuivat, mutta kivasti siellä kuitenkin nukutti.
Matka Singaporesta Kuala Lumpuriin kesti bussilla noin 6 tuntia pysähdyksen kera. Se pysähdys se vasta aikamoinen olikin. Siististä Singaporesta lähdettiin ja herättiin sitten rähjäisellä pysähdyspaikalla keskellä Malesian ei mitään. Paikalla oli jonkinlainen ruokakauppa ja muutamia ruokakojuja ja tietenkin aina yhtä ihanat kyykkyvessat, luonnollisesti ilman paperia, vesiletkuilla varustettuina.
Perillä Kuala Lumpurissa oltiin sitten siinä iltapäivästä ja ensitöiksemme suunnattiinkin sitten hotellille pyörähtämään ja virkistäytymään. Loppupäivä kulutettiin syöden, shoppaillen, shoppaillen ja syöden. Ensivaikutelma Kuala Lumpurista oli rähjäisempi Singapore. Ostareita tuntui olevan toisensa perään. Hintataso toki oli "kallista" Singaporea halvempi. Säätilan puolesta Kuala Lumpur oli aivan yhtä kuuma kuin Singaporekin, ehkä jopa kuumempi meri-ilman puuttuessa. Itse tosin pidin kuivaa kuumuutta paljon miellyttävämpänä, kuin Singaporen kosteaa hikilähmäilmaa.
Illalla hotellilla uni maistui itse kullekin, ja hyvä niin, sillä seuraavana aamuna oli taas yksi aikainen herätys tiedossa. Matkan tuli jatkua Genting Highlandsiin aamubussilla, mutta toisinpa kävi. Syötiin hyvin aamiaista hotellin vieressä nököttävässä intialaisessa food courtissa ja lähdettiin sitten kävelemään bussiasemalle. Kävelemään, koska Jordanin mielestä piti säästää, eikä ottaa taksia. Tähän huomautettaneen, että taksi olisi tullut maksamaan n. 1 euron. Kävely johti siihen, että myöhästyimme bussistamme, ja päädyimme sen seurauksena jakamaan taksin kahden indonesialaisen tytön kanssa, joilla kävi sama homma. Tässä tapauksessa taksi oli jonkun aivan random-tyypin oma henkilöauto, johon hän ahtoi 6 ihmistä. Voin kertoa, että siinä kyydissä hieman meinasi jo pelottaa.
Kuitenkin mies vei meidät onnistuneesti perille asti. Genting Highlands on siis jonkin sorttinen huvittelupaikka vuoristossa. Meidän suuntanamme oli huvipuisto, jonka Jordan kehui olevan 10 kertaa isompi ja hienompi, kuin Linnanmäen.
Loppumatka vuoren huipulle ajettiin komeasti ääh mikä se on suomeksi ääh cable cartilla... Ette voi kuvitellakaan, miten hienot näkymät oli!!!! Katsotaanpa viitsinkö laittaa kuvia iloksenne, vai jätänkö kiusoiksi palattuani. :) Päästyämme vuoren huipulle, huomasimme olevamme pilvien ympäröiminä. Uskomatonta! Oltiin siis kirjaimellisesti pilvessä! Kaiken muun hyvän lisäksi vuorella oli viileä ilma! Lämpötila oli vain n. 15 astetta, tavallisen 35 sijaan. Aivan ihanaa!
Huvipuisto... no niin. Olen vannonut niin monesti olevani uskomatta enää sanaakaan, mitä Jordan suustaan päästää, mutta aina sitten kuitenkin kuuntelen kiltisti. 10 kertaa Linnanmäki my ass. Ennemminkin Linnanmäki jaettuna kymmenellä. Puistossa oli pari vuoristorataa, space shot ja peruskaruselleja. Ei siellä jaksanut kovin montaa tuntia pyöriskellä, kun oltiin jo saatu tarpeeksemme.
Palattiin taas vaijerivaunuilla ja tällä kertaa bussilla takaisin matalalle maan kamaralle ja yllätys yllätys, ostarille. Käytiin Sannan kanssa laitattamassa hiuksiamme ja jälleen kerran herkuttelemassa ja sitten suunnattiin taas uupuneina nukkumaan.
Seuraavana ja viimeisenä päivänä käytiin vielä pyöriskelemässä viimeisiä ostoksia ja sitten suunnattiinkin mutkien kautta lentokentälle, josta pyrähdettiin alle tunnin mittaisella lennolla takaisin Singaporeen. Sellainen kiva pikkuinen pikaloma.
Matka Singaporesta Kuala Lumpuriin kesti bussilla noin 6 tuntia pysähdyksen kera. Se pysähdys se vasta aikamoinen olikin. Siististä Singaporesta lähdettiin ja herättiin sitten rähjäisellä pysähdyspaikalla keskellä Malesian ei mitään. Paikalla oli jonkinlainen ruokakauppa ja muutamia ruokakojuja ja tietenkin aina yhtä ihanat kyykkyvessat, luonnollisesti ilman paperia, vesiletkuilla varustettuina.
Perillä Kuala Lumpurissa oltiin sitten siinä iltapäivästä ja ensitöiksemme suunnattiinkin sitten hotellille pyörähtämään ja virkistäytymään. Loppupäivä kulutettiin syöden, shoppaillen, shoppaillen ja syöden. Ensivaikutelma Kuala Lumpurista oli rähjäisempi Singapore. Ostareita tuntui olevan toisensa perään. Hintataso toki oli "kallista" Singaporea halvempi. Säätilan puolesta Kuala Lumpur oli aivan yhtä kuuma kuin Singaporekin, ehkä jopa kuumempi meri-ilman puuttuessa. Itse tosin pidin kuivaa kuumuutta paljon miellyttävämpänä, kuin Singaporen kosteaa hikilähmäilmaa.
Illalla hotellilla uni maistui itse kullekin, ja hyvä niin, sillä seuraavana aamuna oli taas yksi aikainen herätys tiedossa. Matkan tuli jatkua Genting Highlandsiin aamubussilla, mutta toisinpa kävi. Syötiin hyvin aamiaista hotellin vieressä nököttävässä intialaisessa food courtissa ja lähdettiin sitten kävelemään bussiasemalle. Kävelemään, koska Jordanin mielestä piti säästää, eikä ottaa taksia. Tähän huomautettaneen, että taksi olisi tullut maksamaan n. 1 euron. Kävely johti siihen, että myöhästyimme bussistamme, ja päädyimme sen seurauksena jakamaan taksin kahden indonesialaisen tytön kanssa, joilla kävi sama homma. Tässä tapauksessa taksi oli jonkun aivan random-tyypin oma henkilöauto, johon hän ahtoi 6 ihmistä. Voin kertoa, että siinä kyydissä hieman meinasi jo pelottaa.
Kuitenkin mies vei meidät onnistuneesti perille asti. Genting Highlands on siis jonkin sorttinen huvittelupaikka vuoristossa. Meidän suuntanamme oli huvipuisto, jonka Jordan kehui olevan 10 kertaa isompi ja hienompi, kuin Linnanmäen.
Loppumatka vuoren huipulle ajettiin komeasti ääh mikä se on suomeksi ääh cable cartilla... Ette voi kuvitellakaan, miten hienot näkymät oli!!!! Katsotaanpa viitsinkö laittaa kuvia iloksenne, vai jätänkö kiusoiksi palattuani. :) Päästyämme vuoren huipulle, huomasimme olevamme pilvien ympäröiminä. Uskomatonta! Oltiin siis kirjaimellisesti pilvessä! Kaiken muun hyvän lisäksi vuorella oli viileä ilma! Lämpötila oli vain n. 15 astetta, tavallisen 35 sijaan. Aivan ihanaa!
Huvipuisto... no niin. Olen vannonut niin monesti olevani uskomatta enää sanaakaan, mitä Jordan suustaan päästää, mutta aina sitten kuitenkin kuuntelen kiltisti. 10 kertaa Linnanmäki my ass. Ennemminkin Linnanmäki jaettuna kymmenellä. Puistossa oli pari vuoristorataa, space shot ja peruskaruselleja. Ei siellä jaksanut kovin montaa tuntia pyöriskellä, kun oltiin jo saatu tarpeeksemme.
Palattiin taas vaijerivaunuilla ja tällä kertaa bussilla takaisin matalalle maan kamaralle ja yllätys yllätys, ostarille. Käytiin Sannan kanssa laitattamassa hiuksiamme ja jälleen kerran herkuttelemassa ja sitten suunnattiin taas uupuneina nukkumaan.
Seuraavana ja viimeisenä päivänä käytiin vielä pyöriskelemässä viimeisiä ostoksia ja sitten suunnattiinkin mutkien kautta lentokentälle, josta pyrähdettiin alle tunnin mittaisella lennolla takaisin Singaporeen. Sellainen kiva pikkuinen pikaloma.
maanantai 8. maaliskuuta 2010
Rutinaa ruoasta
Viime aikoja värittäneen koti-ikävän kourissa päädyttiin eräänä päivänä Sannan kanssa miettimään Singaporen positiivisia puolia. Ykköseksi nousee väistämättä ruoka. Tai no itse asiassa ruoka on täällä läsnä niin hyvässä kuin pahassakin, aina ja iankaikkisesti.
Paikalliset ovat yleensä joko tulossa syömästä, menossa syömään tai puhuvat syömisestä. Ja aika monesti näitä asioita tekevät ihan yhtä aikaakin. En voi ymmärtää, miten näin ruokaorientoituneet ihmiset voivat olla niin tikkulaihoja. Nyt varmaan ajattelette, että täällä syödään terveellisesti. Voi kuulkaas, miten siinä erehdytte! Täällä uppopaistetaan kaikki, mikä pataan sopii, ennenkuin pistetään suusta alas. Joten rasvaista ja maukasta, slurps.
Monenlaisia herkkuja ja ällöttävyyksiä ollaan täällä ollessamme haisteltu ja maisteltu. Tässä hieman silmänruokaa kotijoukoille:
Tämän kuvan otin reissumme ensimmäisellä viikolla. Jordan vei meidät syömään thaimaalaiseen ravintolaan "pientä" lounasta. Ruoka todellakin oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Kuvassa oikealla oleva ananasriisi oli aivan taivaallista. Kyseessä oli siis paistettua maustettua riisiä höystettynä tarjoiluastian eli ananaksen sisällöllä. Nam! Päälle ripoteltua Flossia (jonkinmoista lihasta tehtyä hattaraa muistuttavaa settiä) en tosin edelleenkään ymmärrä, mutta muuten aivan loistavaa. Hyviä olivat kastikkeet ja paistoksetkin, etenkin pähkinäkanasetti. Jopa vihreä curry oli liian mausteista meille suomalaisiin ruokiin tottuneille tuon ensimmäisen viikon aikana. Voisin kuitenkin väittää olevani hieman harjaantunut ajan saatossa jo. ;) Ja tosiaan, minä pidin tulisesta ruoasta Suomessa ollessani! Joten älkää nimitelkö mammariksi! Täällä on tuo tulisuus AAIVAN toisella asteella, kuin Suomessa.
Paikallinen jälkkäriherkku: tapioka-hedelmää kookoskermassa. Okei, ihan hyvää, varsinkin verrattuna moneen muuhun. Kookoskerma maistuu aivan ihanalle, joten luultavasti melkein mikä vaan siinä pyöriteltynä olisi syötävissä. Itse hedelmä oli suhteellisen mauton, koostumukseltaan lähinnä perunan tuntuinen. Joten, koska kyseessä oli jälkiruoka, oli tämä hieman outo makuelämys. Mutta ei paha.
Nuudeleita on tullut syötä muodossa jos toisessakin tämän matkan aikana. Keitettynä, paistettuna, kuivina, märkinä, kastikkeella, keitossa... En pysty enää muistamaan, mikä kuvan annos on, mutta aika herkulliselta soossilta näyttää. Tässä olisivat siis kyseessä epäilemättä ne kastikkeella olevat nuudelit. Ja nuudelilajikkeena joku tavallista paksumpi kaveri. Huomatkaa myös aina yhtä ihana limemehu. Aah. Auttaa muuten ihan sikahyvin tuliseen apua suu palaa -hätään.
Donitseja, aah... Varsinkin Johor Bahrussa (eli siis tuossa Malesian puolella olevassa lähikaupungissa) vedetään aina hulluna donitseja, koska ne vaan on niin halpoja ja hyviä siellä. Nam slurps!
Kiinalaisia ruokia täältä saa usein vähän liiankin autenttisena tottumattomaan makuun, mutta onneksi näitä länsimaisellekin tuttuja annoksia löytyy. Aivan ihanaa hapanimelää kanaa. Slurp! Taustalla näkyvää papaijamehua en kyllä suosittele kenellekään, se oli hirveää! :P Ja kuten tarkkasilmäiset voivat huomata, on tämänkin annoksen kana uppopaistettu ennen hapanimelään kastikkeeseensa upottamista.
Toinen herkullinen hapanimelä-kana-annos, mutta tällä kertaa thaimaalaiseen tyyliin: paistetulla kananmunalla. Sopii muuten yllättävän herkullisesti! Vasemmassa reunassa huomaatte myös herkullista sitruunajääteetä. Kerrassaan ihanaa!
KFC - Kentucky Fried Chicken
Aivan upea pikaruokaketju! :D No ei se kana edes ole loppujen lopuksi niin ihmeellistä, mutta ne Cheese Friessit... oi joi. Eli kyseessä on siis ranskalaisannos, jossa on päällä sulaa juustoa ja majoneesia. Se on aaaaivaaan taivaallista. Miksei kukaan ole tuonut juustoranuja suomeen? Hei kamoon Hese!
Äh, en minä muista enää missä ja mitä tämä oli, mutta herkullista kuitenkin. Oi että, kun tulee nälkä kun näitä kuvia tänne etsiskelee... :)
Oijoi, mikä suklaaunelma!
Aah Laksa. Aivan fantastisen ihana ruokalaji. Kyseessä on jonkinmoinen nuudelikeitto, joka koostuu niiden nuudelien lisäksi ainakin kookosmaidosta, monista hyvin tulisista mausteista, sekä originaalissa muodossaan kaikenlaisista merenelävistä. Olen syönyt täällä kyllä myös kana-perunalaksaa, joten kyllä siitäkin variaatioita löytyy. Sanna ei tykännyt yhtään, mutta muhun kyllä upposi. Aivan ihanaa taas sekin, nam.
Tässä jonkinmoinen riisinyytti. En oikein tiennyt, esitelläkö tämän kummajaisen tässä vai tuolla myöhemmässä osioissa, jossa käsitellen vähemmän herkullisia otuksia. Tähän kuitenkin pistin, sillä eihän tuokaan mitenkään pahaa ollut. Kyseessä on siis jonkinmoinen rasvaisesta riisistä rakennettu nyytti, jonka sisällä oli tässä tapauksessa imelää porsasta. Yleensä nämä nyytit on vielä kääräisty banaaninlehteen. Lauri taisi tykätä näistä enemmänkin.
Ihan yksi lempiravintolani Singaporessa on ollut Soup Spoon. Yllätti kyllä itsenikin! Ravintolan Tangy Tomato -keitto on aivan upen herkullista. Se on siis tulinen tomaattikeitto ja on muuten tosi maukas. Ateriaan kuuluu lisäksi puolikas leipä, joka on muuten kanssa tosi herkullinen. Jääteetäkin saa nam.
Baked Rice, eli riisipaistokset, jäävät kyllä myös mieleen. Ihanan juustoiset annokset ovat lähes aina todella herkullisia. Ja ikävä tulee varmasti myös noita lukuisia ihania juomia, joita täällä pätsissä tulee nautittua. Tuossakin annoksen kyljessä lepää aivan ihana mansikkajääsörsseli. NAM!
Ihanat beppu-nuudelit jälleen kerran friteeratun kanan kanssa. NamnamnamnamNAM! Oli maukasta! Ja limemehu taasen seurana, jos annos osoittautuu turhan tuliseksi. :)
Burgereita, burgereita, burgereita (Älkääkä nyt kritisoiko, nää paikalliset burgerit vaan sattuu olemaan niin herkullisia!):
Kenny Roger'sin kanaravintolaketjun kanaburgerit, nam!
Burger Kingikin on tullut kokeiltua. On muuten oikeesti aika hyvät setit, jos vaikka Mäkkäriin vertaa. Ranskikset saa muuten vaihtaa sipulirenkaisiin, jos haluaa, nam! Ja aterian koon kasvattaminen maksaa 50 senttiä! Euroissa siis 25 senttiä. Aika herkkua! :P
Oii... New York New Yorkin hampurilaisateriat ne vasta onkin poikaa. Ja huomatkaa oikeassa reunassa taas yhdenlaisia juustoranskiksia, uulalaa! Ja juomaksi root beeria of course. :D
Amerikkalainen diner ja Obama Burger. Taisi olla kaksi yhden hinnalla Obaman Singaporen visiitin kunniaksi.
Ja sitten näitä vähemmän herkullisia:
Ensimmäisen viikon thai-ravintolasta tämäkin. Jordan tilasi paikallista erikoisuutta. En nyt muista mistä keitosta oli kyse, mutta kaikenlaista niljaista siinä lillui. Sannan kanssa jätettiin väliin, mutta Jortsulle maistui. No itse asiassa täytyy tunnustaa, että jopa Jordanilla meni pupu pöksyyn tuon mustekalan kanssa... :)
Vaikka suhteellisen hyviäkin pizzakokemuksia on matkalla ollut, tämä kyseinen kaveri ei todellakaan kuulunut niihin. Kärähtänyt kumman makuinen lätty. Plääh. Vastuuopettajamme vei meidät syömään kyseiseen italialaiseen ravintolaan ja sai itse samalla kertaa sieltä ruokamyrkytyksen pilaantuneesta jättikatkaravusta. Tämäkin tapahtui kivasti ensimmäisten viikkojemme aikana, joten mereneläviä ei ole tehnyt ihan hirveästi mieli. Kyllä ählämipizza on paras pizza, ihan ehdottomasti. Go Alibaba GO!
Paikallisten suosimassa kahvilassa Toast Boxissa on tarjolla kahvi- ja teejuomien lisäksi nimensä mukaisesti paahtoleipää. Perinteisin tapa tarjoilla paahtis, on laittaa väliin paksuja viipaleita voita sekä kookoshilloa. Kookoshillo on mielestäni ihan herkullista, mutta ne paksut voiviipaleet voisi edes levittää vähän kivemmin. En tykkää haukata voita. Leivän lisäksi tarjoillaan erittäin löysiä keitettyjä munia, joihin kuuluu sekoittaa vielä soijakastiketta mukaan. Jordan jätti linjoja vahtivana miehenä keltuaiset syömättä. Täytynee mainita, että menimme kyseiseen paikkaan kahville, koska Jortsulle tuli nälkä. Lounaasta oli kulunut noin tunti. ;) Nää paikalliset tosiaan syö, syö ja syö...
Tässä kaikki tällä kertaa. Katsotaan jaksanko pistää lisää ruokajuttuja ennen kotiin paluuta. Mutta toisaalta... täytyyhän niitä kuvia jättää kotona katsottavaksikin. Hahaa niin kidutan teidät kaikki kyllä kuvailtamille kyllästyksiin! No mutta edelleen kuvia löytyy myös web-albumista osoitteesta: http://picasaweb.google.com/heidi.friman
Paikalliset ovat yleensä joko tulossa syömästä, menossa syömään tai puhuvat syömisestä. Ja aika monesti näitä asioita tekevät ihan yhtä aikaakin. En voi ymmärtää, miten näin ruokaorientoituneet ihmiset voivat olla niin tikkulaihoja. Nyt varmaan ajattelette, että täällä syödään terveellisesti. Voi kuulkaas, miten siinä erehdytte! Täällä uppopaistetaan kaikki, mikä pataan sopii, ennenkuin pistetään suusta alas. Joten rasvaista ja maukasta, slurps.
Monenlaisia herkkuja ja ällöttävyyksiä ollaan täällä ollessamme haisteltu ja maisteltu. Tässä hieman silmänruokaa kotijoukoille:
Tämän kuvan otin reissumme ensimmäisellä viikolla. Jordan vei meidät syömään thaimaalaiseen ravintolaan "pientä" lounasta. Ruoka todellakin oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Kuvassa oikealla oleva ananasriisi oli aivan taivaallista. Kyseessä oli siis paistettua maustettua riisiä höystettynä tarjoiluastian eli ananaksen sisällöllä. Nam! Päälle ripoteltua Flossia (jonkinmoista lihasta tehtyä hattaraa muistuttavaa settiä) en tosin edelleenkään ymmärrä, mutta muuten aivan loistavaa. Hyviä olivat kastikkeet ja paistoksetkin, etenkin pähkinäkanasetti. Jopa vihreä curry oli liian mausteista meille suomalaisiin ruokiin tottuneille tuon ensimmäisen viikon aikana. Voisin kuitenkin väittää olevani hieman harjaantunut ajan saatossa jo. ;) Ja tosiaan, minä pidin tulisesta ruoasta Suomessa ollessani! Joten älkää nimitelkö mammariksi! Täällä on tuo tulisuus AAIVAN toisella asteella, kuin Suomessa.
Paikallinen jälkkäriherkku: tapioka-hedelmää kookoskermassa. Okei, ihan hyvää, varsinkin verrattuna moneen muuhun. Kookoskerma maistuu aivan ihanalle, joten luultavasti melkein mikä vaan siinä pyöriteltynä olisi syötävissä. Itse hedelmä oli suhteellisen mauton, koostumukseltaan lähinnä perunan tuntuinen. Joten, koska kyseessä oli jälkiruoka, oli tämä hieman outo makuelämys. Mutta ei paha.
Nuudeleita on tullut syötä muodossa jos toisessakin tämän matkan aikana. Keitettynä, paistettuna, kuivina, märkinä, kastikkeella, keitossa... En pysty enää muistamaan, mikä kuvan annos on, mutta aika herkulliselta soossilta näyttää. Tässä olisivat siis kyseessä epäilemättä ne kastikkeella olevat nuudelit. Ja nuudelilajikkeena joku tavallista paksumpi kaveri. Huomatkaa myös aina yhtä ihana limemehu. Aah. Auttaa muuten ihan sikahyvin tuliseen apua suu palaa -hätään.
Donitseja, aah... Varsinkin Johor Bahrussa (eli siis tuossa Malesian puolella olevassa lähikaupungissa) vedetään aina hulluna donitseja, koska ne vaan on niin halpoja ja hyviä siellä. Nam slurps!
Kiinalaisia ruokia täältä saa usein vähän liiankin autenttisena tottumattomaan makuun, mutta onneksi näitä länsimaisellekin tuttuja annoksia löytyy. Aivan ihanaa hapanimelää kanaa. Slurp! Taustalla näkyvää papaijamehua en kyllä suosittele kenellekään, se oli hirveää! :P Ja kuten tarkkasilmäiset voivat huomata, on tämänkin annoksen kana uppopaistettu ennen hapanimelään kastikkeeseensa upottamista.
Toinen herkullinen hapanimelä-kana-annos, mutta tällä kertaa thaimaalaiseen tyyliin: paistetulla kananmunalla. Sopii muuten yllättävän herkullisesti! Vasemmassa reunassa huomaatte myös herkullista sitruunajääteetä. Kerrassaan ihanaa!
KFC - Kentucky Fried ChickenAivan upea pikaruokaketju! :D No ei se kana edes ole loppujen lopuksi niin ihmeellistä, mutta ne Cheese Friessit... oi joi. Eli kyseessä on siis ranskalaisannos, jossa on päällä sulaa juustoa ja majoneesia. Se on aaaaivaaan taivaallista. Miksei kukaan ole tuonut juustoranuja suomeen? Hei kamoon Hese!
Äh, en minä muista enää missä ja mitä tämä oli, mutta herkullista kuitenkin. Oi että, kun tulee nälkä kun näitä kuvia tänne etsiskelee... :)
Oijoi, mikä suklaaunelma!
Aah Laksa. Aivan fantastisen ihana ruokalaji. Kyseessä on jonkinmoinen nuudelikeitto, joka koostuu niiden nuudelien lisäksi ainakin kookosmaidosta, monista hyvin tulisista mausteista, sekä originaalissa muodossaan kaikenlaisista merenelävistä. Olen syönyt täällä kyllä myös kana-perunalaksaa, joten kyllä siitäkin variaatioita löytyy. Sanna ei tykännyt yhtään, mutta muhun kyllä upposi. Aivan ihanaa taas sekin, nam.
Tässä jonkinmoinen riisinyytti. En oikein tiennyt, esitelläkö tämän kummajaisen tässä vai tuolla myöhemmässä osioissa, jossa käsitellen vähemmän herkullisia otuksia. Tähän kuitenkin pistin, sillä eihän tuokaan mitenkään pahaa ollut. Kyseessä on siis jonkinmoinen rasvaisesta riisistä rakennettu nyytti, jonka sisällä oli tässä tapauksessa imelää porsasta. Yleensä nämä nyytit on vielä kääräisty banaaninlehteen. Lauri taisi tykätä näistä enemmänkin.
Ihan yksi lempiravintolani Singaporessa on ollut Soup Spoon. Yllätti kyllä itsenikin! Ravintolan Tangy Tomato -keitto on aivan upen herkullista. Se on siis tulinen tomaattikeitto ja on muuten tosi maukas. Ateriaan kuuluu lisäksi puolikas leipä, joka on muuten kanssa tosi herkullinen. Jääteetäkin saa nam.
Baked Rice, eli riisipaistokset, jäävät kyllä myös mieleen. Ihanan juustoiset annokset ovat lähes aina todella herkullisia. Ja ikävä tulee varmasti myös noita lukuisia ihania juomia, joita täällä pätsissä tulee nautittua. Tuossakin annoksen kyljessä lepää aivan ihana mansikkajääsörsseli. NAM!
Ihanat beppu-nuudelit jälleen kerran friteeratun kanan kanssa. NamnamnamnamNAM! Oli maukasta! Ja limemehu taasen seurana, jos annos osoittautuu turhan tuliseksi. :)Burgereita, burgereita, burgereita (Älkääkä nyt kritisoiko, nää paikalliset burgerit vaan sattuu olemaan niin herkullisia!):
Kenny Roger'sin kanaravintolaketjun kanaburgerit, nam!
Burger Kingikin on tullut kokeiltua. On muuten oikeesti aika hyvät setit, jos vaikka Mäkkäriin vertaa. Ranskikset saa muuten vaihtaa sipulirenkaisiin, jos haluaa, nam! Ja aterian koon kasvattaminen maksaa 50 senttiä! Euroissa siis 25 senttiä. Aika herkkua! :P
Oii... New York New Yorkin hampurilaisateriat ne vasta onkin poikaa. Ja huomatkaa oikeassa reunassa taas yhdenlaisia juustoranskiksia, uulalaa! Ja juomaksi root beeria of course. :D
Amerikkalainen diner ja Obama Burger. Taisi olla kaksi yhden hinnalla Obaman Singaporen visiitin kunniaksi.Ja sitten näitä vähemmän herkullisia:
Ensimmäisen viikon thai-ravintolasta tämäkin. Jordan tilasi paikallista erikoisuutta. En nyt muista mistä keitosta oli kyse, mutta kaikenlaista niljaista siinä lillui. Sannan kanssa jätettiin väliin, mutta Jortsulle maistui. No itse asiassa täytyy tunnustaa, että jopa Jordanilla meni pupu pöksyyn tuon mustekalan kanssa... :)
Vaikka suhteellisen hyviäkin pizzakokemuksia on matkalla ollut, tämä kyseinen kaveri ei todellakaan kuulunut niihin. Kärähtänyt kumman makuinen lätty. Plääh. Vastuuopettajamme vei meidät syömään kyseiseen italialaiseen ravintolaan ja sai itse samalla kertaa sieltä ruokamyrkytyksen pilaantuneesta jättikatkaravusta. Tämäkin tapahtui kivasti ensimmäisten viikkojemme aikana, joten mereneläviä ei ole tehnyt ihan hirveästi mieli. Kyllä ählämipizza on paras pizza, ihan ehdottomasti. Go Alibaba GO!
Paikallisten suosimassa kahvilassa Toast Boxissa on tarjolla kahvi- ja teejuomien lisäksi nimensä mukaisesti paahtoleipää. Perinteisin tapa tarjoilla paahtis, on laittaa väliin paksuja viipaleita voita sekä kookoshilloa. Kookoshillo on mielestäni ihan herkullista, mutta ne paksut voiviipaleet voisi edes levittää vähän kivemmin. En tykkää haukata voita. Leivän lisäksi tarjoillaan erittäin löysiä keitettyjä munia, joihin kuuluu sekoittaa vielä soijakastiketta mukaan. Jordan jätti linjoja vahtivana miehenä keltuaiset syömättä. Täytynee mainita, että menimme kyseiseen paikkaan kahville, koska Jortsulle tuli nälkä. Lounaasta oli kulunut noin tunti. ;) Nää paikalliset tosiaan syö, syö ja syö...Tässä kaikki tällä kertaa. Katsotaan jaksanko pistää lisää ruokajuttuja ennen kotiin paluuta. Mutta toisaalta... täytyyhän niitä kuvia jättää kotona katsottavaksikin. Hahaa niin kidutan teidät kaikki kyllä kuvailtamille kyllästyksiin! No mutta edelleen kuvia löytyy myös web-albumista osoitteesta: http://picasaweb.google.com/heidi.friman
sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
Viimeisiä viedään
Niin sitä on sitten vaan tämäkin kokemus päättymässä. Enää noin viikko Aasiaa jäljellä ja sitten taas lennähdetään takaisin Suomen kylmälle kamaralle. Ja voi pojat kuulkaas kyllä se kylmä kelpaakin tämän puolen vuoden mittaisen saunan jälkeen.
Ja niinpä niin. Nyt te kaikki ajattelette, että älä valita siellä. No mutku valitanpas! Ei oo kivaa! Kyllä siellä saunassakin on ihan kiva käydä kerran viikkoon ja varmasti on aurinkolomalla mukava hikoilla pari viikkoa kerrallaan, mutta hei rajansa kaikella! Odotan todella innolla sitä tunnetta, kun ulos astuessa tulee vastaan viileä raikas ilma, eikä ummehtunut kostea löyhy. Ja sitä, ettei vaatteet ole märkänä hiestä 5 minuutin ulkona SEISOMISEN jälkeen. Okei, okei... vähän nyt liioittelin, ei siellä tarvitse seistä kuin 2 minuuttia, eikä siellä itse asiassa tarvitse edes seistä, kyllä istuminenkin riittää.
Paikallisten mielestä me ollaan erityisen onnekkaita, sillä säähän on ollut aivan ihanteellinen viime aikoina. Samaan aikaan, kun teillä siellä Suomessa rikotaan pakkasennätyksiä, pistetään täällä lämpöennätykset uusiksi. Helmikuu ei ole vuosikymmeniin ollut kuulemma niin lämmin kuin nyt, meidän onneksemme tosiaan. Lämpötilakeskiarvo oli kuulemma jotain 34 astetta. Yleensähän siis vielä helmikuu lasketaan niihin talvikuukausiin täällä eli sadekauteen. Mutta jatkuvan ukkosen ja monsuunisateiden sijaan meitä on hellitty kunnon helteellä. Olihan se alkuun ihan kivaa vaihtelua ainaisen sateen sijaan saada vähän aurinkoakin, mutta edelleen painotan: rajansa kaikella. Ja itse asiassa täällä aika harvoin aurinko paistaa, liekö sitten saasteiden syy, mutta yleenä taivaalla näkyy vain paksu pilvipeite. Joten älkää odottako täältä mitään papua kotiin, olen edelleen valkoinen kuin lakana. ;)
Jokohan olisi turistu tarpeeksi säästä... ;) No tuosta kevään tulosta tulivatkin mieleen ne ihanat kevään mukanaan tuomat elukat. Onhan täällä liskoja vilistellyt pitkin seiniä koko vaihdon ajan, mutta viime aikoina niitä tuntuu tursuavan sisään ovista ja ikkunoista. Viime blogikirjoituksessa panikoin pikkuliskoa, joka oli parkkeerannut vessan matolle. No se ei suinkaan jäänyt ainoaksi vessaliskoksi, ehei. Näin jälkikäteen ajatellen sinnä olisi kyllä voinut jättää pari asumaankin... Liskojen lisäksi vessasta on nimittäin bongattu hämähäkki (Singaporen mittapuulla pikkuruinen kaveri, suomalaisen silmissä jättimäinen lukki) sekä ällöttävä musta paksu tuhatjalkainen mato. Minä urheasti liiskasin molemmat keittiölastalla tietämättä, että se kyseinen matonen oli hyvin myrkyllinen kaveri. No, onneksi oli se lasta minun ja madon välissä. :) Musta mato vielä kuulemma menee, siitä ei sairaalareissua kummempaa seuraa, mutta punainen mato tappaa. Ahaa, okei. Kivoja pikkuisia vessakamuja. Mikäs siinä.
Koulu on nyt ohi, ja enää stressataan tuloksia. Meneekö kurssit läpi apua?! Upeita tuotoksia voi käydä katsomassa osoitteesta: http://batman.jamk.fi/~e0405/HeidinSivut
Viimeisen viikon verran ollaan panikoitu kotiin lähtöä ja tuliaisia. Nyt alkaa todellakin olla viimeiset hetket esittää tuliaistoivomuksia! Ensi keskiviikkona lähdetään sitten kauan odotetulle Kuala Lumpurin reissulle Sannan ja Jordanin kanssa. Tarkoituksena olisi ehtiä katsastamaan nähtävyyksiä, shoppailemaan ja vierailemaan vuorilla sijaitsevassa huvipuistossa. Uu jee! Tänne Singaporeenhan on rakennettu pitkään Universal Studiosin valtaisaa teemapuistoa (vrt. Disney World), mutta eivät saaneet sitä valmiiksi meille ajoissa. Ehkä tänne pitää sitten tulla joskus lomailemaan.
Lisäilen kuvia picasaan (http://picasaweb.google.com/heidi.friman) viime kuulta ja koitan vielä kirjoittaa uudestaan tännekin ennen kotiin paluuta. Olkaa kuulolla. Ja nyt sitä kommenttia tulemaan!! Ja niitä tuliaistoiveita!
Ja niinpä niin. Nyt te kaikki ajattelette, että älä valita siellä. No mutku valitanpas! Ei oo kivaa! Kyllä siellä saunassakin on ihan kiva käydä kerran viikkoon ja varmasti on aurinkolomalla mukava hikoilla pari viikkoa kerrallaan, mutta hei rajansa kaikella! Odotan todella innolla sitä tunnetta, kun ulos astuessa tulee vastaan viileä raikas ilma, eikä ummehtunut kostea löyhy. Ja sitä, ettei vaatteet ole märkänä hiestä 5 minuutin ulkona SEISOMISEN jälkeen. Okei, okei... vähän nyt liioittelin, ei siellä tarvitse seistä kuin 2 minuuttia, eikä siellä itse asiassa tarvitse edes seistä, kyllä istuminenkin riittää.
Paikallisten mielestä me ollaan erityisen onnekkaita, sillä säähän on ollut aivan ihanteellinen viime aikoina. Samaan aikaan, kun teillä siellä Suomessa rikotaan pakkasennätyksiä, pistetään täällä lämpöennätykset uusiksi. Helmikuu ei ole vuosikymmeniin ollut kuulemma niin lämmin kuin nyt, meidän onneksemme tosiaan. Lämpötilakeskiarvo oli kuulemma jotain 34 astetta. Yleensähän siis vielä helmikuu lasketaan niihin talvikuukausiin täällä eli sadekauteen. Mutta jatkuvan ukkosen ja monsuunisateiden sijaan meitä on hellitty kunnon helteellä. Olihan se alkuun ihan kivaa vaihtelua ainaisen sateen sijaan saada vähän aurinkoakin, mutta edelleen painotan: rajansa kaikella. Ja itse asiassa täällä aika harvoin aurinko paistaa, liekö sitten saasteiden syy, mutta yleenä taivaalla näkyy vain paksu pilvipeite. Joten älkää odottako täältä mitään papua kotiin, olen edelleen valkoinen kuin lakana. ;)
Jokohan olisi turistu tarpeeksi säästä... ;) No tuosta kevään tulosta tulivatkin mieleen ne ihanat kevään mukanaan tuomat elukat. Onhan täällä liskoja vilistellyt pitkin seiniä koko vaihdon ajan, mutta viime aikoina niitä tuntuu tursuavan sisään ovista ja ikkunoista. Viime blogikirjoituksessa panikoin pikkuliskoa, joka oli parkkeerannut vessan matolle. No se ei suinkaan jäänyt ainoaksi vessaliskoksi, ehei. Näin jälkikäteen ajatellen sinnä olisi kyllä voinut jättää pari asumaankin... Liskojen lisäksi vessasta on nimittäin bongattu hämähäkki (Singaporen mittapuulla pikkuruinen kaveri, suomalaisen silmissä jättimäinen lukki) sekä ällöttävä musta paksu tuhatjalkainen mato. Minä urheasti liiskasin molemmat keittiölastalla tietämättä, että se kyseinen matonen oli hyvin myrkyllinen kaveri. No, onneksi oli se lasta minun ja madon välissä. :) Musta mato vielä kuulemma menee, siitä ei sairaalareissua kummempaa seuraa, mutta punainen mato tappaa. Ahaa, okei. Kivoja pikkuisia vessakamuja. Mikäs siinä.
Koulu on nyt ohi, ja enää stressataan tuloksia. Meneekö kurssit läpi apua?! Upeita tuotoksia voi käydä katsomassa osoitteesta: http://batman.jamk.fi/~e0405/HeidinSivut
Viimeisen viikon verran ollaan panikoitu kotiin lähtöä ja tuliaisia. Nyt alkaa todellakin olla viimeiset hetket esittää tuliaistoivomuksia! Ensi keskiviikkona lähdetään sitten kauan odotetulle Kuala Lumpurin reissulle Sannan ja Jordanin kanssa. Tarkoituksena olisi ehtiä katsastamaan nähtävyyksiä, shoppailemaan ja vierailemaan vuorilla sijaitsevassa huvipuistossa. Uu jee! Tänne Singaporeenhan on rakennettu pitkään Universal Studiosin valtaisaa teemapuistoa (vrt. Disney World), mutta eivät saaneet sitä valmiiksi meille ajoissa. Ehkä tänne pitää sitten tulla joskus lomailemaan.
Lisäilen kuvia picasaan (http://picasaweb.google.com/heidi.friman) viime kuulta ja koitan vielä kirjoittaa uudestaan tännekin ennen kotiin paluuta. Olkaa kuulolla. Ja nyt sitä kommenttia tulemaan!! Ja niitä tuliaistoiveita!
maanantai 8. helmikuuta 2010
Koulua, koulua, koulua...
Sitten viimeisen blogimerkintäni, elämä on kulunut tiukasti koulunkäynnin merkeissä. Deadlinet pukkaa päälle (liian) kovaa vauhtia, eikä niitä oikein auta juosta karkuun. Joskus ne tehtävät on tehtävä, ja täällä Singaporessa ne olis parasta tehdä ajallaan.
Kaikilta kursseilta ja opettajilta on kauheat ukaasit ilmassa, että arvosanat huononevat, jos tehtävä palautetaan minuutinkin myöhässä. Samasta syystä kyseessä oleva tehtävä voidaan hylätä kokonaan, olipa se sitten kuinka hyvin tehty tahansa. Jos tämäkään vielä mene perille, otetaan yhteys vanhempiin. Että odotelkaas vaan soittoa täältä Singaporen päästä sinne Espooseen.
Viime päivät olen vääntänyt hullun lailla flash-peliäni. Trailerin katsoneille tiedoksi, että konsepti on muuttunut huomattavasti allekirjoittaneen onnettomien flash-taitojen vuoksi. Mutta ei nyt anneta pienen taidottomuuden lannistaa, vaan porskutetaan täysillä eteenpäin. Täältä on tulossa upea muutaman kentän sisältävä Seek & Find -tyyppinen peli, joka kertoo Wink -nimisestä avaruusoliosta, joka onnettoman sattuman kautta menetti avaruusaluksensa. Odottakaas vaan. Kauaa ei tarvitse odottaa, sillä kauaa ei ole enää aikaa peliä tehdäkään. :)
Meidän oppilaiden riemuksemme opettajat totesivat parisen viikkoa sitten, että ilmeisesti meillä ei ole vielä tarpeeksi tekemistä, ja päättivät laittaa meidät koodailemaan pelin lisäksi myös nettisivut, joilta sen pelin lisäksi löytyy mm. CV, bio, esittelyjä peleistä, palautelomake... jne jne. On se hyvä, että opettajat antavat lisää tekemistä tässä vaiheessa, ettei vaan keneltäkään lopu kesken! ;)
Viikonloppukin meiltä sujui lähes kokonaan koulujuttujen parissa paria ruokailureissuja lukuunottamatta. Ollaan koitettu tässä muutamat viime päivät Sannan kanssa keksiä positiivisia asioita Singaporesta. Yksi ylitse muiden on ehdottomasti ruoka. Sitä on täällä paljon ja se on halpaa. Miinuspuoleksi tuohon täytyy lisätä se, että kokkaamista on todella ikävä - ja etenkin leipomista! Me kun ei olla saatu meidän kaasu-uunia toimimaan... Mutta sitten taas toisaalta, täällä saa hyvällä syyllä syödä joka päivä ulkona - ja uskokaa vaan - se on myös halpaa.
Eilisiltana koimme järkytyksen hetkiä, kun keskellä vessamme mattoa köllötteli lisko! Ovat alkaneet näköjään hiipimään aina vaan lähemmäksi makuusijojamme! Apua! Siis älkää nyt käsittäkö väärin. Mielestäni nämä liskot ovat ihan kivoja kavereita, kunhan pysyvät siellä seinillä, ei nyt tarvitse ihan nenälle tulla hyppimään! No Sanna sitten rohkeasti pyydysti pelästyneen liskoparan purkkiin ja minä kävin vapauttamassa takaisin luontoon a.k.a parvekkeelle. Huhhuh! Vähän edellisen episodin jälkeen Sanna löysi samaisesta vessasta hirvittävän hämähäkin! Ehkäpä toimimme vähän liian hätäisesti sen liskon kanssa... ;)
Jee, nyt koulu loppui tältä päivältä, joten loppukoon tämä raporttikin. Palataan asiaan toiste. Jos ette vielä ole niitä viimeisimpiä kuvia katsoneet, niin nyt viimeistään:
http://picasaweb.google.com/heidi.friman
Ja edelleen kaipaan teidän kommenttejanne ja terveisiänne! Muistattehan lupaukseni! Useimmin kommentoineille parhaimmat tuliaiset! :P
Kaikilta kursseilta ja opettajilta on kauheat ukaasit ilmassa, että arvosanat huononevat, jos tehtävä palautetaan minuutinkin myöhässä. Samasta syystä kyseessä oleva tehtävä voidaan hylätä kokonaan, olipa se sitten kuinka hyvin tehty tahansa. Jos tämäkään vielä mene perille, otetaan yhteys vanhempiin. Että odotelkaas vaan soittoa täältä Singaporen päästä sinne Espooseen.
Viime päivät olen vääntänyt hullun lailla flash-peliäni. Trailerin katsoneille tiedoksi, että konsepti on muuttunut huomattavasti allekirjoittaneen onnettomien flash-taitojen vuoksi. Mutta ei nyt anneta pienen taidottomuuden lannistaa, vaan porskutetaan täysillä eteenpäin. Täältä on tulossa upea muutaman kentän sisältävä Seek & Find -tyyppinen peli, joka kertoo Wink -nimisestä avaruusoliosta, joka onnettoman sattuman kautta menetti avaruusaluksensa. Odottakaas vaan. Kauaa ei tarvitse odottaa, sillä kauaa ei ole enää aikaa peliä tehdäkään. :)
Meidän oppilaiden riemuksemme opettajat totesivat parisen viikkoa sitten, että ilmeisesti meillä ei ole vielä tarpeeksi tekemistä, ja päättivät laittaa meidät koodailemaan pelin lisäksi myös nettisivut, joilta sen pelin lisäksi löytyy mm. CV, bio, esittelyjä peleistä, palautelomake... jne jne. On se hyvä, että opettajat antavat lisää tekemistä tässä vaiheessa, ettei vaan keneltäkään lopu kesken! ;)
Viikonloppukin meiltä sujui lähes kokonaan koulujuttujen parissa paria ruokailureissuja lukuunottamatta. Ollaan koitettu tässä muutamat viime päivät Sannan kanssa keksiä positiivisia asioita Singaporesta. Yksi ylitse muiden on ehdottomasti ruoka. Sitä on täällä paljon ja se on halpaa. Miinuspuoleksi tuohon täytyy lisätä se, että kokkaamista on todella ikävä - ja etenkin leipomista! Me kun ei olla saatu meidän kaasu-uunia toimimaan... Mutta sitten taas toisaalta, täällä saa hyvällä syyllä syödä joka päivä ulkona - ja uskokaa vaan - se on myös halpaa.
Eilisiltana koimme järkytyksen hetkiä, kun keskellä vessamme mattoa köllötteli lisko! Ovat alkaneet näköjään hiipimään aina vaan lähemmäksi makuusijojamme! Apua! Siis älkää nyt käsittäkö väärin. Mielestäni nämä liskot ovat ihan kivoja kavereita, kunhan pysyvät siellä seinillä, ei nyt tarvitse ihan nenälle tulla hyppimään! No Sanna sitten rohkeasti pyydysti pelästyneen liskoparan purkkiin ja minä kävin vapauttamassa takaisin luontoon a.k.a parvekkeelle. Huhhuh! Vähän edellisen episodin jälkeen Sanna löysi samaisesta vessasta hirvittävän hämähäkin! Ehkäpä toimimme vähän liian hätäisesti sen liskon kanssa... ;)
Jee, nyt koulu loppui tältä päivältä, joten loppukoon tämä raporttikin. Palataan asiaan toiste. Jos ette vielä ole niitä viimeisimpiä kuvia katsoneet, niin nyt viimeistään:
http://picasaweb.google.com/heidi.friman
Ja edelleen kaipaan teidän kommenttejanne ja terveisiänne! Muistattehan lupaukseni! Useimmin kommentoineille parhaimmat tuliaiset! :P
keskiviikko 3. helmikuuta 2010
Hiljaiseloa ja terveydenhuoltoa
Viime päivät ovat kuluneet toisinaan tuskallisen hitaasti ja toisinaan taas aivan liian nopeasti. Nyt on jo keskiviikko ja sehän tarkoittaa sitä, että Sanna palasi Thaimaan matkaltaan takaisin kotiin. Se taitaa olla paluu arkeen nyt sitten meillä molemmilla, itse en ole siinä tehtävässä vielä kovin hyvin onnistunut Laurin Suomeen palaamisen jälkeen.
Viime viikolla alkaneet vatsanväännöt ovat taas kerran pahentuneet sen verran, että kyllästyin vessassa ravaamiseen ja tiistain kunniaksi päätinkin sitten skipata koulun ja suunnata lääkäriin sen sijaan. Terveydenhuolto Singaporessa toimii suomalaisen näkökulmasta vähintäänkin kummallisesti. Täällä kun ei sitä ole, julkista terveydenhuoltoa siis. Ei ole kunnallisia terveyskeskuksia, vain yksityisiä pikkuklinikoita. Toki suurempia sairaaloitakin maasta löytyy, mutta kuulemma niihin ei mennä kuin äärimmäisessä hädässä.
Ennen ensimmäistä visiittiäni paikallisen tohtorin pakeilla (joka oli jo aiiikoja sitten, mehän juostaan siellä jatkuvasti;), olin kuullut kuinka vakuutetut lapset käyvät siellä vakuuttamattomien vanhempiensa puolesta jne. En voinut ymmärtää, miten esimerkiksi antibiootteja voidaan antaa potilaalle, jolla ei ole niihin tarvetta. Eikö potilaita tutkita?
Itse klinikoilla juostuani voin tuohon kysymykseen vastata hyvinkin helposti: no ei! Pääasiassa lääkärikäynti sujuu näin: Menet klinikalle, istut odottamaan, sinut kutsutaan sisään. Ei tarvitse yleensä odotella kuin 10-15 minuuttia, ilman ajanvarausta, toisin kuin meillä Suomessa... Aika varattu klo 14.00, varaus tehty 3kk aiemmin, pääset sisään ehkä 15,30. Monelle on varmaan Suomessa tuttu tunne, että lääkärille pitää selittää ja selittää ja liioitellakin oireitaan, että sinut otetaan vakavasti ja annetaan hoitoa. Täällä sinun pitää sanoa pääpiirteittäin oireesi tai se minkä luulet sinua vaivaavan. Sitten lääkäri ehdottelee, mitä mahdollisia muita oireita sinulla on.
Esimerkki:
Lääkäri: Mikäs sinulla on?
Potilas: Flunssa
Lääkäri: Onko nenä tukossa?
Potilas: On
Lääkäri: Valuuko räkä?
Potilas: Joo
Lääkäri: Onko yskä?
Potilas: Joo
Lääkäri: Onko kurkku kipeä?
Potilas: No ei nyt oikeesta...
Lääkäri: Mitataanpas kuume... Jahas, vähän kuumetta. Pistän sinulle lääkkeet tukkoiseen nenään, toiset lääkkeet vuotavaan nenään, yskänlääkettä yskään, paracetamoolia kuumeeseen ja särkyihin. Tarvitsetko lääkärintodistuksen?
Potilas: Joo
Lääkäri: Näkemiin.
En minä sinänsä valita. Jos kyseessä on vain tavallinen flunssa ja pääsyy lääkäriin hakeutumiselle on sen lääkärintodistuksen hakeminen, jotta saa levätä sen yhden päivän ja olla menemättä kouluun, on ihan jees, ettei lääkäri tutki sinua koko päivää. Mutta toisinaan tällainen kohtelu myös hieman ahdistaa. Ollaan täällä ollessamme kärsitty Sannan kanssa molemmat taudista jos toisestakin. Tällä hetkellä vaivaa hitonmoinen vatsatauti, joka vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Lääkäristä sain alle 5 minuutissa 5 eri lääkettä, ristiriitaiset käyttöohjeet, ja nimeni vaihdettiin Christineksi (tulee mitä luultavimmin toisesta nimestäni Kristiinasta, joka on ilmeisesti niin paljon helpompi lausua kuin Heidi).
No mutta onneksi lääkärissä käyminen ei täällä kuitenkaan kauheasti kukkaroa rasita, joka kyllä herättää kysymyksen, miksi vanhemmat lähettävät lapsensa hakemaan itselleen lääkkeitä. Itselleni tuli viime käynnistä 35 Singaporen dollarin lasku, joka sisälsi lääkärin konsultaation ja ne 5 lääkkeet.
Nyt Christine taitaa kiittää ja kuitata ja koittaa tehdä vähän flash-peliään, jonka deadline on joskus reilun viikon päästä vissiin. Ja älkää nyt huoliko, enköhän mä tän taudin taas pian selätä, ainakin pitäis lääkettä riittää. Ja hei! Muistakaa katsoa kuvia! http://picasaweb.google.com/heidi.friman
Viime viikolla alkaneet vatsanväännöt ovat taas kerran pahentuneet sen verran, että kyllästyin vessassa ravaamiseen ja tiistain kunniaksi päätinkin sitten skipata koulun ja suunnata lääkäriin sen sijaan. Terveydenhuolto Singaporessa toimii suomalaisen näkökulmasta vähintäänkin kummallisesti. Täällä kun ei sitä ole, julkista terveydenhuoltoa siis. Ei ole kunnallisia terveyskeskuksia, vain yksityisiä pikkuklinikoita. Toki suurempia sairaaloitakin maasta löytyy, mutta kuulemma niihin ei mennä kuin äärimmäisessä hädässä.
Ennen ensimmäistä visiittiäni paikallisen tohtorin pakeilla (joka oli jo aiiikoja sitten, mehän juostaan siellä jatkuvasti;), olin kuullut kuinka vakuutetut lapset käyvät siellä vakuuttamattomien vanhempiensa puolesta jne. En voinut ymmärtää, miten esimerkiksi antibiootteja voidaan antaa potilaalle, jolla ei ole niihin tarvetta. Eikö potilaita tutkita?
Itse klinikoilla juostuani voin tuohon kysymykseen vastata hyvinkin helposti: no ei! Pääasiassa lääkärikäynti sujuu näin: Menet klinikalle, istut odottamaan, sinut kutsutaan sisään. Ei tarvitse yleensä odotella kuin 10-15 minuuttia, ilman ajanvarausta, toisin kuin meillä Suomessa... Aika varattu klo 14.00, varaus tehty 3kk aiemmin, pääset sisään ehkä 15,30. Monelle on varmaan Suomessa tuttu tunne, että lääkärille pitää selittää ja selittää ja liioitellakin oireitaan, että sinut otetaan vakavasti ja annetaan hoitoa. Täällä sinun pitää sanoa pääpiirteittäin oireesi tai se minkä luulet sinua vaivaavan. Sitten lääkäri ehdottelee, mitä mahdollisia muita oireita sinulla on.
Esimerkki:
Lääkäri: Mikäs sinulla on?
Potilas: Flunssa
Lääkäri: Onko nenä tukossa?
Potilas: On
Lääkäri: Valuuko räkä?
Potilas: Joo
Lääkäri: Onko yskä?
Potilas: Joo
Lääkäri: Onko kurkku kipeä?
Potilas: No ei nyt oikeesta...
Lääkäri: Mitataanpas kuume... Jahas, vähän kuumetta. Pistän sinulle lääkkeet tukkoiseen nenään, toiset lääkkeet vuotavaan nenään, yskänlääkettä yskään, paracetamoolia kuumeeseen ja särkyihin. Tarvitsetko lääkärintodistuksen?
Potilas: Joo
Lääkäri: Näkemiin.
En minä sinänsä valita. Jos kyseessä on vain tavallinen flunssa ja pääsyy lääkäriin hakeutumiselle on sen lääkärintodistuksen hakeminen, jotta saa levätä sen yhden päivän ja olla menemättä kouluun, on ihan jees, ettei lääkäri tutki sinua koko päivää. Mutta toisinaan tällainen kohtelu myös hieman ahdistaa. Ollaan täällä ollessamme kärsitty Sannan kanssa molemmat taudista jos toisestakin. Tällä hetkellä vaivaa hitonmoinen vatsatauti, joka vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Lääkäristä sain alle 5 minuutissa 5 eri lääkettä, ristiriitaiset käyttöohjeet, ja nimeni vaihdettiin Christineksi (tulee mitä luultavimmin toisesta nimestäni Kristiinasta, joka on ilmeisesti niin paljon helpompi lausua kuin Heidi).
No mutta onneksi lääkärissä käyminen ei täällä kuitenkaan kauheasti kukkaroa rasita, joka kyllä herättää kysymyksen, miksi vanhemmat lähettävät lapsensa hakemaan itselleen lääkkeitä. Itselleni tuli viime käynnistä 35 Singaporen dollarin lasku, joka sisälsi lääkärin konsultaation ja ne 5 lääkkeet.
Nyt Christine taitaa kiittää ja kuitata ja koittaa tehdä vähän flash-peliään, jonka deadline on joskus reilun viikon päästä vissiin. Ja älkää nyt huoliko, enköhän mä tän taudin taas pian selätä, ainakin pitäis lääkettä riittää. Ja hei! Muistakaa katsoa kuvia! http://picasaweb.google.com/heidi.friman
maanantai 1. helmikuuta 2010
Koti-ikävä!
Lauri se meni menojaan takaisin Suomeen, meidän suloiseen kotiin. Tai siltä se ainakin tuntuu täältä kaukomailta käsin, kun itsellä kotiinpaluuseen on vielä aikaa. Laurin kaksi ja puoli viikkoa hurahtivat tosiaankin ihan mieletöntä vauhtia, nopeammin ei aika ole kovin usein kulkenut.
Laurin vierailu oli ihan mahtavaa ja tunsin itsekin olevani lomalla kouluhommista huolimatta. No ehkä se hotelleissa yöpyminen vaikutti vähän siihen tunteeseen... ;) Ennen Laurin Singaporeen matkaamista tunsin olevani itse jo lopen kyllästynyt koko paikkaan. Elämä oli muuttunut täysin arkiseksi ja tuntui, ettei täällä ole enää mitään nähtävää. Laurin kanssa pääsin kuitenkin kokemaan monta uutta ja ihmeellistä asiaa ja löysin kuin löysinkin uutta intoa Singaporea kohtaan.
Minähän olen Singaporevinkkini saanut melkeinpä yksipuolisesti paikalliselta kaveriltani Jordanilta, ja olen häntä kuuliaisesti uskonut ja totellut. Tuosta Gaylangin kaupunginosasta, jossa yövyimme suurimman osan ajasta, hän oli minulle kertonut jos jonkinmoisia kauhutarinoita. Sehän on paikallinen punaisten lyhtyjen alue ja kuulemma kauhea paheen ja rikollisuuden pesä. Jordanin mukaan se oli niin vaarallinen alue, ettei sinne tule astua pikkuvarpaallakaan, saati sitten yöpyä siellä sijaitsevassa hotellissa!
Hintatason vertailun jälkeen me kuitenkin suuntasimme sitten juuri sinne rikollisuuden keskukseen halpojen hotellien perässä. Eikä ole minulla Gaylangista juurikaan valittamista. Toki se on jo ulkoasultaan ihan erinäköistä seutua, jos vertaa esimerkiksi keskustan siisteihin katuihin. Kadunkulmissa notkuu laittautuneita toimettomia naisihmisiä ja laittoman tupakan myyjiä ja hotellihuoneita vuokrataan tuntitaksalla. Tästä huolimatta, tai ehkä juuri siitä syystä, paikka oli oikein hauskaa vaihtelua turhankin länsimaalaisilta tuntuneiden alueiden jälkeen. Kertaakaan emme kohdanneet mitään ongelmia, meitä ei ryöstetty tai raiskattu, eivätkä edes ne ilotytöt huudelleet. Foodcourtit olivat auki lähes ympäri vuorokauden, joka on todella harvinaista Singaporessa! Koitapa löytää ruokaa klo 22 jälkeen, kyllä siinä saa hetken etsiskellä. Kaiken kaikkiaan oikein rattoisa mesta.
Indonesian reissu oli tosiaankin oikea paratiisiloma, kuten Lauri jo kuvailikin. Kärähdettiin, mutta nyt se alkaa olla enää muisto vain. No ehkä vähän vielä nahka lähtee, mutta mitäs pienistä. Harmittamaan jäi se todellisen Indonesian puute hieman, mutta kuinka monesti sitä nyt meikäläinen pääsee hienoon hotelliin palveltavaksi?! Voisin tottua. Ehkä. Johor Bahrun vierailu oli sitten se meidän toinen luksusloma, vaikka pikainen viikonlopputrippi olikin. Aiiiivan ihanaa.
Perjantai-iltana se lauri sitten täältä lähti. Lentokentällä vietettiin kaihoisat jäähyväiset ja kyyneleet silmissä junailin takaisin kotiin. Olin ihan valmis jo hyppäämään siihen maitojunaan, joka suuntaa takaisin Suomeen, mutta sain kuin sainkin revittyä itseni kuitenkin Doverin suuntaan. Viikonloppu sujui ikävää surkutellessa ja läksypuuhissa. Jotain hyvää tässä koulunkäynnissäkin, ainakin se pitää kiireisenä. Jospa sitä ikävöintiä ehtisi harrastaa sitten vähän vähemmän.
Nyt täällä taas istun ahkerana koulunpenkillä. Ja juoksen vessanpöntöllä. Joku mahapöpö iski taas. Varo vaan Lauri, ettei tullu sullekin! Heippa!
Laurin vierailu oli ihan mahtavaa ja tunsin itsekin olevani lomalla kouluhommista huolimatta. No ehkä se hotelleissa yöpyminen vaikutti vähän siihen tunteeseen... ;) Ennen Laurin Singaporeen matkaamista tunsin olevani itse jo lopen kyllästynyt koko paikkaan. Elämä oli muuttunut täysin arkiseksi ja tuntui, ettei täällä ole enää mitään nähtävää. Laurin kanssa pääsin kuitenkin kokemaan monta uutta ja ihmeellistä asiaa ja löysin kuin löysinkin uutta intoa Singaporea kohtaan.
Minähän olen Singaporevinkkini saanut melkeinpä yksipuolisesti paikalliselta kaveriltani Jordanilta, ja olen häntä kuuliaisesti uskonut ja totellut. Tuosta Gaylangin kaupunginosasta, jossa yövyimme suurimman osan ajasta, hän oli minulle kertonut jos jonkinmoisia kauhutarinoita. Sehän on paikallinen punaisten lyhtyjen alue ja kuulemma kauhea paheen ja rikollisuuden pesä. Jordanin mukaan se oli niin vaarallinen alue, ettei sinne tule astua pikkuvarpaallakaan, saati sitten yöpyä siellä sijaitsevassa hotellissa!
Hintatason vertailun jälkeen me kuitenkin suuntasimme sitten juuri sinne rikollisuuden keskukseen halpojen hotellien perässä. Eikä ole minulla Gaylangista juurikaan valittamista. Toki se on jo ulkoasultaan ihan erinäköistä seutua, jos vertaa esimerkiksi keskustan siisteihin katuihin. Kadunkulmissa notkuu laittautuneita toimettomia naisihmisiä ja laittoman tupakan myyjiä ja hotellihuoneita vuokrataan tuntitaksalla. Tästä huolimatta, tai ehkä juuri siitä syystä, paikka oli oikein hauskaa vaihtelua turhankin länsimaalaisilta tuntuneiden alueiden jälkeen. Kertaakaan emme kohdanneet mitään ongelmia, meitä ei ryöstetty tai raiskattu, eivätkä edes ne ilotytöt huudelleet. Foodcourtit olivat auki lähes ympäri vuorokauden, joka on todella harvinaista Singaporessa! Koitapa löytää ruokaa klo 22 jälkeen, kyllä siinä saa hetken etsiskellä. Kaiken kaikkiaan oikein rattoisa mesta.
Indonesian reissu oli tosiaankin oikea paratiisiloma, kuten Lauri jo kuvailikin. Kärähdettiin, mutta nyt se alkaa olla enää muisto vain. No ehkä vähän vielä nahka lähtee, mutta mitäs pienistä. Harmittamaan jäi se todellisen Indonesian puute hieman, mutta kuinka monesti sitä nyt meikäläinen pääsee hienoon hotelliin palveltavaksi?! Voisin tottua. Ehkä. Johor Bahrun vierailu oli sitten se meidän toinen luksusloma, vaikka pikainen viikonlopputrippi olikin. Aiiiivan ihanaa.
Perjantai-iltana se lauri sitten täältä lähti. Lentokentällä vietettiin kaihoisat jäähyväiset ja kyyneleet silmissä junailin takaisin kotiin. Olin ihan valmis jo hyppäämään siihen maitojunaan, joka suuntaa takaisin Suomeen, mutta sain kuin sainkin revittyä itseni kuitenkin Doverin suuntaan. Viikonloppu sujui ikävää surkutellessa ja läksypuuhissa. Jotain hyvää tässä koulunkäynnissäkin, ainakin se pitää kiireisenä. Jospa sitä ikävöintiä ehtisi harrastaa sitten vähän vähemmän.
Nyt täällä taas istun ahkerana koulunpenkillä. Ja juoksen vessanpöntöllä. Joku mahapöpö iski taas. Varo vaan Lauri, ettei tullu sullekin! Heippa!
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
Laurin loppuaika
Minä eli Lauri pääsin takaisin pakkaseen turvallisesti, ikävä kyllä. Ei sillä että turvallisuudessa olisi mitään vikaa mutta olisin kyllä mieluummin jäänyt Singaporen kulmille. Typerät tosielämän realiteetit. Kerron tässä suurinpiirtein reissuni loppuajan tapahtumat, Heidi saa laittaa jossain vaiheessa kuvia, itse kun en muistanut niitä mukaan ottaa.
Tosiaan edellinen kirjoitus päättyi Bintamin paratiisihotelliin, joka oli aivan upea. Hotellissa ja sitä ympäröivissä aktiviteeteissa tuntui olevan hotellivieras-työntekijä suhde n. 1:2, eli koko ajan oli joku jotain passaamassa. Ikävästi tosin molemmat paloimme punaisiksi kuin katkaravut (joita Aasiassa kovasti syödään), joten kelit olivat vähintäänkin ihanteelliset. Itse en edes ottanut aurinkoa kymmentä minuuttia enempää, salakavalasti paloin altaassa pulikoidessa koska en osannut käyttää aurinkorasvaa tarpeeksi. Muutamana seuraavana yönä nukkuminen oli yhtä helvettiä mutta kyllä siitä selvisi kun läträsi tarpeeksi aloe veraa.
Indonesiassa olimme kaksi yötä jotka meni suurimmalta osalta altaassa pulikoidessa sekä erilaisia herkkuja maistellessa. Kokeilin myös jousiammuntaa, tauluun osuin mutta keskelle en. Keskiviikkona eli Singaporeen palaamisen päivänä kävimme katsomassa paikallisessa turistiaitauksessa norsuja, jotka olivat varsin hellyttäviä, niistä tulee kuvia. Menimme myös taksilla katsomaan "oikeaa Indonesiaa", mutta yritykseksi jäi, jouduimmekin jonkin sortin turisteille rakennettuun matkamuistokylään. Noh, siellä sitten pari viimeistä tuntia ihmettelimme ja lauttasimme takaisin tuttuun Sporeen. Oikea Indonesia jäi kokematta mutta luksusta kyllä riitti. Hotellin hinnaksi tuli lähes miljoona paikallista rahaa!
Singaporeen palattuamme menimme taas tuttuun Geylangiin uuteen kuppaiseen hotelliin kärsimään palovammoistamme. Torstai meni muistaakseni haavoja nuollessa lukuunottamatta iltaa jolloin kävimme vähän suuremmalla porukalla illalla syömässä. Tämän jälkeen menimme yhteen Geylangin lukuisista food courteista iltaa istumaan. Käväsimme jopa yhdessä paikallisessa aavistuksen hämärämmässä pubissa (Her Majesty oli nimeltään), jonne päästyämme oli mukava huomata että niin moni vanhempi herra oli tuonut tyttärentyttärensä nauttimaan pubikulttuurista (jätän lukijalle harjoitukseksi rivien välistä lukemisen, varsinkin jos muistaa alueen maineen edellisestä tekstistä). Lähdimme häntä koipien välissä lipettiin melko pian.
Perjantaina saatoin Heidin koululle, kävin pesemässä pyykkiä niiden asunnolla ja menin käymään jossain uutukaisessa IT-ostoskeskuksessa. Ostari oli hieno ja kiiltävä, mutta kaikki liikkeet myivät lähes samaa tavaraa ja olivat liian trenditietoisia. Pari päivää myöhemmin kävin paljon mukavammassa saman alan ostarissa, siitä kohta lisää.
Perjantai-iltana menimme Zoukkiin mikä oli kuuma hotti yökerho ja oikeasti - kuten niin monet samalla tavalla mainostetut baarit myös suomessa - järkyttävää sontaa. Sisäänpääsymaksu oli yli $30, eikä minua edes päästetty sisään koska ei sandaaleilla sopinut mennä. Vuokrasin sieltä sitten isoimmat kengät mitä talosta löytyi (jotka olivat silti aivan liian pienet) ja jouduin vielä ostamaan viiden dollarin sukat. Siinähän sitten olin trendikäs shortsit jalassa mutta nahkakengät ja polvisukat jalassa, ah kyllä oli niin sopimattomat ne sandaalit siihen muuhun asustukseen verrattuna. Sanna oli ostanut lippunsa eri tiskiltä kuin me, ja pääsi sillä kahdelle eri puolelle mihin meillä ei ollut asiaa (maksoi lipusta $3 enemmän). Yritimme pyytää upgradea mutta olisi maksanut $15. Mistään ei lukenut etukäteen missään. Yökerho oli yhtä savukonetta ja lasersotaa, taustalla soiden uppo-outo ravejumputus. Juomat olivat törkeän hintaisia, olut oli muistaakseni lähemmäks kymmenen euroa (eli paikallisille varsinkin hurjaa ylihintaa). Silti siellä tuntui jengi viihtyvän ja kovasti tanssivan. Paikka olisi voinut olla parempi ellei olisi lähtenyt niin väärällä jalalla käyntiin. Me ei kovin kauaa oltu kunnes lähdimme takaisin hotellille huilaamaan. Hassuna yksityiskohtana klubista jäi mieleen isot mainokset, missä varoiteltiin varsinkin naisia olemaan juomatta enempää kuin kolme juomaa, ettei humala pääsisi yllättämään.
Olimme aiemmin miettineet Kuala Lumpuriin menoa, mutta koska aika oli kuitenkin kohtalaisen kortilla ja paikallistakin nähtävää riittäisi, teimme kompromissin ja menimme lauantaina Johor Bahruun, Malesialaiseen kaupunkiin aivan Singaporen kupeessa. Lauantai ei lähtenyt kovin vahvasti matkusteltuamme ensin ympäri Singaporea Heidin kämpillä käyden pyykkiä pesemässä ja etsiessämme bussia Malesian puolelle. Bussi vei meidät jonnekkin aivan kuuseen, mistä jouduimme talsimaan lähemmäksi keskustaa. Sinne kun pääsimme nälkäisinä ja väsyneinä (reput ja laukut kirvelivät palaneita hartioita), huomasimme että joka ikinen kauppa ja ravintola oli kiinni. Kaikkien liikkeiden kohdalla oli kirjaimellisesti lappu luukulla, harmi vaan ettemme ymmärtänyt mitä lappu sanoi. Aikamme ihmeteltyämme joku ystävällinen herrasmies valaisi meitä, että edellisenä iltana oli paikallinen sulttaani heittänyt veivinsä ja sitä kunnioittaakseen koko Johorin alue oli kiinni. Kiva. Noh, taksit kulki onneksi ja hotellikin oli etukäteen varattu, joten sinne huristimme.
Ja millainen hotelli se taas olikaan! Loppuu superlatiivit kesken kun näitä huippuhienoja hotelleja kehuu, mutta en ole kyllä niin hulppeassa paikassa ennen majoittunut. Viiden tähden hotellissamme oli King Size -sänky, arviolta 240cm leveä. Huoneessamme oli valtava kylpyhuone mistä oli ikkuna päähuoneeseen, mistä oli ikkuna merinäköalalla. Sänky oli ehkä maailman paras. Voitte ehkä ihmetellä että miten meillä oli varaa majoittua useammassakin luksushotellissa, mutta Singaporea ympäröivät halpamaat ovat varsinkin näin sesonkiajan ulkopuolella todella edullisia, tämäkin huone maksoi meiltä yhteensä n. 45e, kun parikymmentä kilometriä etelämpänä Singaporessa maksoimme vajaa 30e kaikkein halvimmasta nahkasänkyisestä pikkuhuoneesta.
Menimme tyydyttämään nälkäämme syömään illallisbuffettia mikä oli grillaushenkinen ("BBQ the night away"), tarjolla oli useita kymmeniä eri salaatteja yms. sidejä itse lihoille, mitä mentiin pihalla olevasta tarjoilupöydästä keräämään raakana lautaselle, jonka jälkeen ne annettiin yhdelle lukuisista kokeista ja he grillasivat ne. Herkkuja oli lähes kaikkea kuviteltavissa olevaa, lukuun ottamatta porsasta Malesian ollessa muslimimaa. Illalla kävimme vielä hotellissa olevissa porealtaissa ja saunoissa, harmi että naisten puolella ei kuulemma ollut sauna päällä.
Seuraavan aamun aamupala oli yhtä ylenpalttinen kaikkine huippuhyvine herkkuineen, minkä jälkeen pulahdimme nopeasti altaaseen ja lähdimme sitten Johor Bahrun keskustan tuntumaan, jossa olikin jo kaupat auennut. Aikamme siellä pyörimme ostellen pikkurahalla tuliaiskrääsää yms. Yritimme päästä halpaan hierontaan mutta mokailimme ajanvarausten kanssa ja jäi jalkahieronnat kokematta. Illalla huristimme bussilla takaisin Singaporeen. Tai no, huristimme on ehkä väärä sana koska liikenne oli aivan tukossa ja seisoimme ruuhkassa pari tuntia. Hotellikin jäi seuraavalta yöltä varaamatta ja raahauduimme Heidin kämpille jossa nukuin yleisten tilojen sohvalla ilman ilmastointia peläten liskoja ja torakoita ja mahdollisia tiikereitä mitä voisi avoimesta parvekkeen ovesta hyökätä.
Seuraavana päivänä menimme taas halpaan paikalliseen hotelliin, jossa oli taas vaihteeksi kirottu nahkasänky. Hotelli oli kuitenkin Little Indian alueella, joka oli hieno kokemus. Kaiken maailman intialaiset yrittivät myydä tavaraa ja basaarityyppinen henki oli muutenkin aika rento. Siellä söimme intialaisia pratoja ja tulisia curryjä ja masaloita. Illalla kävimme elokuvissa katsomassa Law Abiding Citizen -nimisen elokuvan mikä oli oikein viihdyttävä. Seuraavana päivänä (eli tiistaina) Heidin käydessä koululla menin ihmettelemään Sim Lim Squarea, joka oli valtava 6-kerroksinen tavaratalo täynnä tietokone- ja elektroniikkaliikkeitä. Kauppoja oli varmasti useita satoja. Saaliiksi jäi ainoastaan X-Mini II -pienoiskaiutin, jossa on yllättävän hyvä ääni kaiuttimen ollessa vain pieni pallo.
Tiistaina Sanna lähti Thaimaaseen ja tilaisuuden tehdessä varkaan muutin loppuajaksi asumaan Heidin nurkkiin. Jalat olivat sen verran hajalla jokapäiväisestä aamusta iltaan paikasta toiseen ravaamisesta että ilta jätettiin vapaaksi. Keskiviikkona pääsin ensimmäistä kertaa Orchard Roadille, mikä on ilmeisesti Singaporen sydän. Katu on vieri viereen täynnä jumalattoman valtavia ostoskeskuksia, mitkä ovat pullollaan merkkiliikkeitä. Kadunvarret olivat täynnä Pradan, Guccin, Armanin jne. jättimäisiä mainoksia ja liikkeitä. Kävin Far East Plaza -nimisessä ostarissa katselemassa josko teetättäisin ompelijalla itselleni puvun, ja sorruin jo ensimmäiseen kauppamieheen joka oli niin liukas kieleltään että en voinut kuin myöntyä kauppaan. Kävimme myös kaupassa mikä myi älyttömän siistiä Mario yms. -sälää, josta osaa ei voinut vastustaa.
Torstaina Heidi kävi koulussa minun jäädessä huilaamaan. Menimme iltapäivällä Chinatowniin mikä oli kyllä hieno varsinkin näin Lunar New Yearin (eli kiinalaisen uuden vuoden) alla. Koristeita oli hullun lailla ja muutenkin käynnissä oli jonkin sortin katumarkkinat, kaiken maailman kojua ja helppoheikkiä oli satamäärin. Kyllä kirpaisi huomata että sielläkin oli paljon pukuompleijoita joiden hinnat näytti päälle päin huokeammilta kuin miltä omani tilasin. Söimme jotain kiinalaista sapuskaa ja haimme pukuni ompelijalta, minkä jälkeen lähdimme yölliselle Night Safarille eläintarhaan.
Safarilla katsoimme Creatures of the Night -esityksen missä oli susia ja hyeenoja ja kaiken sortin yöllisiä möllejä. Esitys oli ihan hieno vaikkakin osa eläimistä ujosteli vähän liiaksi ja muutenkin tietty spektaakkelimaisuus puuttui. Sanomana kovasti toitotettiin luonnonsuojelua ja varsinkin kierrätystä, mikä tuntui vähän ristiriitaiselta ottaen huomioon että näin ainoastaan kerran kierrätyslaatikon koko reissun aikana, normaalisti kaikki pullot ja tölkit ja paperit ja ruoantähteet meni samoihin jätteisiin. Menimme myös opastetulle ajelulle ympäri eläintarhaa mikä oli kyllä aika hieno, siellä oli leijonia ja norsuja ja flamingoja ja kaiken maailman possuja ja näätiä ja mitä lie. Harmi kun kuvaus ei oikein onnistunut pimeyden ja ehdottoman salamankäyttökiellon takia. Käppäilimme myös omaan tahtiin elukoita katselemassa, aika vaan loppui vähän kesken ja vetäydyimme viimeiseksi yöksi kotiin.
Perjantaina eli kotiinpaluun päivänä sitten aina ajoissa olevana miehenä menin ensin ostamaan matkamuistosälää Bugiksesta (kaupunginosa), sitten Heidi lähti kouluun ja minä lähdin sademetsään samoilemaan. Siellä luontopolkua tarpoessani tuli ensimmäinen oikea monsuunisadekin koko matkalla, näinpähän miten viidakossa sataa. Kiipesin saman nyppylän päälle kuin Heidi reissunsa alkupuolella. Olin pettynyt koska en nähnyt viidakossa lainkaan eläimiä, mutta kävellessäni metsästä pois huomasin pusikon ulkopuolella apinan ylittävän tietä. Se jäi siihen kaiteelle istumaan ja päästi minut ehkä reilun metrin päähän. Sain siitä aika hyvän videonkin kun se kävi varastamassa roskiksesta banaaninkuoren ja sitä naposteli melkein kosketusetäisyydellä.
Lähdön aika oli käsillä joten menin tukikohtaan pakkaamaan loppuun ja lähdimme lentokentälle. Lähtö oli haikea. Seuraavat 26h matkustelin tieni Suomen pakkasiin ja nyt istun linja-autossa matkalla kotiin Jyväskylään. Rupeaa tämä puolentoista vuorokauden matkustus jo piisaamaan pian.
Tässäpä oli kovasti asiaa. Reissu oli aivan upea, harmittaa kun piti lähteä. Kaikki meni oikeastaan hyvin, ei pahemmin sairasteltu eikä tultu ryöstetyksi ja matkatkin meni nappiin. Nyt Heidi koitat jaksaa siellä vielä kuutisen viikkoa niin pääset takaisin tänne lumen ääreen sinäkin. Lauri kiittää ja kuittaa.
tiistai 19. tammikuuta 2010
Laurin ensimmäisen viikon reportaasi
Vierailevana tähtenä täältä kaukoidästä kirjoittaa Heidin vieraaksi tullut Lauri. Olen täällä nyt vajaan viikon ollut ja kyllä on ollut ihana paikka! Lämpötila koko ajan n. 30'C, mutta silti ei ole tuntunut liian kuumalta lähes missään vaiheessa.
Lentelin Helsingistä entisen Konstantinopolin kautta tänne, lennot ja vaihdot meni ongelmitta ja hurauksessa olin maailman toisella puolella. Paikka oli heti alkuunsa ihmeellinen, sieltä -20 asteesta tänne palmujen alle.
Ensialkuun kävimme etsimässä hotellini, mikä löytyi keskeltä vähemmän siistiä Geilangin aluetta. Ilmeisesti se on jonkin sortin punaisten lyhtyjen vyöhyke, ja kyllähän siellä iltasella jokunen ilolintu näkyikin, mutta kaupunginosa vaikutti varsin turvalliselta ja itse asiassa mielenkiintoiselta omituisine ravintoloineen ja pikkukujineen. Hotellihuone oli tilava ja mukava huolimatta erittäin huokeasta hinnasta, suurin miinus oli todella hiostava nahkasänky :P.
Muutama eka päivä meni kaupunkia kierrellessä ja elämiseen orientoitumisessa, syödessä, Heidin ja Sannan luona käymisessä ynnä muussa touhussa. Tuli syötyä sekä paikallisia ihania herkkuja eri food courteissa sekä muutaman kerran länsimaisia ruokia, missä niissäkin oli usein aasialainen twist.
Torstaina oli Sannan syntymäpäivät, jota juhlistimme mansikkakääretortulla sekä Suomesta kannetulla Juhla Mokalla. Varmaan päivänä tapahtui muutakin mutta en kuollaksenikaan muista että mitä, päivät tuppaa sulautumaan toisiinsa. Perjantaina kävin Heidin koululla syömässä lounasta, minkä jälkeen lähdin itsekseni junailemaan (MRT:llä) pitkin kyliä. Loppujen lopuksi päädyin Starbucksiin intternettiin istuskelemaan. Illalla juhlimme lisää Sannan synttäreitä mennen japanilaistyyliseen karaoke-laatikkoon laulamaan, ilta oli mukava mutta enpä haluaisi sitä kiekumista (omaa varsinkaan) videolta katsoa.
Lauantaina oli aikomus lähinnä lagata hotellissa ja lepuuttaa aivan rakoilla olleita jalkoja (monen päivän yhtäjaksoinen kävely vaatii veronsa) sekä antaa Heidin tehdä läksyjä, mutta päätimmekin käydä vähän haukkaamassa jotain ruokaa ja taas meni kuusi tuntia ennenkuin pääsimme takaisin hotellille. Setvimme muunmuassa (Starbucksin intternettiä hyödyntäen) hotellivarauksia sekä matkakohteita, jos tulisi jossain vähän reissattua.
Sunnuntaina vaihdoimme ensimmäistä kertaa hotellia, uusi hotelli oli pienempi ja kurjempi kuin ensimmäinen (ainakin yksi torakka kipitti siellä). Heidin ja Sannan kaveri Jordan vei meidät sitten Food Hunttailemaan, ja maistelin alkupaloiksi uusina makuina Laksaa (aivan ihanaa tulista kookosnuudelikeittoa) sen syntypaikassa, dumplingin (jokin makea riisilihasetti banaaninlehteen käärittynä) sekä duriania (heidin haukkumaa omituista vähän pilantuneelta sipulilta maistuvaa hedelmää) joka ei aivan hirveästi sytyttänyt mutta kyllä sitä maistoi. Tämän jälkeen kävimme katsomassa Merlionia ja bisnesalueen muita nähtävyyksiä. Päivälliseksi söimme sitten satayta (meat-on-a-stick), jotain seafood fried noodles & riceä (yummy) sekä hassun näköisiä pieniä kotiloita mitälie (tastes like chicken). Nämä huuhdoimme alas ruusumehulla. Urheasti kaikkea maistelin ja onnekseni täytyy sanoa että kaikki maistui hyvälle (paitsi durian).
Maanantai-aamuna Heidi lähti kouluun ja minä luovutin hotellin pois (ei tarvinnut onneksi kuin yksi yö siellä majailla). Sitten lähdimme seikkailemaan Indonesian puolelle! Aikamme laivoista myöhästeltyämme, hukattuani maastapoistumiskortin, sekoiltuani Indonesian tullin kanssa pääsimme lautalla hurjan aallokon läpi (vihreinä) Indonesian lujalle maaperälle Bintanin saarelle. Lauttaterminaalista huristelimme nykyiseen sijaintiimme, varsinaiseen paratiisihotelliin!
Olemme siis tällä hetkellä Indonesian Bintanissa upeassa rantahotellissa missä on isot uima-altaat, hienot ravintolat sekä pitkät hiekkarannat. Kirjoittelen tätä tässä katsoen samalla outoa itämaista televisiota Heidin jo tuhistessa peiton alla tuossa vieressä. Huone on todella valtava ja upea. Olemme täällä keskiviikkoon asti (2 yötä), Heidi luultavasti myös raportoi täälläolostamme joten taidan itsekin ruveta jo huilaamaan jotta jaksan nousta hienolle aamiaiselle ja uimiselle hyvissä ajoin.
Terveisiä täältä päiväntasaajan kupeesta, huomenna olisi tarkoitus laittaa kuvia.
perjantai 8. tammikuuta 2010
Paluu arkeen
Lyhyeltä tuntuneen joululoman jälkeen oli maanantaiaamuna aika palata takaisin koulunpenkille. Huonosti nukutun yön jäljiltä raahauduimme Sannan kanssa kohti kampuksen päinvastaista laitaa jälleen kerran kirjaimellisesti hiki hatussa ja niska limassa. Hups! Jokin tässä tarinassa ei nyt oikein pidä paikkaansa. Aaivan! Siis minä ja vain MINÄ raahauduin aamutuimaan niska limassa kouluun, kun taas sanna raahautui klinikalle, sillä raukka oli taas taudin kourissa.
Maanantai oli tulvillaan ihanaa lomalta paluun jännitystä - NOT! Kaikki näyttivät väsyneiltä ja kurjilta opettajat mukaanlukien. Sanna ei ollut siis ainut, johon vatsaflunssa oli iskenyt. Kaikki opettajamme ilmeisesti olivat sen kourissa, jotkut kuitenkin kärvistelivät meitä kaitsemassa siitä huolimatta.
Tiistai ei tuonut yhtään sen enempää toivoa mukavasta kouluunpaluusta, sillä päivä oli entistäkin väsyneempi ja kyllästyneempi kaikin puolin. Jotain hyvää tiistaissa kuitenkin on, sillä silloin täällä päin maailmaa on halpaa mennä leffaan. Tai no siis halvempaa kuin muina päivinä. Tiistaisin peruslippu maksaa muistaakseni 7 SGD, kun taas muina arkipäivinä siitä saa pulittaa huimat 8 SGD (eli puhutaan siis 3,5€:sta ja 4€:sta). Sunnuntaisin ei esimerkiksi Jordanin mielestä voi mennä elokuviin täällä laisinkaan, sillä lipunhinta nousee huimaan 10 dollariin (5 euroa). Sunnuntain superpäivät siis.
Suuntasimme siis tiistain kunniaksi katsomaan erittäin runsain mitoin mainostetun Sherlock Holmesin. Täällä on tullut katseltua teatterissa leffa jos toinenkin ja poikkeuksetta jokaisen alussa on näytetty Sherlock Holmesin traileri. Olin nähnyt kyseisestä leffasta jo Suomen maalla yhdenmallisen trailerin ja täällä näytettiin sitten ahkeraan paria erilaista sillä lopputuloksella, että tuntui, kuin olisin nähnyt jo koko elokuvan. No mutta mutta, olihan se ihan viihdyttävä, ja olihan siinä vielä näkemätöntäkin sisältöä. Eli suosittelen teille jotka tykkäätte hupsuista jännäreistä.
Keskiviikko meni vapaapäivän merkeissä. Tosin täällä meillä oli se vapaapäivä ihan muuten vaan, ei loppiaisen takia, niinkuin teillä Suomessa. Keskiviikkoisin kun ei mulla ja Sannalla ole tunteja. Yllättävää kyllä, mentiin KOULULLE tekemään KOULUJUTTUJA vapaapäivänä! Ei olis uskonut. Saatiinpahan kuitenkin flash-pelien trailerit tehtyä ja nams mussutin ihanaa KFC:n herkkua. Mums mums nams nams. Voitte kokeilla traileria osoitteessa: http://batman.jamk.fi/~e0405/Singapore/winksspacefarm.html
Tänään koulullamme alkoi avoimien ovien päivät mahdollisille tuleville opiskelijoille. Sanna oli värvätty karateseuran mukaan esiintymään uteliaille lavalla, ja jotenkin sitten minutkin taas onnistuttiin vetämään menoon mukaan. Sain olla pitelemässä yhdelle karatekoista lankkua ilmassa, jonka tämä sitten hutaisi kahtia. Wau! Kierona tyttönä kävin myös hakemassa koulusta kiinnostuneille tarkoitetun goodie bagin Jamkin opiskelijakortilla varustautuneena. "Mitä? En ymmärrä mitä tarkoitat? En minä opiskele tässä koulussa? Mitä, en ymmärrä englantia." Läpi meni ja sain pinssejä summuuta UPEAA promosälää! Kjeh kjeh!
Uhhuh, huominen pitäisi vielä jaksaa käydä koulua ja sitten: VIIKONLOPPU! Uh la laa!
Kommentteja alkoi lahjonnan ansiosta tippua hieman enemmän, mutta jotta ne eivät loppuisi tähän, lupaan runsaammin kommentoineille runsaampia tuliaisia! Eli siis parempia. Jes?!
No niin, heippa!
Maanantai oli tulvillaan ihanaa lomalta paluun jännitystä - NOT! Kaikki näyttivät väsyneiltä ja kurjilta opettajat mukaanlukien. Sanna ei ollut siis ainut, johon vatsaflunssa oli iskenyt. Kaikki opettajamme ilmeisesti olivat sen kourissa, jotkut kuitenkin kärvistelivät meitä kaitsemassa siitä huolimatta.
Tiistai ei tuonut yhtään sen enempää toivoa mukavasta kouluunpaluusta, sillä päivä oli entistäkin väsyneempi ja kyllästyneempi kaikin puolin. Jotain hyvää tiistaissa kuitenkin on, sillä silloin täällä päin maailmaa on halpaa mennä leffaan. Tai no siis halvempaa kuin muina päivinä. Tiistaisin peruslippu maksaa muistaakseni 7 SGD, kun taas muina arkipäivinä siitä saa pulittaa huimat 8 SGD (eli puhutaan siis 3,5€:sta ja 4€:sta). Sunnuntaisin ei esimerkiksi Jordanin mielestä voi mennä elokuviin täällä laisinkaan, sillä lipunhinta nousee huimaan 10 dollariin (5 euroa). Sunnuntain superpäivät siis.
Suuntasimme siis tiistain kunniaksi katsomaan erittäin runsain mitoin mainostetun Sherlock Holmesin. Täällä on tullut katseltua teatterissa leffa jos toinenkin ja poikkeuksetta jokaisen alussa on näytetty Sherlock Holmesin traileri. Olin nähnyt kyseisestä leffasta jo Suomen maalla yhdenmallisen trailerin ja täällä näytettiin sitten ahkeraan paria erilaista sillä lopputuloksella, että tuntui, kuin olisin nähnyt jo koko elokuvan. No mutta mutta, olihan se ihan viihdyttävä, ja olihan siinä vielä näkemätöntäkin sisältöä. Eli suosittelen teille jotka tykkäätte hupsuista jännäreistä.
Keskiviikko meni vapaapäivän merkeissä. Tosin täällä meillä oli se vapaapäivä ihan muuten vaan, ei loppiaisen takia, niinkuin teillä Suomessa. Keskiviikkoisin kun ei mulla ja Sannalla ole tunteja. Yllättävää kyllä, mentiin KOULULLE tekemään KOULUJUTTUJA vapaapäivänä! Ei olis uskonut. Saatiinpahan kuitenkin flash-pelien trailerit tehtyä ja nams mussutin ihanaa KFC:n herkkua. Mums mums nams nams. Voitte kokeilla traileria osoitteessa: http://batman.jamk.fi/~e0405/Singapore/winksspacefarm.html
Tänään koulullamme alkoi avoimien ovien päivät mahdollisille tuleville opiskelijoille. Sanna oli värvätty karateseuran mukaan esiintymään uteliaille lavalla, ja jotenkin sitten minutkin taas onnistuttiin vetämään menoon mukaan. Sain olla pitelemässä yhdelle karatekoista lankkua ilmassa, jonka tämä sitten hutaisi kahtia. Wau! Kierona tyttönä kävin myös hakemassa koulusta kiinnostuneille tarkoitetun goodie bagin Jamkin opiskelijakortilla varustautuneena. "Mitä? En ymmärrä mitä tarkoitat? En minä opiskele tässä koulussa? Mitä, en ymmärrä englantia." Läpi meni ja sain pinssejä summuuta UPEAA promosälää! Kjeh kjeh!
Uhhuh, huominen pitäisi vielä jaksaa käydä koulua ja sitten: VIIKONLOPPU! Uh la laa!
Kommentteja alkoi lahjonnan ansiosta tippua hieman enemmän, mutta jotta ne eivät loppuisi tähän, lupaan runsaammin kommentoineille runsaampia tuliaisia! Eli siis parempia. Jes?!
No niin, heippa!
perjantai 1. tammikuuta 2010
Yleisön pyynnöstä lisää blogia
Heipä hei piiiitkän tauon jälkeen. Moni on kysellyt, miksen ole päivittänyt blogia aikoihin. No, ensin ei tapahtunut mitään, sitten ei ollut aikaa, sitten ei jaksanut jajaja... No tässä sitä taas tulee.
Joululoma on kulunut uskomattomalla vauhdilla. On ollut aivan ihanaa taas pitkästä aikaa vaan köllötellä kotona, valvoa myöhään ja nukkua vielä myöhempään. Eikä kiirettä minnekään. Lomahan meillä alkoi jo 12.12, joten tässä on tullut lötköteltyä nyt kolmisen viikkoa. Eikä tunnu missään! Voisi ihan kepoisesti ottaa toiset kolme!
Toiset aloittaa lomat bilettämällä, me aloitettiin se ihan muissa merkeissä. Heti ensimmäisenä loma-aamuna pistettiin vesipullojen täyttämät reput selkään ja lähdettiin Jordanin ja Sannan kanssa kiipeämään Singaporen korkeimman vuoren, Bukit Timahin, huipulle. No okei okei, kyseessä on ehkä Jyväskylän Laajavuoren korkuinen kukkula, mutta matka ei ollut helppo siitä huolimatta! Vuorta peittää sakea viidakko apinoineen ja muine villielukoineen, tosin helpotukseksemme tiikereitä ei ole Singaporen puolella nähty enää aikoihin.
Tie huipulle ei ollut suora tai kevyt, vaan se sisälsi kipuamista ylös alas pitkin viidakkopolkuja ja lukemattomia portaita. Meinasin luovuttaa noin sata kertaa, mutta upeat näkymät saivat jatkamaan. Harmiksemme emme nähneet yhtään apinaa matkan varrella, mutta yhden iguaanin bongasimme. Valitettavasti se oli sen verran arka kaveri, ettei suostunut kuvaan, mutta uskokaa, että aika siisti tyyppi se oli. Näimme myös kaksi Singaporen suurinta vesiputousta, joista Jordan oli jo meille selittänyt ylpeänä. Niin... en välttämättä itse kutsuisi niitä puroja kummemmiksi, mutta pitäkööt ylpeyden aiheensa. :) Loputtomalta tuntuneen kapuamisen jälkeen päästiin lopulta huipulle asti, jossa sitten lepäilimme hetken tyytyväisinä varjossa. Tottakai juuri tämänkin päivän piti olla kuuma ja aurinkoinen! (Sen jälkeen onkin sitten satanut melkein nämä kokonaiset kolme viikkoa...) Vuorikiipeilyn (hah) jälkeen Jordan palkitsi urheilusuorituksemme viemällä meidät mässäilemään Kentucky Fried Chickeniin, aaah cheese fries, mikä ihana keksintö! Kyllä muuten maistui!
Seuraava viikko vietettiin mielestäni hyvin ansaitsemaamme hiljaiseloa. Tai no paikallisten tapaan tulihan sitä joka päivä jonnekin lähdettyä, mutta mitään kovin suurta ja ihmeellistä ei tullut tehtyä. Käytiin milloin missäkin päin kaupunkia shoppailemassa ja herkuttelemassa - ah loman ihanuutta. Kolme mieleenpainuvaa tuntia vietettiin eräänä iltana KTV Party Worldissa, eli karaoke"baarissa". Olin saanut jostain flyerin, jolla sai karaokehuoneen "ilmaiseksi" kolmeksi tunniksi. Ilmaista lystiähän se ei lopulta sitten ollutkaan, sillä meidän piti tilata yhdet juomat ja naksut ja maksaa vielä jotain muita pikkumaksuja huvistamme. No eihän siinä, kolme tuntia kahdestaan suljetussa pikkukopperossa laulamassa karaokea! :D Alkuun ajateltiin olla siellä hetkinen, muta lopulta päädyttiin käyttämään viimeisetkin minuutit tarkkaan! Oli se vaan kuitenkin aika hupaisaa. Sannan synttärinä tammikuussa päätettiin mennä uudestaan.
Sitten olikin omien syntymäpäiväjuhlallisuuksieni aika. Sain aamulla ihanasti aamiaisen vuoteeseen ja maailman ihanimpia lahjoja! Ah ihanuutta! Käytiin vetäisemässä mahtavat pihvit, ja illalla Sanna tarjosi vielä kotosalla yllätykselliset kakkukahvit. Hyvin sivistyneen aikuiselliset 25-vuotisjuhlat siis vietettiin täällä maailmalla.
Synttäreiden jälkeen taas paluu arkeen, nimittäin joulun odotukseen. Sehän alkoi täällä jo suurinpiirtein siinä vaiheessa, kun me saavuttiin maahan. Ostoskeskukset ovat olleet täynnä joulukuusia, -koristeita ja -lauluja. Ei sitten edes toiselle puolelle maailmaa matkaaminen päästä eroon jouluhössötyksestä!
Jouluaattoaamu valkeni paahtavan kuumana, kuten lähes kaikki päivät täällä. Joululounas koostui thaimaalaisesta ruoasta keskellä kuhisevaa ostoskeskusta. Eikö kuulostakin tavanomaiselta tavalta viettää joulua? Sen jälkeen suuntasimme (ette ikinä arvaa!) joulukirkkoon! Sitä en olekaan tehnyt aikoihin. Sanna oli kutsuttu paikalliseen City Harvest-nimiseen kirkkoon katsomaan joulunäytelmää, joten suuntasimme sitten sinne. Näytelmä oli kyllä parasta viihdettä aikoihin! Se kertoi Mariasta ja Joosefista, kuten niin monet muutkin joulukuvaelmat, mutta täytyy sanoa, että kyllä aasialaiset osaa. Maria mm. osallistui Idols-kisoihin ja Joosefin kaverit vetivät hirveät kännit Joosefin polttareissa. Huhhuh! :D
Illaksi meidät oli kutsuttu Jordanin perheen kanssa jouluillalliselle hienon hotellin buffettiin. Ruokaa oli tarjolla jos jonkinmoista, tosin ei sitten ensimmäistäkään tuttua ruokalajia. Vedimme mahamme sitten täyteen mitä ihmeellisimpiä sörsseleitä ja mereneläviä ja kruunasimme koko hoidon mitä upeimmilla jälkiruoilla. Navat paukkuen palattiin sitten kotiin avaamaan joulupakettimme ja leikkimään uusilla lahjoillamme.
Joulupäivän vietimme Singaporen eläintarhassa. Eivät ole ihmiset liioitelleet, kun ovat sitä paikkaa kehuneet! Se oli aivan valtavan kokoinen paikka uskomattomine viidakkomaisemineen ja upeine eläimineen. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten käykää tsekkaamassa eläintarhakuvat nettialbumistani.
Pian joulun jälkeen Sanna lähti lomailemaan Balille ja minä vietin lomaa Sannasta. ;) Se loma se vasta nopsaan hurahtikin! Eilen se sieltä jo palasi takaisin tänne Sporeen uuden vuoden viettoon. Raahauduttiin katsomaan kaupungin menoa ja meininkiä illalla ja ihmisiä oli kyllä iiiiiihan mielettömästi kaikkialla! Onhan niitä ihan mielettömästi tavallisina arkipäivinäkin, mutta tämä oli jo jotain ihan uutta ja MIELETÖNTÄ!
En voi käsittää, mistä noita ihmisiä oikein riittää noin älyttömästi! Voisin mielelläni vaihtaa hetkeksi paikkoja jonkin erakon kanssa tällä hetkellä. Ei tällaista menoa kovin selväjärkisenä kauaa jaksa. No, vielä olisi suurinpiirtein puolet vaihdosta jäljellä, joten jonkin aikaa pitäisi vielä kestää. Ehkä tämä meno rauhoittuu hieman, kun lomat loppuu.
Nyt jään viettämään viimeistä lomaviikonloppua ja odottelemaan Laurin saapumista kyläilemään. Enää reilu viikko jihuu!
Ai niin! Jotta jaksaisin aktiivisemmin päivitellä blogia iloksenne, ajattelin ehdottaa pientä diiliä. Jokainen kommentin jättänyt tulee saamaan tuliaisia, kunhan täältä aikanaan palaan! Teidän kommentit ovat nimittäin ne, mitkä innostavat tätä ylläpitämään.
Ja jotta saisitte myös silmänruokaa, katsokaa uudet kuvat: picasaweb.google.com/heidi.friman
Joululoma on kulunut uskomattomalla vauhdilla. On ollut aivan ihanaa taas pitkästä aikaa vaan köllötellä kotona, valvoa myöhään ja nukkua vielä myöhempään. Eikä kiirettä minnekään. Lomahan meillä alkoi jo 12.12, joten tässä on tullut lötköteltyä nyt kolmisen viikkoa. Eikä tunnu missään! Voisi ihan kepoisesti ottaa toiset kolme!
Toiset aloittaa lomat bilettämällä, me aloitettiin se ihan muissa merkeissä. Heti ensimmäisenä loma-aamuna pistettiin vesipullojen täyttämät reput selkään ja lähdettiin Jordanin ja Sannan kanssa kiipeämään Singaporen korkeimman vuoren, Bukit Timahin, huipulle. No okei okei, kyseessä on ehkä Jyväskylän Laajavuoren korkuinen kukkula, mutta matka ei ollut helppo siitä huolimatta! Vuorta peittää sakea viidakko apinoineen ja muine villielukoineen, tosin helpotukseksemme tiikereitä ei ole Singaporen puolella nähty enää aikoihin.
Tie huipulle ei ollut suora tai kevyt, vaan se sisälsi kipuamista ylös alas pitkin viidakkopolkuja ja lukemattomia portaita. Meinasin luovuttaa noin sata kertaa, mutta upeat näkymät saivat jatkamaan. Harmiksemme emme nähneet yhtään apinaa matkan varrella, mutta yhden iguaanin bongasimme. Valitettavasti se oli sen verran arka kaveri, ettei suostunut kuvaan, mutta uskokaa, että aika siisti tyyppi se oli. Näimme myös kaksi Singaporen suurinta vesiputousta, joista Jordan oli jo meille selittänyt ylpeänä. Niin... en välttämättä itse kutsuisi niitä puroja kummemmiksi, mutta pitäkööt ylpeyden aiheensa. :) Loputtomalta tuntuneen kapuamisen jälkeen päästiin lopulta huipulle asti, jossa sitten lepäilimme hetken tyytyväisinä varjossa. Tottakai juuri tämänkin päivän piti olla kuuma ja aurinkoinen! (Sen jälkeen onkin sitten satanut melkein nämä kokonaiset kolme viikkoa...) Vuorikiipeilyn (hah) jälkeen Jordan palkitsi urheilusuorituksemme viemällä meidät mässäilemään Kentucky Fried Chickeniin, aaah cheese fries, mikä ihana keksintö! Kyllä muuten maistui!
Seuraava viikko vietettiin mielestäni hyvin ansaitsemaamme hiljaiseloa. Tai no paikallisten tapaan tulihan sitä joka päivä jonnekin lähdettyä, mutta mitään kovin suurta ja ihmeellistä ei tullut tehtyä. Käytiin milloin missäkin päin kaupunkia shoppailemassa ja herkuttelemassa - ah loman ihanuutta. Kolme mieleenpainuvaa tuntia vietettiin eräänä iltana KTV Party Worldissa, eli karaoke"baarissa". Olin saanut jostain flyerin, jolla sai karaokehuoneen "ilmaiseksi" kolmeksi tunniksi. Ilmaista lystiähän se ei lopulta sitten ollutkaan, sillä meidän piti tilata yhdet juomat ja naksut ja maksaa vielä jotain muita pikkumaksuja huvistamme. No eihän siinä, kolme tuntia kahdestaan suljetussa pikkukopperossa laulamassa karaokea! :D Alkuun ajateltiin olla siellä hetkinen, muta lopulta päädyttiin käyttämään viimeisetkin minuutit tarkkaan! Oli se vaan kuitenkin aika hupaisaa. Sannan synttärinä tammikuussa päätettiin mennä uudestaan.
Sitten olikin omien syntymäpäiväjuhlallisuuksieni aika. Sain aamulla ihanasti aamiaisen vuoteeseen ja maailman ihanimpia lahjoja! Ah ihanuutta! Käytiin vetäisemässä mahtavat pihvit, ja illalla Sanna tarjosi vielä kotosalla yllätykselliset kakkukahvit. Hyvin sivistyneen aikuiselliset 25-vuotisjuhlat siis vietettiin täällä maailmalla.
Synttäreiden jälkeen taas paluu arkeen, nimittäin joulun odotukseen. Sehän alkoi täällä jo suurinpiirtein siinä vaiheessa, kun me saavuttiin maahan. Ostoskeskukset ovat olleet täynnä joulukuusia, -koristeita ja -lauluja. Ei sitten edes toiselle puolelle maailmaa matkaaminen päästä eroon jouluhössötyksestä!
Jouluaattoaamu valkeni paahtavan kuumana, kuten lähes kaikki päivät täällä. Joululounas koostui thaimaalaisesta ruoasta keskellä kuhisevaa ostoskeskusta. Eikö kuulostakin tavanomaiselta tavalta viettää joulua? Sen jälkeen suuntasimme (ette ikinä arvaa!) joulukirkkoon! Sitä en olekaan tehnyt aikoihin. Sanna oli kutsuttu paikalliseen City Harvest-nimiseen kirkkoon katsomaan joulunäytelmää, joten suuntasimme sitten sinne. Näytelmä oli kyllä parasta viihdettä aikoihin! Se kertoi Mariasta ja Joosefista, kuten niin monet muutkin joulukuvaelmat, mutta täytyy sanoa, että kyllä aasialaiset osaa. Maria mm. osallistui Idols-kisoihin ja Joosefin kaverit vetivät hirveät kännit Joosefin polttareissa. Huhhuh! :D
Illaksi meidät oli kutsuttu Jordanin perheen kanssa jouluillalliselle hienon hotellin buffettiin. Ruokaa oli tarjolla jos jonkinmoista, tosin ei sitten ensimmäistäkään tuttua ruokalajia. Vedimme mahamme sitten täyteen mitä ihmeellisimpiä sörsseleitä ja mereneläviä ja kruunasimme koko hoidon mitä upeimmilla jälkiruoilla. Navat paukkuen palattiin sitten kotiin avaamaan joulupakettimme ja leikkimään uusilla lahjoillamme.
Joulupäivän vietimme Singaporen eläintarhassa. Eivät ole ihmiset liioitelleet, kun ovat sitä paikkaa kehuneet! Se oli aivan valtavan kokoinen paikka uskomattomine viidakkomaisemineen ja upeine eläimineen. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten käykää tsekkaamassa eläintarhakuvat nettialbumistani.
Pian joulun jälkeen Sanna lähti lomailemaan Balille ja minä vietin lomaa Sannasta. ;) Se loma se vasta nopsaan hurahtikin! Eilen se sieltä jo palasi takaisin tänne Sporeen uuden vuoden viettoon. Raahauduttiin katsomaan kaupungin menoa ja meininkiä illalla ja ihmisiä oli kyllä iiiiiihan mielettömästi kaikkialla! Onhan niitä ihan mielettömästi tavallisina arkipäivinäkin, mutta tämä oli jo jotain ihan uutta ja MIELETÖNTÄ!
En voi käsittää, mistä noita ihmisiä oikein riittää noin älyttömästi! Voisin mielelläni vaihtaa hetkeksi paikkoja jonkin erakon kanssa tällä hetkellä. Ei tällaista menoa kovin selväjärkisenä kauaa jaksa. No, vielä olisi suurinpiirtein puolet vaihdosta jäljellä, joten jonkin aikaa pitäisi vielä kestää. Ehkä tämä meno rauhoittuu hieman, kun lomat loppuu.
Nyt jään viettämään viimeistä lomaviikonloppua ja odottelemaan Laurin saapumista kyläilemään. Enää reilu viikko jihuu!
Ai niin! Jotta jaksaisin aktiivisemmin päivitellä blogia iloksenne, ajattelin ehdottaa pientä diiliä. Jokainen kommentin jättänyt tulee saamaan tuliaisia, kunhan täältä aikanaan palaan! Teidän kommentit ovat nimittäin ne, mitkä innostavat tätä ylläpitämään.
Ja jotta saisitte myös silmänruokaa, katsokaa uudet kuvat: picasaweb.google.com/heidi.friman
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)