Heidi on taas Singaporessa!

Puolitoista vuotta on aikaa kulunut siitä, kun viimeksi tallailin näitä kuumia katuja Singaporen maaperällä. Vihdoin pääsin takaisin! Tällä kertaa tosin ihan vaan lomailemaan - ihanaa! Ei tarvitse stressata koulusta, läksyistä, tenteistä tai mistään muistakaan kouluhommista. (Suomen opiskelukaverit älkää kommentoiko mitään niistä sen pään jutuista!!!)

Kuumahan täällä on! Ja hirmuisen kostea ilma koko ajan. Heti koneesta päästyäni tukka pöhähti pystyyn ja kääntyi kikkaralle. Yöks. Mutta ei sekään haittaa! Olenhan lomalla! Hotellin ilmastointi sentään toimii, toisin kuin opiskelijakämpän vuotava vehje.

Reissun ensimmäinen hotelli sijaitsee Little Indiassa, mielestäni aivan ihanalla alueella. Täällä on ihan erilaista, kuin hulppeiden jättimäisten ostoskeskusten Singaporessa. Kadut ovat kapoisia ja hämyisiä, täynnä toinen toistaan värikkäämpiä putiikkeja, jotka myyvät kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kaduilla soi iloinen intialainen musiikki ja ihmiset tungeksivat autojen ja skoottereiden seassa.

Yksi asia, jota olen odottanut tältä matkalta tosi paljon, on tietenkin ruoka. Eilen heti saavuttuani käytiin Laurin kanssa hotellilla käynnin jälkeen syömässä makoisaa Intialaista sapuskaa muutamalla dollarilla. NAM! Rakastan roti prataa, parasta herkkua ikinä! Kohta on ehkä pakko käydä ottamassa vähän välipalaksi! Tänään näimme ystävääni Jordania pitkästä aikaa. Jortsu vei meidät syömään herkullisia ramen noodeleita japanilaiseen ravintolaan ja sen jälkeen vanhaan kunnon New Asia baariin oluille 70:ään kerrokseen.

Matkaa ei ole ehditty pahemmin suunnittelemaan, mutta se sisältää vähintään ympäri Singaporen pyörimistä, vanhojen muistelua ja pitää uusi Universal Studiosin teemapuisto tietenkin käydä tsekkaamassa. Jordanin mielestä meidän pitäisi ehdottomasti matkustaa Singaporen ulkopuolelle, koska tämä on niin tylsä paikka. En ole ihan samaa mieltä asiasta, mutta otetaan matkustus harkintaan.

Palelkaa kotosuomessa, täällä on +30! ;)

Foodcourtin julkisivu oli remontissa. Rakennusta ympäröivät toosi asiallisen näköiset telineet. Kyllä ne ovat ihan varmasti turvalliset käyttää, roikkuihan niissä sentään "safe to use" -lätkä.

En tiedä saatteko pikkukuvasta selvää, mutta paikallisen olutmerkin etiketissä siis lukee, että tätä kansainvälistä olutta juodaan niin U.S.A:ssa kuin Suomessakin. Hih, hyvä Suomi!

Jordan oli kasvanut aikuiseksi ja tuli tapaamaan meitä autolla! Saatiin hurjaa kyytiä, kun Jortsu päästeli menemään Singaporen vilkkaassa liikenteessä. Vasemmanpuoleinen liikenne jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen. No hyvin se Jortsu selvisi ankarista suomalaisarvostelijoista huolimatta. :) Jordania nähdään ehkä uudelleen vasta ensi viikonloppuna, mies kun joutuu viettämään arkipäivänsä armeijan harmaissa. Täkäläinen armeija kestää kokonaiset 2 vuotta ja Jordanila on vielä 8 kuukautta jäljellä. Aika rankkaa!

Sopeutumisongelmia?

Jo viikko on vierähtänyt siitä, kun pakattiin Sannan kanssa kimpsut ja kampsut ja jätettiin Singapore taaksemme. On kyllä viikko vierähtänyt nopiaan. Huhhuh.

Sopeutuminen Suomen rytmiin alkoi kevyesti vanhempien hoivissa löllyämisellä Espoossa. Kamalan kylmä tuli heti, kun nokkaansa yhtään työnsi ovenraosta ulos, vaikka pääkaupunkiseudulla vallitsikin varsin lauhkea loskakeli. Ensimmäiset päivät vietin tiukasti perheen parissa, uutta ihanaa siskonpoikaa hoidellessa ja tuliaisia jakaessa.

Minähän tosiaan lähetin jopa omat vaatteeni itselleni postissa, jotta mukaan matkalaukkuun mahtuisi enemmän tuliaistavaraa. Huom: Lähetin paketit maapostilla Malesiasta kulungeissa säästääkseni. Nyt on tosin huolena, tulevatko tavarat kenties luvatussa kuukaudessa vai ehkä milloinkaan... Mene ja tiedä. No onneksi suurin osa tuliaisista on kuitenkin jaettavissa välittömästi, eihän sillä niin väliä, mitä päällensä pistää. ;)

Perhepiirissä jaksoimme Laurin kanssa oleilla lauantaihin asti, jolloin suuntasimme viimein kohti Jyväskylää ja OMAA KOTIA!!! Olin matkannut niin usein Singaporesta unissani takaisin kotiin ja odottanut niin sitä hetkeä, että astuisin taas sen kynnyksen yli, että olin suorastaan pakahtua! Autoilun vieroitusoireista kärsivänä minä sain tietenkin ajaa koko pitkän matkan kotiin, mutta kyllähän tuo alkukankeuden jäljiltä alkoi taas sujua. Singaporessa ei tullut tilaisuutta tarttua auton rattiin, ja täytyy kyllä tunnustaa, että enpä olisi välttämättä siellä kaoottisessa liikenteessä uskaltanutkaan tarttua siihen VÄÄRÄLLÄ PUOLELLA olevaan rattiin. Siellä kun on nimittäin se vasemmanpuoleinen liikenne. On vähän siinäkin taas täällä Suomessa totuttelemista. Pitää katsoa tarkkaan taas, kun tietä ylittää ja osata mennä odottelemaan bussia sille oikealle puolelle tietä.

Sunnuntai meni tiukasti lepäillessä. Tai no. Pitihän sitä tietysti mennä tutustumaan uutukaisiin sunnuntain aukioloaikoihin, mutta vähän vaan. Liian lyhyen sunnuntain jälkeen sitten viimein maanantai koitti ja sitä myötä KOULU! Olen tähän mennessä saanut aikaiseksi valittua hurjat yhden kurssin loppukeväälle: elävän mallin piirustuksen!

Maanantai aamu valkeni kauniina ja aurinkoisena. Kotiovesta ulos astuessani olin erinomaisella tuulella. Edes reipas 10 asteen pakkanen ei tuntunut yhtään niin pahalta kuin Etelä-Suomen suojainen loskakeli, ja niinpä sitten astelinkin iloisena autolle. Tai no en niinkään astellut kuin liu'uin... onko kellään mitään aavistusta missä pirussa mun talvikengät on??!

Siinä liukastellessa vielä ajattelin, miten olin tätä ikävöinyt Singaporen helteessä. Autolle saavuttuani karu totuus viimein iski. Oli sitten päässyt kaukomailla unohtumaan se fakta, että autothan jäätyy talvella. Hullun rapsutuksen jälkeen pääsin viimein matkaamaan koululle, enkä edes myöhästynyt! Uskomatonta!

Koululla paljastui taas yksi karu totuus. Miksei kukaan kertonut minulle, että elävän mallin piirustus on sama kuin alastonmallin piirustus? Olisittepa olleet näkemässä ilmeeni, kun luokkaan tepasteli nuori mies ilman rihmankiertämää. No ainakin unohdin hetkeksi sen, etten osaa piirtää! :D

Katsotaan kuinka kauan jaksan tänne blogiin vielä kirjoitella, mutta tässä teille hieman tuntoja kotiinpaluusta. Nyt unten maille, jotta jaksan taas huomisen haasteet, hejdå!

Home sweet home?

Nyt olen sitten palannut takaisin Suomen routaiselle maan kamaralle. Lähtö Singaporesta oli kuitenkin kaihoisa, vaikka niin Sannan kanssa vannotettiin kerta toisensa jälkeen, että kotiin mennään enemmän kuin mielellään. Kuala Lumpurin matkan jälkeiset päivät olivatkin pyhitetty lähinnä jäähyväisten jättämiselle ja viimeisten tuliaisten haalimiselle.

Tippa tuli meille molemmille linssiin meidän lempiostarilla Jurong Pointissa, jossa hengailtiin ihan harvasepäivä. Viimeiset New York New Yorkin herkut, Carl's Juniorin hampparit ja katselmukset Mini Toonsissa. Oijoi. Meidän oma rakas Jurong Point.

Viimeinen päivä Singaporessa valkeni kuumempana kuin koskaan. Lämpöä oli varmaan helposti ainakin jotain 38 astetta. Lämpötila oli jopa paikallisten mukaan tukalan kuuma, ja se on jo jotain se. Se päivä alettiin hoitamalla viimeisiä asioita koululla ja tapaamassa kamuja lounaan merkeissä. Maistatettiin jäljellä olevaa salmiakkikossua 19 vuotiaalla karetetytöllä ja se sanoi tulleensa känniin yhdestä huikasta. Heh heh mitä tyyppejä.

Päätettiin vielä ruskettumattomuutemme peittämiseksi käydä ottamassa vähän hennatatuointeja, joten lähdimme hippulat vinkuen kohti Little Indiaa. Löydettiin tatskapaikka ja niinhän piti sitten molemmat kädet peittää ihaniin kuvioihin. Kiireen vilkkaa sitten hienosti pirssillä kotio pakkaamaan viimeiset tavarat.

No se pakkaaminen osoittautuikin luultua hankalammaksi hommaksi. Sannan matkalaukkua koitettiin sulkea istumalla molemmat yhtä aikaa sen päällä ja tunkemalla lukkoja kiinni. Lopulta saatiin laukut kiinni ja opettajamme Chi Yong tuli hakemaan meitä asunnolta taksin kanssa. Taksimatkalla katseltiin ympärillemme Singapore Cityä ja haikeiltiin jäähyväisiä.

Lentokentällä paljastui karu totuus matkalaukuista :) Liikakiloja oli mulla ja Sannalla yhteensä noin 14 kiloa. Haha! Päästiin kuitenkin ilman lisämaksuja matkaan, mutta lisää oli tulossa. Totesimme, ettei minun käsimatkatavaralaukkuni menisi mitenkään läpi koneeseen asti, joten päädyin pakkaamaan sitä vielä uusiksi ja jättää turhia tavaroita lentokentän roskiin.

LOPULTA päästiin koneeseen asti ja matka Japanin Nagoyaan saattoi alkaa. Lento sinne kesti noin kuutisen tuntia ja tietenkin koko muu kone nukkui meidän katsoessa leffoja ja höpistessä. Aamusella sitten odoteltiin Nagoyan tylsällä lentokentällä Finnairin konetta kolmisen tuntia. Kierreltiin vähän duty freessä, ostettiin ylikallista leipää ja vettä ja nettailtiin, kunnes taas viimein päästiin koneeseen.

Voi luoja että lento oli pitkä ja tylsä ja kurja jajaja... Vaikka kyseessä olikin rakas Finnairimme. Oli niin outoa puhua lentoemojen kanssa SUOMEA! Huh!

Tulipas tästä pitkä tarina.. Hmm, lyhennetään. Lauri tuli kentälle, ulkona oli kylmä, mentiin porukoille ja täällä sitä nyt sitten vielä ollaan. Olen lällinyt vauvaa ja koiraa ja syöpötellyt herkkuruokia. Nyt pitänee taas lähteä ruokapöytään, joten heippa!

Lähtö on lähellä

Hui! Nyt alkaa olla lähtö tosiaakin lähellä! Kaikki on sanoneet mulle, että tämä vaihto on mennyt ihan hirveän nopeasti. En kyllä itse ole ihan samaa mieltä. Tai no kyllä ehkä näin jälkikäteen, mutta aina itse hetkellä on tuntunut siltä, ettei tämä lopu ikinä!

Nyt on sitten enää hmm... 11 tuntia Singaporea jäljellä. Kuala Lumpurista paluun jälkeen ollaan lähinnä panikoitu ja pakkailtu. Eilen meinasi itku tulla lempiostariltamme lähtiessä, kun se totuus iski, että tämä on luultavasti viimeinen kerta, kun tultiin Jurong Pointtiin hengailemaan.

Nyt sitä sitten mietitään, mitä on tehty ja mitä jäi tekemättä. Varmasti niin paljon asioita olisi voinut vielä tehdä täällä, mutta ehkä sitä ei pidä liikaa jäädä miettimään. Ehkä vielä jonain päivänä pääsen palaamaan tänne ihan vaikka vain lomailemaan.

Tänään on vielä suunnitelmissa käydä pulikoimassa koulun uima-altaassa ja ehkä mahdollisesti käydä ottamassa intialaiset hennatatuoinnit käsiin. Sitten lähdetään vastuuopettajamme Chi Yongin kanssa yhdessä lentokentälle illastamaan koulun laskuun. Aah :)

Tulevat lennot kyllä alkavat jo pelottaa hieman. Tai no olen taas ollut mieleltäni ihan rauhallinen, enkä uskonut, että minua jännittää yhtään. Mutta viime yö meni hieman pyörimiseksi ja aamulla herätessäni en saanut enää millään uudestaan unta. Ja koko päivän on ollut niin oksettava olo, että. Tässä sitten lennellään vuorokauden verran sinne kylmään kotosuomeen. Tilatkaa sinne nyt vähän lämpimämpiä kelejä, ettei tule ihan kauhee paniikki, kun sinne ulos ekan kerran astuu.

Nyt pitänee lopetella ja siirtyä takaisin pakkauspuuhiin. Nähdään Suomessa! Heippa!

Raakaa kalaa - YÖK ?

Sannahan on harrastanut lähes koko ikänsä karatea ja jatkoi harrastusta täällä Singaporessa meidän koulun seurassa. Karatekaverit päättivät sitten viedä Sannan ja minut jäähyväisiksi syömään karaten alkukodin Japanin tyyliin sushia. Viime lauantaina siis mentiin sushi-ravintolaan buffet-lounaalle.

Minä olin aivan kauhusta jäykkänä ja varma siitä, että jos en vielä syömiseen kuole, niin sitä seuraaviin varpusiin sitten. Mutta... niinpä niin, tässä tarinassa tulee mutta :) Se oli oikeasti ihan hyvää! Voi olla, että pieni humaltuminen helpotti asiaa tietty. Pojat nimittäin päätti tilata meille perinteikästä sakea sekä japanilaista olutta. Sake oli ihan hullun vahvaa, mutta onneksi se sillä oluella huuhtoutui helpommin alas. ;)

Kyseessä oli buffet, joten oltiin sillä meiningillä, että pitää syödä niin kauan, kun vaan mahaan mahtuu. Pojat nappaili liukuhihnalta lautasellisia toinen toistaan ihmeellisemmän näköisiä ruokalajeja, jotka olivat suurimmaksi osaksi aika iljettäviä. ;) Mutta löytyi sieltä muutamia mukavankin makuisia. Ja sitten kun uskaltauduttiin itsekin nappailemaan ruokia ja maistelemaan, löytyi enemmänkin suosikkeja. Kyseessä oli siis tosiaankin sellainen perinteinen japanilainen liukuhihnamesta, jossa pienet lautaset kiertivät pitkin ravintolaa liukuhihnalla. Buffettiin osallistuvat saivat napata haluamansa lautaset.

Itse nappailin lähinnä vähemmän pelottavia annoksia, kuten kasvissushia, kypsennettyä tonnikalaa ja lihaa. Mutta ylipuhuttiinpa meidät sitten kuitenkin maistamaan myös ihan raakaa kalaa, lohta ja tonnikalaa. Minähän en syö Suomessakaan edes kylmäsavulohta, koska se näyttää raa'alle kalalle. Kuitenkin uskaltauduin paineen alla maistamaan täysin kypsentämätöntä tonnikalaa. Ei sitä nyt välttämättä ihan vapaaehtoisesti mussuttaisi, mutta ei se nyt varsinaisesti pahaakaan ollut. Ihan okei.

Kaiken mässäämisen jälkeen kaikki pienessä hiprakassa (kello 14;) siirryttiin sitten laulamaan karaokea! Täällähän se on aasialaiseen tyyliin ihan erilaista, kuin meillä Suomessa. Porukalla mennään pieneen huoneeseen, jossa on sitten kunnon pelit ja vehkeet. Oltiin muutaman Sannan karatekaverin kanssa siellä yli neljä tuntia laulamassa. Varsinkin pojat vetivät ihan hullulla tunteella balladeja, me tytöt vedettiin lähinnä duona näitä klassikoita, kuten Barbie Girliä ja Eye of the Tigeriä. Hahaa!

Kuala Lumpurin matkasta, sushista ja laulamisestakin kuvia nettialbumissa: http://picasaweb.google.com/heidi.friman

Kuala Lumpur & Genting Highlands

Viime keskiviikkona matkasimme heti aamutuimaan bussilla Singaporesta Kuala Lumpuriin Sannan ja Jordanin kanssa. Bussi lähti liikenteeseen jo aamuseitsemältä, joten aamuherätys oli meille lomailuun tottuneille aikamoinen. Bussi ei ollutkaan ihan niin luksus, kuin mainospuheet puhuivat, mutta kivasti siellä kuitenkin nukutti.

Matka Singaporesta Kuala Lumpuriin kesti bussilla noin 6 tuntia pysähdyksen kera. Se pysähdys se vasta aikamoinen olikin. Siististä Singaporesta lähdettiin ja herättiin sitten rähjäisellä pysähdyspaikalla keskellä Malesian ei mitään. Paikalla oli jonkinlainen ruokakauppa ja muutamia ruokakojuja ja tietenkin aina yhtä ihanat kyykkyvessat, luonnollisesti ilman paperia, vesiletkuilla varustettuina.

Perillä Kuala Lumpurissa oltiin sitten siinä iltapäivästä ja ensitöiksemme suunnattiinkin sitten hotellille pyörähtämään ja virkistäytymään. Loppupäivä kulutettiin syöden, shoppaillen, shoppaillen ja syöden. Ensivaikutelma Kuala Lumpurista oli rähjäisempi Singapore. Ostareita tuntui olevan toisensa perään. Hintataso toki oli "kallista" Singaporea halvempi. Säätilan puolesta Kuala Lumpur oli aivan yhtä kuuma kuin Singaporekin, ehkä jopa kuumempi meri-ilman puuttuessa. Itse tosin pidin kuivaa kuumuutta paljon miellyttävämpänä, kuin Singaporen kosteaa hikilähmäilmaa.

Illalla hotellilla uni maistui itse kullekin, ja hyvä niin, sillä seuraavana aamuna oli taas yksi aikainen herätys tiedossa. Matkan tuli jatkua Genting Highlandsiin aamubussilla, mutta toisinpa kävi. Syötiin hyvin aamiaista hotellin vieressä nököttävässä intialaisessa food courtissa ja lähdettiin sitten kävelemään bussiasemalle. Kävelemään, koska Jordanin mielestä piti säästää, eikä ottaa taksia. Tähän huomautettaneen, että taksi olisi tullut maksamaan n. 1 euron. Kävely johti siihen, että myöhästyimme bussistamme, ja päädyimme sen seurauksena jakamaan taksin kahden indonesialaisen tytön kanssa, joilla kävi sama homma. Tässä tapauksessa taksi oli jonkun aivan random-tyypin oma henkilöauto, johon hän ahtoi 6 ihmistä. Voin kertoa, että siinä kyydissä hieman meinasi jo pelottaa.

Kuitenkin mies vei meidät onnistuneesti perille asti. Genting Highlands on siis jonkin sorttinen huvittelupaikka vuoristossa. Meidän suuntanamme oli huvipuisto, jonka Jordan kehui olevan 10 kertaa isompi ja hienompi, kuin Linnanmäen.

Loppumatka vuoren huipulle ajettiin komeasti ääh mikä se on suomeksi ääh cable cartilla... Ette voi kuvitellakaan, miten hienot näkymät oli!!!! Katsotaanpa viitsinkö laittaa kuvia iloksenne, vai jätänkö kiusoiksi palattuani. :) Päästyämme vuoren huipulle, huomasimme olevamme pilvien ympäröiminä. Uskomatonta! Oltiin siis kirjaimellisesti pilvessä! Kaiken muun hyvän lisäksi vuorella oli viileä ilma! Lämpötila oli vain n. 15 astetta, tavallisen 35 sijaan. Aivan ihanaa!

Huvipuisto... no niin. Olen vannonut niin monesti olevani uskomatta enää sanaakaan, mitä Jordan suustaan päästää, mutta aina sitten kuitenkin kuuntelen kiltisti. 10 kertaa Linnanmäki my ass. Ennemminkin Linnanmäki jaettuna kymmenellä. Puistossa oli pari vuoristorataa, space shot ja peruskaruselleja. Ei siellä jaksanut kovin montaa tuntia pyöriskellä, kun oltiin jo saatu tarpeeksemme.

Palattiin taas vaijerivaunuilla ja tällä kertaa bussilla takaisin matalalle maan kamaralle ja yllätys yllätys, ostarille. Käytiin Sannan kanssa laitattamassa hiuksiamme ja jälleen kerran herkuttelemassa ja sitten suunnattiin taas uupuneina nukkumaan.

Seuraavana ja viimeisenä päivänä käytiin vielä pyöriskelemässä viimeisiä ostoksia ja sitten suunnattiinkin mutkien kautta lentokentälle, josta pyrähdettiin alle tunnin mittaisella lennolla takaisin Singaporeen. Sellainen kiva pikkuinen pikaloma.

Rutinaa ruoasta

Viime aikoja värittäneen koti-ikävän kourissa päädyttiin eräänä päivänä Sannan kanssa miettimään Singaporen positiivisia puolia. Ykköseksi nousee väistämättä ruoka. Tai no itse asiassa ruoka on täällä läsnä niin hyvässä kuin pahassakin, aina ja iankaikkisesti.

Paikalliset ovat yleensä joko tulossa syömästä, menossa syömään tai puhuvat syömisestä. Ja aika monesti näitä asioita tekevät ihan yhtä aikaakin. En voi ymmärtää, miten näin ruokaorientoituneet ihmiset voivat olla niin tikkulaihoja. Nyt varmaan ajattelette, että täällä syödään terveellisesti. Voi kuulkaas, miten siinä erehdytte! Täällä uppopaistetaan kaikki, mikä pataan sopii, ennenkuin pistetään suusta alas. Joten rasvaista ja maukasta, slurps.

Monenlaisia herkkuja ja ällöttävyyksiä ollaan täällä ollessamme haisteltu ja maisteltu. Tässä hieman silmänruokaa kotijoukoille:

Tämän kuvan otin reissumme ensimmäisellä viikolla. Jordan vei meidät syömään thaimaalaiseen ravintolaan "pientä" lounasta. Ruoka todellakin oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Kuvassa oikealla oleva ananasriisi oli aivan taivaallista. Kyseessä oli siis paistettua maustettua riisiä höystettynä tarjoiluastian eli ananaksen sisällöllä. Nam! Päälle ripoteltua Flossia (jonkinmoista lihasta tehtyä hattaraa muistuttavaa settiä) en tosin edelleenkään ymmärrä, mutta muuten aivan loistavaa. Hyviä olivat kastikkeet ja paistoksetkin, etenkin pähkinäkanasetti. Jopa vihreä curry oli liian mausteista meille suomalaisiin ruokiin tottuneille tuon ensimmäisen viikon aikana. Voisin kuitenkin väittää olevani hieman harjaantunut ajan saatossa jo. ;) Ja tosiaan, minä pidin tulisesta ruoasta Suomessa ollessani! Joten älkää nimitelkö mammariksi! Täällä on tuo tulisuus AAIVAN toisella asteella, kuin Suomessa.

Paikallinen jälkkäriherkku: tapioka-hedelmää kookoskermassa. Okei, ihan hyvää, varsinkin verrattuna moneen muuhun. Kookoskerma maistuu aivan ihanalle, joten luultavasti melkein mikä vaan siinä pyöriteltynä olisi syötävissä. Itse hedelmä oli suhteellisen mauton, koostumukseltaan lähinnä perunan tuntuinen. Joten, koska kyseessä oli jälkiruoka, oli tämä hieman outo makuelämys. Mutta ei paha.



Nuudeleita on tullut syötä muodossa jos toisessakin tämän matkan aikana. Keitettynä, paistettuna, kuivina, märkinä, kastikkeella, keitossa... En pysty enää muistamaan, mikä kuvan annos on, mutta aika herkulliselta soossilta näyttää. Tässä olisivat siis kyseessä epäilemättä ne kastikkeella olevat nuudelit. Ja nuudelilajikkeena joku tavallista paksumpi kaveri. Huomatkaa myös aina yhtä ihana limemehu. Aah. Auttaa muuten ihan sikahyvin tuliseen apua suu palaa -hätään.


Donitseja, aah... Varsinkin Johor Bahrussa (eli siis tuossa Malesian puolella olevassa lähikaupungissa) vedetään aina hulluna donitseja, koska ne vaan on niin halpoja ja hyviä siellä. Nam slurps!







Kiinalaisia ruokia täältä saa usein vähän liiankin autenttisena tottumattomaan makuun, mutta onneksi näitä länsimaisellekin tuttuja annoksia löytyy. Aivan ihanaa hapanimelää kanaa. Slurp! Taustalla näkyvää papaijamehua en kyllä suosittele kenellekään, se oli hirveää! :P Ja kuten tarkkasilmäiset voivat huomata, on tämänkin annoksen kana uppopaistettu ennen hapanimelään kastikkeeseensa upottamista.



Toinen herkullinen hapanimelä-kana-annos, mutta tällä kertaa thaimaalaiseen tyyliin: paistetulla kananmunalla. Sopii muuten yllättävän herkullisesti! Vasemmassa reunassa huomaatte myös herkullista sitruunajääteetä. Kerrassaan ihanaa!







KFC - Kentucky Fried Chicken

Aivan upea pikaruokaketju! :D No ei se kana edes ole loppujen lopuksi niin ihmeellistä, mutta ne Cheese Friessit... oi joi. Eli kyseessä on siis ranskalaisannos, jossa on päällä sulaa juustoa ja majoneesia. Se on aaaaivaaan taivaallista. Miksei kukaan ole tuonut juustoranuja suomeen? Hei kamoon Hese!



Äh, en minä muista enää missä ja mitä tämä oli, mutta herkullista kuitenkin. Oi että, kun tulee nälkä kun näitä kuvia tänne etsiskelee... :)









Oijoi, mikä suklaaunelma!











Aah Laksa. Aivan fantastisen ihana ruokalaji. Kyseessä on jonkinmoinen nuudelikeitto, joka koostuu niiden nuudelien lisäksi ainakin kookosmaidosta, monista hyvin tulisista mausteista, sekä originaalissa muodossaan kaikenlaisista merenelävistä. Olen syönyt täällä kyllä myös kana-perunalaksaa, joten kyllä siitäkin variaatioita löytyy. Sanna ei tykännyt yhtään, mutta muhun kyllä upposi. Aivan ihanaa taas sekin, nam.




Tässä jonkinmoinen riisinyytti. En oikein tiennyt, esitelläkö tämän kummajaisen tässä vai tuolla myöhemmässä osioissa, jossa käsitellen vähemmän herkullisia otuksia. Tähän kuitenkin pistin, sillä eihän tuokaan mitenkään pahaa ollut. Kyseessä on siis jonkinmoinen rasvaisesta riisistä rakennettu nyytti, jonka sisällä oli tässä tapauksessa imelää porsasta. Yleensä nämä nyytit on vielä kääräisty banaaninlehteen. Lauri taisi tykätä näistä enemmänkin.



Ihan yksi lempiravintolani Singaporessa on ollut Soup Spoon. Yllätti kyllä itsenikin! Ravintolan Tangy Tomato -keitto on aivan upen herkullista. Se on siis tulinen tomaattikeitto ja on muuten tosi maukas. Ateriaan kuuluu lisäksi puolikas leipä, joka on muuten kanssa tosi herkullinen. Jääteetäkin saa nam.





Baked Rice, eli riisipaistokset, jäävät kyllä myös mieleen. Ihanan juustoiset annokset ovat lähes aina todella herkullisia. Ja ikävä tulee varmasti myös noita lukuisia ihania juomia, joita täällä pätsissä tulee nautittua. Tuossakin annoksen kyljessä lepää aivan ihana mansikkajääsörsseli. NAM!





Ihanat beppu-nuudelit jälleen kerran friteeratun kanan kanssa. NamnamnamnamNAM! Oli maukasta! Ja limemehu taasen seurana, jos annos osoittautuu turhan tuliseksi. :)









Burgereita, burgereita, burgereita (Älkääkä nyt kritisoiko, nää paikalliset burgerit vaan sattuu olemaan niin herkullisia!):

Kenny Roger'sin kanaravintolaketjun kanaburgerit, nam!










Burger Kingikin on tullut kokeiltua. On muuten oikeesti aika hyvät setit, jos vaikka Mäkkäriin vertaa. Ranskikset saa muuten vaihtaa sipulirenkaisiin, jos haluaa, nam! Ja aterian koon kasvattaminen maksaa 50 senttiä! Euroissa siis 25 senttiä. Aika herkkua! :P









Oii... New York New Yorkin hampurilaisateriat ne vasta onkin poikaa. Ja huomatkaa oikeassa reunassa taas yhdenlaisia juustoranskiksia, uulalaa! Ja juomaksi root beeria of course. :D







Amerikkalainen diner ja Obama Burger. Taisi olla kaksi yhden hinnalla Obaman Singaporen visiitin kunniaksi.












Ja sitten näitä vähemmän herkullisia:

Ensimmäisen viikon thai-ravintolasta tämäkin. Jordan tilasi paikallista erikoisuutta. En nyt muista mistä keitosta oli kyse, mutta kaikenlaista niljaista siinä lillui. Sannan kanssa jätettiin väliin, mutta Jortsulle maistui. No itse asiassa täytyy tunnustaa, että jopa Jordanilla meni pupu pöksyyn tuon mustekalan kanssa... :)






Vaikka suhteellisen hyviäkin pizzakokemuksia on matkalla ollut, tämä kyseinen kaveri ei todellakaan kuulunut niihin. Kärähtänyt kumman makuinen lätty. Plääh. Vastuuopettajamme vei meidät syömään kyseiseen italialaiseen ravintolaan ja sai itse samalla kertaa sieltä ruokamyrkytyksen pilaantuneesta jättikatkaravusta. Tämäkin tapahtui kivasti ensimmäisten viikkojemme aikana, joten mereneläviä ei ole tehnyt ihan hirveästi mieli. Kyllä ählämipizza on paras pizza, ihan ehdottomasti. Go Alibaba GO!


Paikallisten suosimassa kahvilassa Toast Boxissa on tarjolla kahvi- ja teejuomien lisäksi nimensä mukaisesti paahtoleipää. Perinteisin tapa tarjoilla paahtis, on laittaa väliin paksuja viipaleita voita sekä kookoshilloa. Kookoshillo on mielestäni ihan herkullista, mutta ne paksut voiviipaleet voisi edes levittää vähän kivemmin. En tykkää haukata voita. Leivän lisäksi tarjoillaan erittäin löysiä keitettyjä munia, joihin kuuluu sekoittaa vielä soijakastiketta mukaan. Jordan jätti linjoja vahtivana miehenä keltuaiset syömättä. Täytynee mainita, että menimme kyseiseen paikkaan kahville, koska Jortsulle tuli nälkä. Lounaasta oli kulunut noin tunti. ;) Nää paikalliset tosiaan syö, syö ja syö...


Tässä kaikki tällä kertaa. Katsotaan jaksanko pistää lisää ruokajuttuja ennen kotiin paluuta. Mutta toisaalta... täytyyhän niitä kuvia jättää kotona katsottavaksikin. Hahaa niin kidutan teidät kaikki kyllä kuvailtamille kyllästyksiin! No mutta edelleen kuvia löytyy myös web-albumista osoitteesta: http://picasaweb.google.com/heidi.friman