Onpa todellakin päässyt vierähtämään aikaa edellisestä kirjoituksestani. Pikakelauksella siis tähän päivään:
Marraskuun toisiksi viimeisellä viikolla Sannalla oli karatekisat! Sanna on siis harrastanut karatea jo kymmenen vuotta ja jatkoi treenaamista paikallisessa seurassa. Meidän koulun seura otti yhtään jonkin toisen kanssa ja Sanna pyydettiin mukaan menoon. Aah. Ihana yksinäinen viikonloppu pitkään aikaan, mitähän sitä tekisi... No menisi tietenkin toimitsijaksi töihin karatekilpailuihin!!
Minut siis sitten värvättiin mukaan touhuun ajan ottajaksi. Lauantai-aamu valkeni tavallistakin kuumempana ja aurinkoisena monen sateisen ja viileän päivän jälkeen. Onkohan siellä liikuntasalissa ilmastointi?!? No ei! Sali oli toiselta seinältään avoin, ja TODELLA kuuma! Siellä sitten etiketin vaatimissa pitkissä housuissa hikoiltiin. Hiki nousi otsalle myös oman työtehtävän toimesta, kun minun piti oppia hyvin pikaisesti, millaiset käsimerkit ja huudahdukset tarkoittavat ottelun alkamista, keskeytymistä, jatkumista ja loppumista. Huhhuh!
Jotenkin siitä sitten kuitenkin selviydyin kunnialla ja iltapäivän sainkin vain seurailla Sannan kisaamista sivusta. Sannaa jännitti ihan hirveeeeeesti, vaikkei se sitä ehkä itse myönnäkään. ;) Mutta hyvinhän se meni! Pronssi- ja hopeamitalit ripustettiin kaulaan. Wuhuu! Hyvä Suomi! Meille raskaan työn raatajillekin tarjottiin vielä päivän päätteeksi hulppea päivällinen seisovasta pöydästä. Nam! Oli herkkua jos jonkinmoista! Mikä loistava tapa tutustua paikallisiin ruokiin ja ihmisiin! Ruoan jälkeen hilpaistiin kotio ilmastoinnin ihmeelliseen maailmaan (ja NUKKUMAAN).
Olisi voinut kuvitella, että sunnuntaina olisi jääty kotio lepäämään, mutta ei. Kuten paikalliseen tapaan kuuluu, vapaapäivinä lähdetään vähintäänkin ostoskeskuksia kiertelemään - niinpä mekin tehtiin. Sanna toteutti yhden unelmansa ja otti hiuspidennyksen! Kyllä, täältä löytyi kuin löytyikin tarpeeksi vaaleaa hiusta sen päähän! ;) Minä sitten shoppailin sen aikaa ja koitin parhaani mukaan vältellä yli-innokkaita myyjiä. Ja niitähän täällä löytyy joka putiikista. Olo on toisinaan kuin Tallinnan Mustamäen torilla konsanaan! Jos vain vilkaisetkin kaupan suuntaan, kävelet kohta kassien kanssa ulos, jos et ole varuillasi. Koitin parhaani mukaan väistellä, mutta yksi intialainen mekko tarttui matkaan. (No onneksi vain yksi!!)
Sitten käytiin taas koulua... Koulusta ei ole kauheasti kerrottavaa, aika samanlaista puurtamista se on kuin Suomessakin. Sillä erolla tosin, että tehtävien määrä on suurinpiirtein potenssiin kymmenen. Siitä löytyykin yksi syy siihen, miksen ole jaksanut blogia viime aikoina päivitellä.
Ai niin! Otettiin sikainfluenssapiikit sillä viikolla! Ja tultiin kipeiksi ja lenssuisiksi. Niisk! Loppuviikosta Sannalle tuli vieras Suomesta, tai no Vietnamista. Eli kyseessä oli siis Sannan tutorkaveri, joka oli itse ollut vaihdossa Hanoissa Vietnamissa.
Perjantaina mentiin Sannan, Juhon ja Jordanin kanssa Food Hunting, eli siis metsästämään kaupungin parhaita ruokia ja ruokapaikkoja. NAM! Tai sitten ei.... No ensimmäinen ruokalaji oli oikeasti TOODELLA herkullista. Laksa-keittoa (kiitos Heini! <3). Se oli sellaista nuudelisoppaa, jossa oli rutkasti kookosmaitoa, tulisia mausteita ja mereneläviä. Tulisuudeltaan keitto oli Sannalle liikaa, minulle siinä kipurajalla ja Jordan pyysi lisää chiliä. ;) Lime-mehulla se saatiin huuhdottua alas. Lime-mehua kannattaa tilata aina, kun epäilee ruoan olevan tulista, se auttaa todella poltteeseen!
Seuraavaksi kokeiltiin Rice Dumplings -nimisiä riisinyyttejä, jotka sisälsivät makeaa porsasta. Noo, se nyt oli ihan ok, mutta en välttämättä itse tilaisi ravintolassa. Viimeinen, muttei todellakaan vähäisin paikallinen "herkku" olikin sitten Durian. Se surullisen kuuluisa hirveältä haiseva ja maistuva piikikäs kalloja halkaiseva hedelmä, jota paikalliset suorastaan himoitsee! Durian haisee niin sanoinkuvailemattoman hirveälle, että yleensä sen huomaa ja kaukaa. Lähellä ei voi kauaa olla, ettei ala oksettamaan ja pyörryttämään. Vaikka paikalliset eivät jaakaan näitä näkemyksiäni, kertoi Jordan, että jos syö liikaa Duriania kerralla, tulee nenäverenvuoto! Tämä vain vahvistaa näkemystäni siitä, ettei sitä todellakaan tule pistää suuhun!!!!
Juuri sitä kuitenkin tehtiin. Jordan nautiskeli kuin mikäkin kulinaristi, tai no ehkä antikulinaristi tässä tapauksessa ainakin minun mielestäni, ja me kauhisteltiin vieressä. Lopulta suostuin maistamaan. En taida kehdata kertoa, miltä hedelmä näytti kuorensa alta. No paskat, antaa mennä: esinahalta! En siitä mitään hedelmälihaa oikein löytänyt, porukka vain imeskelee limalöllön siemenen ympäriltä. Löllä sitten suuhun vaan. Aika sanoinkuvailematon oli se makuelämys... Etten suututa Singaporen viranomaisia haukkumalla heidän kansallisherkkuaan välttämätöntä enempää, sanottakoon vaikka, että oli ehkä viimeinen kerta, kun Duriania syön. ;)
Tähän päättyi Food Hunting. Tai no, me länkkärit vietiin Jordan sitten maailman tuhdimmeille hampurilaisaterioille vielä iltasella. Se oli herkkua, slurp! Ja käytiin näyttämässä Juhollekin New Asia Barista näköaloja 70. kerroksesta pimenevään kaupunkiin.
Sitten alkoikin joulukuu. Joulunvietto tosin alkoi jo lokakuussa täällä. Joten joulukuuksi vaihtuminen ei tuonut paljoa lisävälkettä kauppojen jouluhulinoihin, mutta ehkä se oma joulumieli alkoi pikkuhiljaa heräillä. Odottakaas kotiväki kun saan paketit lähtemään! No ei, en viitsi antaa toivoa. Vitsit vitseinä. Viime viikolla ollaan siis taas sairastettu (Btw, luulen että meidän kämpässä on hometta...), kierrelty kaupoissa, käyty leffassa (ihana lälly Twilight-maraton ja me teinit;), käyty kouluakin ja loppuviikosta tehty niska limassa kouluhommia. Tänään piti palauttaa lautapelin prototyyppi, joten askarteluksihan se meni. Väsy on kova, mutta vielä pitäisi jaksaa koulussa istua.
Niin, tämä viikko pitäisi jaksaa koulussa vielä istua, sitten koittaa 3 viikon joululoma! Wuuuuhuuuuu! Ensi viikonlopuksi on suunnitteilla matka Kuala Lumpuriin ja sen lähistöllä sijaitsevaan huvipuistoon. WUUUUHUUUUU! Odotan niiiiin innolla! Vielä en sen suurempia lomasuunnitelmia ole jaksanut tehdä, tosin koulu on kovasti yrittänyt auttaa sen kanssa... antamalla hirveän läjän tehtäviä loman ajaksi. Oh well, aina ei voi voittaa.
Tässä kaikki tällä erää. Koitan päivitellä menoja täällä taas vähän tiuhemmin. Valokuvia voi katsoa edelleen osoitteesta: http://picasaweb.google.com/heidi.friman
maanantai 7. joulukuuta 2009
tiistai 17. marraskuuta 2009
Poskiontelotulehdus, ripuli, kuukausipäivä, koti-ikävä...
Niin, kaikkia noita otsikossa mainittuja asioita mahtui viime viikkoon. Pahoittelen, etten ole jaksanut päivittää blogia kuluneella viikolla yhtään, mutta se ehkä osittain selittynee laiskuuden lisäksi juuri noista yllämainituista asioista ;)
No, alkuun mainittakoon, että poskiontelotulehdus oli Sannalla, ei suinkaan minulla. Sanna matkasi onnistuneesti viikko sitten maanantaina lääkäriin ja sai sieltä mukaansa pussillisen lääkkeitä ja kaksi päivää sairaslomaa. Se tarkoitti tietenkin sitä, että minä jouduin istumaan kamalan pitkät päivät yksikseni koulussa. Yhyy. No, niistä selvittiin ja Sannakin alkoi voida paljon paremmin.
Tiistai-ilta vietettiin elokuvissa (tiistaisin liput $6,50 = 3,25€) katsoen Jennifers Body. Oli aika teinikauhuleffameininkiä suurimmaksi osaksi, mutta kuitenkin jollain utopistisella tavalla myös mielettömän hauska ja viihdyttävä. Suosittelen kyllä. Haluaisin tosin itsekin nähdä sen sensuroimattoman version, olin nimittäin mielestäni nähnyt rohkeamman kohtauksen trailerissakin kuin itse elokuvassa.
Täällä Singaporessa kun on tapana napsaista elokuvista pois varsinkin seksuaalisia kohtauksia, kai se väkivaltakin on pahasta, mutta kaikkein pahin tabu on seksi. Kaiken lisäksi Singaporen hallituksen mukaan syntyvyys on tässä miljoonakaupungissa liian alhainen - sitä yritetetään nostaa muunmuassa mainoskampanjoin. Voin hyvin kuvitella mainoslauseen: "Have children - not sex!" Tämä on kyllä aika kimurantti paikka minun mielestäni... Siinä vasemmalla kuva tästä alhaisen syntyvyyden maasta...Tiistaina oli muuten myös minun ja Sannan Singaporen matkan kuukausipäivä! En olisi ikinä uskonut itseni sanovan tätä, mutta: eikö aika menekin nopeasti?! Ei musta tunnu lainkaan, että oltaisiin oltu täällä jo kokonainen kuukausi! Jotenkin nyt on helpompi ymmärtää myös se loppuaika täällä, ja se, ettei aika täällä todellakaan ole loputon. Kyllä täältä pian tullaan myös takaisin kotio, pitää nyt yrittää ottaa kaikki irti tästä ajasta mitä täällä ollaan!
No huhhuh mitä tekstiä! :) Nyt oikein yllätin itseni. No, saan itseni tipahtamaan takaisin maan kamaralle siirtymällä sitten vielä käsittelemättömään otsikon aiheeseen: ripuliin. Tai no mikälie ilkeä mahatauti onkaan jyllännyt pitkin suolistoani jo hyvän aikaa. Kauheasti pidempään kuvailematta mainittakoon, että pitihän tämäkin rajapyykki ylittää jossain vaiheessa. Saisivat vaan jo pikkuhiljaa nämä jälkivatsanväännöt loppua... Sairasvuoteella pääsi kyllä huonona hetkenä koti-ikäväkin pahemman kerran yllättämään. Kotona, kun voi Lauria passuuttaa kipeänä ollessa minkä mielii ja toinen senkun huolehtii ja hoitaa. Täällä ei ihan voi kuitenkaan täysin heittäytyä Sannan hoidokiksi - yhtään Sannan äidillisiä puolia väheksymättä! :)
Onneksi pahimpaan koti-ikävään on luvassa hieman helpotusta, kun Lauri saapuu käymään tammikuussa. Ihanaa! Ja samalla niiiiin kamalaa, kun siihen on vielä niiiiiin kauan aikaa. Miten mä kestän?! Tarviin jonkun aamukamman tänne!
Ja hei! Saatiin uusia kavereita meidän luokalta! Ryhmäydyttiin ryhmätyön merkeissä neljän pojan kanssa, joiden yksienkään nimiä en taida muistaa. Ehkä me annetaan niille kaikille jotkut kunnon suomalaiset nimet ;) Matti, Teppo, Seppo ja... kuka se neljäs on? Suppo? :P
Nyt suihkun kautta nukkumaan ja okei okei, koitan muistaa kirjoitella tänne taas vähän aktiivisemmin. Lisään vielä kuvat nopsaan, niin muistakaahan tsekata niitäkin! Moido!
maanantai 9. marraskuuta 2009
Viikonlopun verkkaiset hiljaiselot
Viikonloppu tuli ja meni ja nyt onkin sitten tosiaan taas maanantai. Pitkä viikko epäilemättä edessä. Voi kun tästä yhdestä pitkästä päivästä ensin selviäisi.
No mutta mun viikonloppu oli ainakin ihan miellyttävä. Lauantaina tosiaan nukuttiin myöhään ja sitten jossain vaiheessa jaksettiin könytä syömisen kautta leffaan. Aikamoinen saavutus, eikö? Mentiin katsomaan Paranormal Activity niminen raina, jolla oli todella lupaava traileri sekä aikamoista hypetystä muutenkin. Leffahan osoittautui kuitenkin suorastaan surkeaksi. Joten älkää tuhlatko rahojanne siellä kotosuomessa, vuokratkaa vaikka joskus myöhemmin dvd:llä.
Leffan jälkeen raahauduttiin tietenkin vielä syömään lisää, ja sitten kiltisti kotiin löllyämään loppuillaksi. Aah.
Sunnuntaiksi oli sitten sovittu Jordanin kanssa treffit klo 12 Doverin MRT-asemalla. Sinne hilppaistiin porottavassa auringon paahteessa. Vaikka hiki valuikin, oli ihanaa, että pitkästä aikaa paistoi kunnolla aurinko! Täällä kun on ollut pitkään sellaista nihkeää harmaata pilvistä keliä. Itse olin ihan kuolemanväsynyt, kun en tahtonut millään saada unta... liekö hajottavia ääniä päästelevä ilmastointilaite syy? Mene ja tiedä. Sanna ei ehkä ollut väsynyt, mutta sitäkin tukkoisempi ja kipeän oloinen. Oltiin siis aikamoinen parivaljakko taas liikenteessä.
Ajeltiin junalla keskustaan ja mentiin Jordanin suosittelemaan pihvipaikkaan. Saatiin pihviannokset alkukeitolla ja jälkiruoalla n. 10 eurolla, ei paha :) Kyllä kelpaa. Matkalla ravintolaan Jordan selitti, että ihan siinä lähellä on joku paikallinen kirpputori. Aikaisemmin olen kuullut, ettei täältä kirpputoreja löydy lainkaan, täällä ei ole tapana myydä eikä ostaa käytettyjä tuotteita. Jordan selittikin, että täällä tuo kirpputori toimii ihan eri systeemillä, kuin meillä suomessa. Siellä on yleensä myymässä tuotteita ihmiset, jotka yrittävät ehkä perustaa omia pieniä yrityksiään tms. Eli kojuista myyvät jotain mitälie krääsää. NO, TAHTOO SINNE TIETENNII!!
Sanna vaikutti kuitenkin, siltä että pökertyy kohta kadulle turvonneine poskionteloineen, joten lähdettiin vain kaupan kautta kotiin. Mutta joku päivä kyllä koitan löytää sen kirppismestan! Löysin kaupasta ihanaa viinirypälelimsaa, johon koulun Foodcour 5:ssa olen tykästynyt. Jee!
Loppupäivä ja ilta menikin sitten kotona läksyjä tehdessä. Täällä todellakin osataan antaa niitä kotitehtäviä! Aloitin läksyjenteon joskus kolmen pintaan iltapäivällä, ja iltakymmenen aikaan viimein pistin pillit pussiin. Ihan hulluja nämä aasialaiset. Alan ymmärtää, miksei se Jordan ehdi tavata meitä arkipäivisin. Voisi ehkä tulevaisuudessa koittaa aloittaa tuon läksyjenteon vähän aikaisemmin, kuin viimeisenä iltana...
Tällä hetkellä istun koulunpenkkiä taas kuluttamassa siis. Sanna lähti etsimään lääkäriasemaa, jotta saisi nenänsä ja poskiontelonsa ruotuun. Toivottavasti pääsee vastaanotolle ilman suurempia jonoja ja ongelmia. Odottelen tässä, josko täällä kohta vaikka luennoitaisiinkin jotain, on nämä maanantait aina tällaisia ihmeellisiä istuskelupäiviä...
No mutta mun viikonloppu oli ainakin ihan miellyttävä. Lauantaina tosiaan nukuttiin myöhään ja sitten jossain vaiheessa jaksettiin könytä syömisen kautta leffaan. Aikamoinen saavutus, eikö? Mentiin katsomaan Paranormal Activity niminen raina, jolla oli todella lupaava traileri sekä aikamoista hypetystä muutenkin. Leffahan osoittautui kuitenkin suorastaan surkeaksi. Joten älkää tuhlatko rahojanne siellä kotosuomessa, vuokratkaa vaikka joskus myöhemmin dvd:llä.
Leffan jälkeen raahauduttiin tietenkin vielä syömään lisää, ja sitten kiltisti kotiin löllyämään loppuillaksi. Aah.
Sunnuntaiksi oli sitten sovittu Jordanin kanssa treffit klo 12 Doverin MRT-asemalla. Sinne hilppaistiin porottavassa auringon paahteessa. Vaikka hiki valuikin, oli ihanaa, että pitkästä aikaa paistoi kunnolla aurinko! Täällä kun on ollut pitkään sellaista nihkeää harmaata pilvistä keliä. Itse olin ihan kuolemanväsynyt, kun en tahtonut millään saada unta... liekö hajottavia ääniä päästelevä ilmastointilaite syy? Mene ja tiedä. Sanna ei ehkä ollut väsynyt, mutta sitäkin tukkoisempi ja kipeän oloinen. Oltiin siis aikamoinen parivaljakko taas liikenteessä.
Ajeltiin junalla keskustaan ja mentiin Jordanin suosittelemaan pihvipaikkaan. Saatiin pihviannokset alkukeitolla ja jälkiruoalla n. 10 eurolla, ei paha :) Kyllä kelpaa. Matkalla ravintolaan Jordan selitti, että ihan siinä lähellä on joku paikallinen kirpputori. Aikaisemmin olen kuullut, ettei täältä kirpputoreja löydy lainkaan, täällä ei ole tapana myydä eikä ostaa käytettyjä tuotteita. Jordan selittikin, että täällä tuo kirpputori toimii ihan eri systeemillä, kuin meillä suomessa. Siellä on yleensä myymässä tuotteita ihmiset, jotka yrittävät ehkä perustaa omia pieniä yrityksiään tms. Eli kojuista myyvät jotain mitälie krääsää. NO, TAHTOO SINNE TIETENNII!!
Sanna vaikutti kuitenkin, siltä että pökertyy kohta kadulle turvonneine poskionteloineen, joten lähdettiin vain kaupan kautta kotiin. Mutta joku päivä kyllä koitan löytää sen kirppismestan! Löysin kaupasta ihanaa viinirypälelimsaa, johon koulun Foodcour 5:ssa olen tykästynyt. Jee!
Loppupäivä ja ilta menikin sitten kotona läksyjä tehdessä. Täällä todellakin osataan antaa niitä kotitehtäviä! Aloitin läksyjenteon joskus kolmen pintaan iltapäivällä, ja iltakymmenen aikaan viimein pistin pillit pussiin. Ihan hulluja nämä aasialaiset. Alan ymmärtää, miksei se Jordan ehdi tavata meitä arkipäivisin. Voisi ehkä tulevaisuudessa koittaa aloittaa tuon läksyjenteon vähän aikaisemmin, kuin viimeisenä iltana...
Tällä hetkellä istun koulunpenkkiä taas kuluttamassa siis. Sanna lähti etsimään lääkäriasemaa, jotta saisi nenänsä ja poskiontelonsa ruotuun. Toivottavasti pääsee vastaanotolle ilman suurempia jonoja ja ongelmia. Odottelen tässä, josko täällä kohta vaikka luennoitaisiinkin jotain, on nämä maanantait aina tällaisia ihmeellisiä istuskelupäiviä...
lauantai 7. marraskuuta 2009
Ladies Night ja China Town
Ihan alkuun pitää pahoitella sitä, että vaikka kuinka olen yrittänyt, en saa kuva-albumin kommentointia vapautettua niin, että sinne voisi kirjoitella kirjautumatta sisään gmail-tunnuksilla. Joten hankkikaa ne tunnukset! Ei vaan yritän aika ajoin lisätä ehkä taas vaihteeksi tännekin tekstin yhteyteen kuvan pari. :) Paitsi, että en näköjään tällä kertaa, kun kuvien lisäys ei tunnu toimivan, kiitos meidän surkean hitaan netin.. ehkä ensi kerralla. No, kuvia löytyy taas picasasta. Mutta niin, itse asiaan:
Kuten uhkailin, keskiviikkoiltana suunnattiin Sannan ja kämppiksemme Jonnan kanssa paljon puhuttuun Ladies Nighttiin. Kyseessä on siis usein keskiviikkoiltaisin joistakin kuppiloista löytyvä häppeninki, jossa naiset pääsevät ilmaiseksi sisään ja saavat ilmaisia juomia. Me suunnattiin tietysti paikkaan, josta löydettiin parhaat edut - ilmainen sisäänpääsy ja ilmaisia 'sex on the beacheja' koko ilta.
Paikaksi valikoitui siis tarjoilun ja Jordanin suosituksen mukaan The Arena -niminen yökerho aivan Clarke Quayn klubialueen sydämessä. Mukaan menoon otettiin Patrikin Sannalle Suomesta lähettämä Rubbe-kameleontti - tietenkin. Voitte tutustua Rubbeen lähemmin Ruben fanisivun kautta facebookissa.
Aivan ensimmäiseksi ovella paperienkysymisen jälkeen minulta takavarikoitiin laukustani sateenvarjo. Varmasti vaarallinen ase. No, seuraavaksi tietenkin tiskille hakemaan sitä ilmaista drinkkiä. Ei ollut tarjolla lupailtua 'sex on the beachia', vaan jotain aivan kuvailemattoman hirveän makuista makeaa martinia. Suomalaisella sisulla ja juomamentaliteetilla lasiin ei kuitenkaan koskaan syljetä.
Istuskeltiin siellä ja saatiinpa nähdä livemusiikkiakin. Oli ihan viihdyttävä bändi, sillä välispiikit olivat sellaista draamaa, että Kauniit ja Rohkeatkin kalpenee! (Rubbe tanssi ihan hulluna!) Pelasin viereisessä pöydässä jotakin outoa noppapeliä, jonka sääntöjä en onnistunut oppimaan. Ja mentiinpä tanssimaankin, kun paikalliset pojat niin monta kertaa pyytelivät. :P Paikalliset DJ:t heittää kyllä ihan ihme settiä. No ensinnäkin se, että eihän näistä biiseistä tunnista kuin murto-osan, mutta sitten se, ettei niitä voi koskaan soittaa loppuun asti! Biiseistä soitetaan yleensä ehkä 30 sekuntia.
Oli kivaa. Käytiin vielä ennen kotimatkaa mäkkärissä mässyttämässä ja sitten taksilla kotiin. Torstaiaamuna sitten tuli ilmastointilaitteen korjaaja paikalle 9 aikaan ja oli kyllä hehkeää herätä siihen! ;) Sitten iltapäiväksi innokkaina kouluun... Okei, torstai oli aika väsynyt päivä. Mutta eilinen perjantai oli kyllä jo taas huomattavasti parempi.
Jaksettiin suhteellisen reippaina käydä koulussa istumassa iltapäivällä muutamat tuntimme ja sen jälkeen suunnattiin Jordanin kanssa käymään China Townissa. Ensin käytiin arvatkaa missä????!! No tietenkin syömässä. Mentiin Jordanin suosimaan Noodle Bariin, jossa syötiin Beppu-nuudeleita. Onnistuin syömään koko annokseni puikkojen kanssa! Oon niin ylpeä!
Sitten suunnattiin street market -alueelle, jossa myytiin kaikkea ihanaa turistikrääsää halpaan hintaan. En löytänyt pankkiautomaattia, joten rahat säästyi vielä tällä kertaa, mutta ihan varmasti suuntaan tuonne uudestaan vielä monta kertaa ja päiväsaikaan. Olimme nimittäin liikkeellä valitettavasti sen verran myöhään, että monet putiikit olivat jo sulkeneet.
Nyt ollaan taas nukuttu makeasti. Ainakin minä nukuin, Sanna kuunteli taas mun unissapuhumista. :P Tällä kertaa juttelin taas englanniksi: "No, not quite (ja jotain muminaa, josta ei saanut selvää)." Ja loppuun olin tirvaissut kunnon suomalaisena vielä "JUMALAUTA!" :D Hyvä minä! Kohta suunnataan taas ulos, jotta saadaan murua rinnan alle. Ajateltiin mennä myös leffaan, valinta kohdistuisi joko Jennifers Bodyyn tai Paranormal Activityyn, saas nähdä.
Pärjäilkäähän siellä lumen keskellä! Meistä jää täällä ehkä kohta vain märkä läntti jälelle, kun hikoillaan niin valtavasti!
Kuten uhkailin, keskiviikkoiltana suunnattiin Sannan ja kämppiksemme Jonnan kanssa paljon puhuttuun Ladies Nighttiin. Kyseessä on siis usein keskiviikkoiltaisin joistakin kuppiloista löytyvä häppeninki, jossa naiset pääsevät ilmaiseksi sisään ja saavat ilmaisia juomia. Me suunnattiin tietysti paikkaan, josta löydettiin parhaat edut - ilmainen sisäänpääsy ja ilmaisia 'sex on the beacheja' koko ilta.
Paikaksi valikoitui siis tarjoilun ja Jordanin suosituksen mukaan The Arena -niminen yökerho aivan Clarke Quayn klubialueen sydämessä. Mukaan menoon otettiin Patrikin Sannalle Suomesta lähettämä Rubbe-kameleontti - tietenkin. Voitte tutustua Rubbeen lähemmin Ruben fanisivun kautta facebookissa.
Aivan ensimmäiseksi ovella paperienkysymisen jälkeen minulta takavarikoitiin laukustani sateenvarjo. Varmasti vaarallinen ase. No, seuraavaksi tietenkin tiskille hakemaan sitä ilmaista drinkkiä. Ei ollut tarjolla lupailtua 'sex on the beachia', vaan jotain aivan kuvailemattoman hirveän makuista makeaa martinia. Suomalaisella sisulla ja juomamentaliteetilla lasiin ei kuitenkaan koskaan syljetä.
Istuskeltiin siellä ja saatiinpa nähdä livemusiikkiakin. Oli ihan viihdyttävä bändi, sillä välispiikit olivat sellaista draamaa, että Kauniit ja Rohkeatkin kalpenee! (Rubbe tanssi ihan hulluna!) Pelasin viereisessä pöydässä jotakin outoa noppapeliä, jonka sääntöjä en onnistunut oppimaan. Ja mentiinpä tanssimaankin, kun paikalliset pojat niin monta kertaa pyytelivät. :P Paikalliset DJ:t heittää kyllä ihan ihme settiä. No ensinnäkin se, että eihän näistä biiseistä tunnista kuin murto-osan, mutta sitten se, ettei niitä voi koskaan soittaa loppuun asti! Biiseistä soitetaan yleensä ehkä 30 sekuntia.
Oli kivaa. Käytiin vielä ennen kotimatkaa mäkkärissä mässyttämässä ja sitten taksilla kotiin. Torstaiaamuna sitten tuli ilmastointilaitteen korjaaja paikalle 9 aikaan ja oli kyllä hehkeää herätä siihen! ;) Sitten iltapäiväksi innokkaina kouluun... Okei, torstai oli aika väsynyt päivä. Mutta eilinen perjantai oli kyllä jo taas huomattavasti parempi.
Jaksettiin suhteellisen reippaina käydä koulussa istumassa iltapäivällä muutamat tuntimme ja sen jälkeen suunnattiin Jordanin kanssa käymään China Townissa. Ensin käytiin arvatkaa missä????!! No tietenkin syömässä. Mentiin Jordanin suosimaan Noodle Bariin, jossa syötiin Beppu-nuudeleita. Onnistuin syömään koko annokseni puikkojen kanssa! Oon niin ylpeä!
Sitten suunnattiin street market -alueelle, jossa myytiin kaikkea ihanaa turistikrääsää halpaan hintaan. En löytänyt pankkiautomaattia, joten rahat säästyi vielä tällä kertaa, mutta ihan varmasti suuntaan tuonne uudestaan vielä monta kertaa ja päiväsaikaan. Olimme nimittäin liikkeellä valitettavasti sen verran myöhään, että monet putiikit olivat jo sulkeneet.
Nyt ollaan taas nukuttu makeasti. Ainakin minä nukuin, Sanna kuunteli taas mun unissapuhumista. :P Tällä kertaa juttelin taas englanniksi: "No, not quite (ja jotain muminaa, josta ei saanut selvää)." Ja loppuun olin tirvaissut kunnon suomalaisena vielä "JUMALAUTA!" :D Hyvä minä! Kohta suunnataan taas ulos, jotta saadaan murua rinnan alle. Ajateltiin mennä myös leffaan, valinta kohdistuisi joko Jennifers Bodyyn tai Paranormal Activityyn, saas nähdä.
Pärjäilkäähän siellä lumen keskellä! Meistä jää täällä ehkä kohta vain märkä läntti jälelle, kun hikoillaan niin valtavasti!
keskiviikko 4. marraskuuta 2009
Halloween ja muut viikon kohokohdat
Heips taas. Melkein viikko on vierähtänyt jo viime blogimerkinnästä, pahoitteluni. Sitä tuppaa aina koulupäivien päätteeksi olemaan niin poikki, ettei oikein jaksa tikkua laittaa ristiin.
Viime loppuviikosta täytyy kyllä mainita flash-tunnit, jotka on edelleen aikas kivoja. Tai siis hienommin sanottuna 2D Games Development -tunnit. Vaikka oonkin flashilla aikas paljonkin tehnyt aikaisemmin, oon oppinut hurjasti kaikkea uutta jo, ja paljon on varmasti edessä. Meidän opettaja on aivan ilmiömäinen. Jotenkin se osaa selittää ja näyttää asiat niin selkeästi, että ne oikeesti menee perille. Tollasia meille lisää Jamkkiinkin! Vaikka ei tietenkään ole Timpan voittanutta ;)
Viikonloppuna oli sitten vuorossa Halloween. Kämppiksemme suuntasivat perjantaina Night Safarille, jossa oli luvassa Halloweenin kunniaksi ties mitä kauheuksia. Itse herättiin siihen asiaan hieman liian myöhään, eikä onnistuttu saamaan enää lippuja. Tosin Jordan väitti, että Night Safari on ihan tylsä, mutta kyllä mä ainakin aion sen vielä jossain vaiheessa käydä tsekkaamassa omin silmin.
Lauantaina sitten varsinaisena Halloween-iltana suunnattiin elokuviin kauhuleffamaraton Horrorthoniin. $35 hintaan katsottiin 3 kauhuleffaa: Rob Zombien Halloween ja Halloween II sekä Saw VI, ja vedettiin popcornia ja limsaa niin paljon kuin sielut vaan sieti. Ihan reilu setti mielestäni. Leffaputken päätteeksi nukutti jo sen verran kovasti, että päätettiin suunnata taksilla kotiin. Junat kun eivät enää siihen aikaan yöstä ilmeisestikään kulje. Siinä sitten kävellessämme taksia etsien kohtasimme oudon näyn. Mielettömästi autoja jonoissa poliisisaattueissa. Taksiin hypättyämme kuski osasi sitten meille selittää, että siellä harjoiteltiin jotakin tulevaa suurempaa konferenssia varten. On vissiin Obamakin tulossa Ameriikoista asti tänne käymään. Ehkäpä mennään sitten katsomaan, jos vaikka päästäisin Barakkia moikkaamaan... :)
Sunnuntaina lepäiltiin ja tehtiin läksyjä, kuten tavallista. Nämä kyllä osaavat antaa kotitehtäviä.. Pitäisi varmaan aloittaa tällä viikolla hyvissä ajoin, ettei taas jäisi sinne viimeiseen iltaan... ;) Maanantaina sitten taas kouluun ja pitkä turha päivä siellä istuttiin. Ei mitään uutta kerrottavaa siitä. Paitsi että Sanna hullu meni taas karateharkkoihin reiluksi pariksi tunniksi hutkimaan. En voi ymmärtää miten se jaksaa! No ei kai se itekään ;)
Hmm.. Tiistai oli eilen, mitäs silloin tapahtui... Käytiin koulussa, tultiin hyppytunneilla kämpille nukkumaan vähän lisää ja sitten mentiin vähän vielä lisää kouluun. Iltapäivällä oli taas presentaatioiden vuoro ja luokka taas hyvin rauhaton. 17-vuotiaat luokkatoverimme osaavat tosiaan pitää luokassa meteliä, eikä eilinen ollut lainkaan poikkeus. Kamala möly siellä taas oli, kun ryhmä toisensa jälkeen kävi esittelemässä lautapelitutkimuksiaan. KUNNES! Tuli Team Finlandin vuoro pitää oma esitelmänsä. Syvä hiljaisuus laskeutui luokkaan, kun kaikki hiljentyivät kuuntelemaan ja tuijottamaan minua ja Sannaa. Ehkä me sitten vaan ollaan oikeesti niin kiinnostavia, vaikkei ne nörttipojat vieläkään oikein uskalla tulla juttelemaan meille. No.. any day now... :)
Tänään ollaan taas vietetty ansaittua vapaapäivää alkuviikon pitkien päivien päälle ja nukuttu myöhään. Käytiin tuossa koululla syömässä ja voi että tuli kyllä taas niin tulinen setti eteen, että hiki valuen ahdoin sen sisuksiini. Voi että kun tietäis noista ruoista, että mikä on mitäkin.... Ja voi että kun joskus onnistuis tilaamaan jotain niin että ymmärtää mitä ne myyjättäret oikein kyselee. Samaa kieltähän tässä puhutaan, juu'u.. ;)
Ollaan tehty taas uusia liskohavaintoja asunnossa. Viikonloppuna Jonna-kämppis alkoi yhtäkkiä kirkua huoneessaan ja me kaikki muut sitten rynnättiin sinne tietysti katsomaan, että mikä siellä oli vialla. Jonna oli ollut koneellaan dataamassa kaikessa rauhassa, kun lisko oli tullut kurkkimaan yöpöydän takaa. Koitettiin sitten paikallistaa se pikkuraukka ja häätää pois Jonnaa säikyttelemästä, mutta tyyppi oli meitä nopeampi ja ovelampi. Sain kyllä näköhavainnon sängyn alta siitä, mutta lopulta se pääsi piiloutumaan. Rohkaistiin ystävällisesti Jonnaa arvailemalla, että ehkä liskolla on pesä ja perhe Jonnan patjan sisällä... Jonna päätti nukkua valot päällä seuraavan yön. :) Myöhemmin löydettiin Sannan kanssa liskonkakkaa seinäkalenteristamme. Onpa siis siinäkin joku käynyt jolkottelemassa! Ja bongasipa Sanna yhden olohuoneestakin eilen. Mutta torakoita ei ole kyllä hetkeen sisällä näkynyt. Hoitavat siis liskot hommansa. Asia on pihvi siis mun puolestani.
Kohta lähdetään luultavimminkin tsekkaamaan ladies nighttia jostain kuppilasta. Saas nähdä mitä siitä tulee. Huomenna vasta klo 14 kouluun! Jihuu! Paitsi, että ilmastointilaitteen korjaaja tulee huomenna myös... toivottavasti ei ihan 8 aamulla. No, saas nähdä. Tsekatkaa uudet kuvat, niitä vähäsen lisäilin jo tuossa aiemmin! http://picasaweb.google.com/heidi.friman
Viime loppuviikosta täytyy kyllä mainita flash-tunnit, jotka on edelleen aikas kivoja. Tai siis hienommin sanottuna 2D Games Development -tunnit. Vaikka oonkin flashilla aikas paljonkin tehnyt aikaisemmin, oon oppinut hurjasti kaikkea uutta jo, ja paljon on varmasti edessä. Meidän opettaja on aivan ilmiömäinen. Jotenkin se osaa selittää ja näyttää asiat niin selkeästi, että ne oikeesti menee perille. Tollasia meille lisää Jamkkiinkin! Vaikka ei tietenkään ole Timpan voittanutta ;)
Viikonloppuna oli sitten vuorossa Halloween. Kämppiksemme suuntasivat perjantaina Night Safarille, jossa oli luvassa Halloweenin kunniaksi ties mitä kauheuksia. Itse herättiin siihen asiaan hieman liian myöhään, eikä onnistuttu saamaan enää lippuja. Tosin Jordan väitti, että Night Safari on ihan tylsä, mutta kyllä mä ainakin aion sen vielä jossain vaiheessa käydä tsekkaamassa omin silmin.
Lauantaina sitten varsinaisena Halloween-iltana suunnattiin elokuviin kauhuleffamaraton Horrorthoniin. $35 hintaan katsottiin 3 kauhuleffaa: Rob Zombien Halloween ja Halloween II sekä Saw VI, ja vedettiin popcornia ja limsaa niin paljon kuin sielut vaan sieti. Ihan reilu setti mielestäni. Leffaputken päätteeksi nukutti jo sen verran kovasti, että päätettiin suunnata taksilla kotiin. Junat kun eivät enää siihen aikaan yöstä ilmeisestikään kulje. Siinä sitten kävellessämme taksia etsien kohtasimme oudon näyn. Mielettömästi autoja jonoissa poliisisaattueissa. Taksiin hypättyämme kuski osasi sitten meille selittää, että siellä harjoiteltiin jotakin tulevaa suurempaa konferenssia varten. On vissiin Obamakin tulossa Ameriikoista asti tänne käymään. Ehkäpä mennään sitten katsomaan, jos vaikka päästäisin Barakkia moikkaamaan... :)
Sunnuntaina lepäiltiin ja tehtiin läksyjä, kuten tavallista. Nämä kyllä osaavat antaa kotitehtäviä.. Pitäisi varmaan aloittaa tällä viikolla hyvissä ajoin, ettei taas jäisi sinne viimeiseen iltaan... ;) Maanantaina sitten taas kouluun ja pitkä turha päivä siellä istuttiin. Ei mitään uutta kerrottavaa siitä. Paitsi että Sanna hullu meni taas karateharkkoihin reiluksi pariksi tunniksi hutkimaan. En voi ymmärtää miten se jaksaa! No ei kai se itekään ;)
Hmm.. Tiistai oli eilen, mitäs silloin tapahtui... Käytiin koulussa, tultiin hyppytunneilla kämpille nukkumaan vähän lisää ja sitten mentiin vähän vielä lisää kouluun. Iltapäivällä oli taas presentaatioiden vuoro ja luokka taas hyvin rauhaton. 17-vuotiaat luokkatoverimme osaavat tosiaan pitää luokassa meteliä, eikä eilinen ollut lainkaan poikkeus. Kamala möly siellä taas oli, kun ryhmä toisensa jälkeen kävi esittelemässä lautapelitutkimuksiaan. KUNNES! Tuli Team Finlandin vuoro pitää oma esitelmänsä. Syvä hiljaisuus laskeutui luokkaan, kun kaikki hiljentyivät kuuntelemaan ja tuijottamaan minua ja Sannaa. Ehkä me sitten vaan ollaan oikeesti niin kiinnostavia, vaikkei ne nörttipojat vieläkään oikein uskalla tulla juttelemaan meille. No.. any day now... :)
Tänään ollaan taas vietetty ansaittua vapaapäivää alkuviikon pitkien päivien päälle ja nukuttu myöhään. Käytiin tuossa koululla syömässä ja voi että tuli kyllä taas niin tulinen setti eteen, että hiki valuen ahdoin sen sisuksiini. Voi että kun tietäis noista ruoista, että mikä on mitäkin.... Ja voi että kun joskus onnistuis tilaamaan jotain niin että ymmärtää mitä ne myyjättäret oikein kyselee. Samaa kieltähän tässä puhutaan, juu'u.. ;)
Ollaan tehty taas uusia liskohavaintoja asunnossa. Viikonloppuna Jonna-kämppis alkoi yhtäkkiä kirkua huoneessaan ja me kaikki muut sitten rynnättiin sinne tietysti katsomaan, että mikä siellä oli vialla. Jonna oli ollut koneellaan dataamassa kaikessa rauhassa, kun lisko oli tullut kurkkimaan yöpöydän takaa. Koitettiin sitten paikallistaa se pikkuraukka ja häätää pois Jonnaa säikyttelemästä, mutta tyyppi oli meitä nopeampi ja ovelampi. Sain kyllä näköhavainnon sängyn alta siitä, mutta lopulta se pääsi piiloutumaan. Rohkaistiin ystävällisesti Jonnaa arvailemalla, että ehkä liskolla on pesä ja perhe Jonnan patjan sisällä... Jonna päätti nukkua valot päällä seuraavan yön. :) Myöhemmin löydettiin Sannan kanssa liskonkakkaa seinäkalenteristamme. Onpa siis siinäkin joku käynyt jolkottelemassa! Ja bongasipa Sanna yhden olohuoneestakin eilen. Mutta torakoita ei ole kyllä hetkeen sisällä näkynyt. Hoitavat siis liskot hommansa. Asia on pihvi siis mun puolestani.
Kohta lähdetään luultavimminkin tsekkaamaan ladies nighttia jostain kuppilasta. Saas nähdä mitä siitä tulee. Huomenna vasta klo 14 kouluun! Jihuu! Paitsi, että ilmastointilaitteen korjaaja tulee huomenna myös... toivottavasti ei ihan 8 aamulla. No, saas nähdä. Tsekatkaa uudet kuvat, niitä vähäsen lisäilin jo tuossa aiemmin! http://picasaweb.google.com/heidi.friman
torstai 29. lokakuuta 2009
Shoppailua apteekissa
Moiks taas. Kouluviikko on jo kivasti yli puolenvälin ja tänään sai nukkua myöhään, joten olo on suht onnellinen. Tiistai oli ihan hirveä päivä kipeän ja kuumeisen olon johdosta. Olo oli kerta kaikkiaan kyllä karmiva, mutta kouluun piti kuitenkin jaksaa. Tosiaan kun täältä ei saa olla poissa kuin lääkärintodistuksella. Onneksi siitäkin päivästä kuitenkin selvittiin ja kotona mieli oli jo huomattavasti korkeammalla keskiviikon vapaapäivän johdosta.
Aah. Nukuttiin myöhään (tai no koitettiin lievistä meluhaitoista huolimatta) ja tavanomaiseen tapaamme suunnistettiin ostosparatiisiin ruoan ja tällä kertaa postin toivossa. Ensimmäisenä päädyttiin kuitenkin shoppailemaan uuteen lempikauppaamme: apteekkiin. Mukaan tarttui ainakin kuumemittari (jolla kuuluu mitata kuume kielen alta!!!) ja flunssalääkkeitä, kumpaisellekin.
Sitten treffattiin Jordan ja mentiin - ylläri pylläri - syömään. Jordan väitti, että meidän kuumeiset olot johtuu vain kylmän ja kuuman vaihtelusta, siis ilmastoiduista tiloista ulos helteeseen. Mene ja tiedä, troppia kurkkuun kuitenkin. Syötiin muuten vallan makoisat jäätelöannokset vielä ruoan päälle - nam!
Paljon ei jaksettu pyöriskellä vaan suunnattiin sitten kaupan kautta kiltisti takaisin kotiin. Suihku --> sänky. Siinä mun illan suunnitelma, kuten yleensä. Ja muuten toimii! Kannattaa kokeilla!
Nyt kouluun 2D Games Developmentin tunneille. Sommoro! Koitan tässä päivän aikana kuviakin lisäillä vielä, malttakaa.
Aah. Nukuttiin myöhään (tai no koitettiin lievistä meluhaitoista huolimatta) ja tavanomaiseen tapaamme suunnistettiin ostosparatiisiin ruoan ja tällä kertaa postin toivossa. Ensimmäisenä päädyttiin kuitenkin shoppailemaan uuteen lempikauppaamme: apteekkiin. Mukaan tarttui ainakin kuumemittari (jolla kuuluu mitata kuume kielen alta!!!) ja flunssalääkkeitä, kumpaisellekin.
Sitten treffattiin Jordan ja mentiin - ylläri pylläri - syömään. Jordan väitti, että meidän kuumeiset olot johtuu vain kylmän ja kuuman vaihtelusta, siis ilmastoiduista tiloista ulos helteeseen. Mene ja tiedä, troppia kurkkuun kuitenkin. Syötiin muuten vallan makoisat jäätelöannokset vielä ruoan päälle - nam!
Paljon ei jaksettu pyöriskellä vaan suunnattiin sitten kaupan kautta kiltisti takaisin kotiin. Suihku --> sänky. Siinä mun illan suunnitelma, kuten yleensä. Ja muuten toimii! Kannattaa kokeilla!
Nyt kouluun 2D Games Developmentin tunneille. Sommoro! Koitan tässä päivän aikana kuviakin lisäillä vielä, malttakaa.
maanantai 26. lokakuuta 2009
Viikonloppu tuli ja meni, nyt taas koulunpenkillä
Terve taas. Viikonloppu sitten hurahti ohi ja nyt istutaan taas tukevasti koulunpenkillä. Perjantaina lähdettiin Jordanin ja sen paikallisen kaveriköörin kanssa viihteelle paikalliseen yökerhoon. Taas pääsivät kulttuurierot iskemään vasten kasvoja.
Paikallinen juomakulttuuri on selkeästi ihan erilaista kuin meillä Suomessa. Sen sijaan, että kaikki olisivat tilanneet itselleen omat juomansa, kaverit tilasivat porukalla itselleen 2 pulloa vodkaa. Mukaan he saivat kannullisia kaikennäköisiä mixereitä. Pari paukkua juotuaan pienet Singaporelaiset olivat sitten niiiiiiiiiin kännissä, niiiiiiiiin kännissä. Meno muistutti lähinnä jotain yläasteen discoa. Ainakin tyypit käyttäytyivät kuin känniset teini-ikäiset. Pari tyttöä olivat ehkä tunnin päästä juomien saapumisesta aivan sammumispisteessä - ei ollut kaunista katseltavaa. Oli paikan hintatasokin kyllä sellainen, ettei sinne varmasti tule ihan joka perjantai mentyä...
No, lauantai meni sitten perjantai-iltaa lepäillessä. Iltapäivällä lähdettiin syömään tutuksi tulleeseen kauppakeskukseen Jurong Pointtiin. Päädyttiin ravintolaan nimeltä New York New York, ja oli kyllä sen verran upeat setit, että päädytään varmaan toistekin. Kyllä oli mässäämistä. Nams, hulppeat hampurilaisateriat alkupaloineen oli sen verran suuret, että ei edes jaksanut kaikkia herkkuja! Voi ei, en voi kuvailla tämän enempää, tai alkaa kuola valumaan täällä luokassa. Nälkä!
Siinäpä se lauantai sitten menikin. Syömässä käyminen tuntui siltä, kuin olisi raskaan työpäivän vähintäänkin raatanut, joten takaisin petiin. Sunnuntaina sitten heräsin huomattavasti virkeämpänä. (No niin varmaan;) Pyhäpäivän kunniaksi jaksettiin lähteä vähän kauemmaksi kotoa ostoskeskukseen, jossa ruokapaikaksi valikoitui Burger King, alkaa pikkuhiljaa olemaan kokeiltu nämä länsimaalaiset ketjuruokapaikat täällä. Oli kyllä sekin ihan nami paikka. Sitten shoppailtiin kuin kunnon Singaporelaiset ikään! No jaa, ehkä ostettiin turhan tarpeellista tavaraa siihen nähden. Mukaan tarttui mm. printteri! Muistanette varmaan, kuinka paljon manailtiin viime keväänä, kun Jamk ei voinut tarjota meille mahdollisuutta väritulosteisiin. No, tämä paikallinen koulupa ei tarjoa mahdollisuutta minkäänmuotoisiin tulosteisiin, mutta silti kaikki kirjoitustyöt tulee palauttaa tulostettuina paperille. Reilukerho taas kokoontuu. Ja täälläpäinhän ei tosiaan vaihtarit ole sen eriarvoisemmassa asemassa noitten koulutöiden suhteen kuin paikallisetkaan joten... ostettiin sitten printteri.
Sunnuntai-ilta menikin sitten videopuheluita soitellessa ja läksyjä tehden. Voi ***** näitä näitten tehtäviä. Tehtävät tuli tehtyä kutenjoten, mutta en kyllä odottele arvosanoja innolla... Nyt tosiaan istutaan taas koulussa ja ihmetellään, että mitäs ihmettä täällä tänään tehdään. Olo tuntuu kipeältä, mutta elättelen toiveita, että se johtuisi vain väsymyksestä. Onneksi koulua ei olekaan tänään kuin 9-18 :P
Lisäsin myös kasan kuvia viikonlopulta, katsokaa: http://picasaweb.google.com/heidi.friman
Paikallinen juomakulttuuri on selkeästi ihan erilaista kuin meillä Suomessa. Sen sijaan, että kaikki olisivat tilanneet itselleen omat juomansa, kaverit tilasivat porukalla itselleen 2 pulloa vodkaa. Mukaan he saivat kannullisia kaikennäköisiä mixereitä. Pari paukkua juotuaan pienet Singaporelaiset olivat sitten niiiiiiiiiin kännissä, niiiiiiiiin kännissä. Meno muistutti lähinnä jotain yläasteen discoa. Ainakin tyypit käyttäytyivät kuin känniset teini-ikäiset. Pari tyttöä olivat ehkä tunnin päästä juomien saapumisesta aivan sammumispisteessä - ei ollut kaunista katseltavaa. Oli paikan hintatasokin kyllä sellainen, ettei sinne varmasti tule ihan joka perjantai mentyä...
No, lauantai meni sitten perjantai-iltaa lepäillessä. Iltapäivällä lähdettiin syömään tutuksi tulleeseen kauppakeskukseen Jurong Pointtiin. Päädyttiin ravintolaan nimeltä New York New York, ja oli kyllä sen verran upeat setit, että päädytään varmaan toistekin. Kyllä oli mässäämistä. Nams, hulppeat hampurilaisateriat alkupaloineen oli sen verran suuret, että ei edes jaksanut kaikkia herkkuja! Voi ei, en voi kuvailla tämän enempää, tai alkaa kuola valumaan täällä luokassa. Nälkä!
Siinäpä se lauantai sitten menikin. Syömässä käyminen tuntui siltä, kuin olisi raskaan työpäivän vähintäänkin raatanut, joten takaisin petiin. Sunnuntaina sitten heräsin huomattavasti virkeämpänä. (No niin varmaan;) Pyhäpäivän kunniaksi jaksettiin lähteä vähän kauemmaksi kotoa ostoskeskukseen, jossa ruokapaikaksi valikoitui Burger King, alkaa pikkuhiljaa olemaan kokeiltu nämä länsimaalaiset ketjuruokapaikat täällä. Oli kyllä sekin ihan nami paikka. Sitten shoppailtiin kuin kunnon Singaporelaiset ikään! No jaa, ehkä ostettiin turhan tarpeellista tavaraa siihen nähden. Mukaan tarttui mm. printteri! Muistanette varmaan, kuinka paljon manailtiin viime keväänä, kun Jamk ei voinut tarjota meille mahdollisuutta väritulosteisiin. No, tämä paikallinen koulupa ei tarjoa mahdollisuutta minkäänmuotoisiin tulosteisiin, mutta silti kaikki kirjoitustyöt tulee palauttaa tulostettuina paperille. Reilukerho taas kokoontuu. Ja täälläpäinhän ei tosiaan vaihtarit ole sen eriarvoisemmassa asemassa noitten koulutöiden suhteen kuin paikallisetkaan joten... ostettiin sitten printteri.
Sunnuntai-ilta menikin sitten videopuheluita soitellessa ja läksyjä tehden. Voi ***** näitä näitten tehtäviä. Tehtävät tuli tehtyä kutenjoten, mutta en kyllä odottele arvosanoja innolla... Nyt tosiaan istutaan taas koulussa ja ihmetellään, että mitäs ihmettä täällä tänään tehdään. Olo tuntuu kipeältä, mutta elättelen toiveita, että se johtuisi vain väsymyksestä. Onneksi koulua ei olekaan tänään kuin 9-18 :P
Lisäsin myös kasan kuvia viikonlopulta, katsokaa: http://picasaweb.google.com/heidi.friman
torstai 22. lokakuuta 2009
Vapaapäivä hurahti kampuksella ja tänään takaisin kouluun
Eilinen vapaapäivä hurahti ohi sellaista vauhtia että huhhuh. Ensin vain löllyiltiin iltapäiville asti ja sitten lähdettiin setvimään sekaisia asioitamme kampukselle. Huonolta näytti, kunnes saatiin vastuuopettajamme viimein ryhdistäytymään wowittamisensa äärestä ja huolehtimaan meidän hyvinvoinnistamme. Saatiin vihdoin kunnollista opastusta koulun asioihin ja vieläpä lupaus kunnon tietokoneista studiotilaan, jossa niitä huippuläppäreitä olisi tarvittu.
Vieläkään ei esim. koulun sähköposti toimi jne. mutta huomattavasti parempaan suuntaan tässä ollaan menossa. Ehkä me kuitenkin selvitään näistä tulevista kuukausista. Kuinka kunnialla, sitä en mene lupailemaan. Tämän viikon kotiläksyiksi saadut jättimäiset piirustustehtävät on vielä tekemättä, eikä aavistustakaan, mitä esimerkiksi rendering tarkoittaa piirtämisen yhteydessä. Saas nähdä miten niistä selvitään.
Tänään ohjelmassa postin etsintää ja lisää koulua. Onneksi tänään on lyhyt koulupäivä: vain 4 tuntia wuhuu! Niin ja ne teistä rakkaat lukijani, jotka haluatte jotain kortin tapaisia... pistäkää mulle osoitteenne vaikkapa sähköpostiini heidi.friman@gmail.com Olishan se hauskempi yllättää tietty, mutta laiska kun olen ;) Niin ja saa mullekin postia laittaa tänne, jos kauheasti kutkuttaa. Osoitehan on: Blk 210 Clementi Road, #02-216, 129785 Singapore, Asia
Semmoista tällä kertaa, nyt valmistautumaan päivän rientoihin. Pysykää kuulolla :)
Vieläkään ei esim. koulun sähköposti toimi jne. mutta huomattavasti parempaan suuntaan tässä ollaan menossa. Ehkä me kuitenkin selvitään näistä tulevista kuukausista. Kuinka kunnialla, sitä en mene lupailemaan. Tämän viikon kotiläksyiksi saadut jättimäiset piirustustehtävät on vielä tekemättä, eikä aavistustakaan, mitä esimerkiksi rendering tarkoittaa piirtämisen yhteydessä. Saas nähdä miten niistä selvitään.
Tänään ohjelmassa postin etsintää ja lisää koulua. Onneksi tänään on lyhyt koulupäivä: vain 4 tuntia wuhuu! Niin ja ne teistä rakkaat lukijani, jotka haluatte jotain kortin tapaisia... pistäkää mulle osoitteenne vaikkapa sähköpostiini heidi.friman@gmail.com Olishan se hauskempi yllättää tietty, mutta laiska kun olen ;) Niin ja saa mullekin postia laittaa tänne, jos kauheasti kutkuttaa. Osoitehan on: Blk 210 Clementi Road, #02-216, 129785 Singapore, Asia
Semmoista tällä kertaa, nyt valmistautumaan päivän rientoihin. Pysykää kuulolla :)
keskiviikko 21. lokakuuta 2009
Toinen koulupäivä ja elämä edelleen sekaisin
Eilen mentiin sitten toista päivää uuteen opinahjoomme, kivasti heti kahdeksaksi aamulla. Ensimmäisillä tunneillä piti olla 3D-mallinnusta, mutta mehän emme tietenkään voineet osallistua mihinkään, kun emme olleet edelleenkään päässeet ohjelman asennusta edes yrittämään. Mutta tunnilla piti istua kaikki tyynni.
Ensimmäisten parin tunnin jälkeen olikin sitten 4 tunnin tauko ennen iltapäivän tunteja. Päätettiin lähteä meidän tutuksi tulleelle ostarillemme Jurong Pointtiin. Käytiin hakemassa paikallisen elokuvateatteriketjun kanta-asiakaskortit (wuhuu aleleffoja!), lounastettiin ja käytiin ruokakaupassa. Kauppareissulta mukaan tarttui harja ja rikkakihveli, että päästään sitten kotona siivoamaan, saatiin sitten niitä kantaa loppupäivä käsissä koulussa mukana :D Ruokaakin oli alun perin tarkoitus ostaa, mutta durian-koju ruokaosaston edessä pelotti meidät matkoihimme ja päätimme tulla toimeen sillä mitä on. Jos ette ole haistaneet duriania, ette ehkä ymmärrä, mutta koittakaapa itse miettiä ruokatarvikkeiden ostoa siinä hajussa!
Palattiin koululle ja saatiin vihdoin ja viimein opiskelijatunnukset! Nyt piti kaiken muuttua kertaheitolla helpommaksi, kun päästäisiin koulun verkkoon ja käsiksi ohjelmiin mitkä pitää asentaa ja niinpäinpois. Mutta toisin kävi. Tietenkään me ei jostain kumman syystä päästykään liittymään juuri siihen koulun verkkoon, johon olisi pitänyt, eikä meidän sähköpostitilit tietenkään toimineet. Koko loppupäivän ajan yritettiin kysellä opettajiltamme apuja, mutta ne vain koittivat parhaansa mukaan välttyä vastaamiselta. Sähköposteihin ei varsinkaan ilmeisesti tällä pallonpuoliskolla tarvitse reagoida lainkaan!
Tänään meillä piti olla vapaapäivä kaikista koulujutuista, mutta kohta on lähdettävä selvittelemään tätä vyyhtiä koululle. En oikein usko kyllä hyviin tuloksiin, mutta koitetaan nyt kumminkin. Millonkas se seuraava loma olikaan? ;)
Ensimmäisten parin tunnin jälkeen olikin sitten 4 tunnin tauko ennen iltapäivän tunteja. Päätettiin lähteä meidän tutuksi tulleelle ostarillemme Jurong Pointtiin. Käytiin hakemassa paikallisen elokuvateatteriketjun kanta-asiakaskortit (wuhuu aleleffoja!), lounastettiin ja käytiin ruokakaupassa. Kauppareissulta mukaan tarttui harja ja rikkakihveli, että päästään sitten kotona siivoamaan, saatiin sitten niitä kantaa loppupäivä käsissä koulussa mukana :D Ruokaakin oli alun perin tarkoitus ostaa, mutta durian-koju ruokaosaston edessä pelotti meidät matkoihimme ja päätimme tulla toimeen sillä mitä on. Jos ette ole haistaneet duriania, ette ehkä ymmärrä, mutta koittakaapa itse miettiä ruokatarvikkeiden ostoa siinä hajussa!
Palattiin koululle ja saatiin vihdoin ja viimein opiskelijatunnukset! Nyt piti kaiken muuttua kertaheitolla helpommaksi, kun päästäisiin koulun verkkoon ja käsiksi ohjelmiin mitkä pitää asentaa ja niinpäinpois. Mutta toisin kävi. Tietenkään me ei jostain kumman syystä päästykään liittymään juuri siihen koulun verkkoon, johon olisi pitänyt, eikä meidän sähköpostitilit tietenkään toimineet. Koko loppupäivän ajan yritettiin kysellä opettajiltamme apuja, mutta ne vain koittivat parhaansa mukaan välttyä vastaamiselta. Sähköposteihin ei varsinkaan ilmeisesti tällä pallonpuoliskolla tarvitse reagoida lainkaan!
Tänään meillä piti olla vapaapäivä kaikista koulujutuista, mutta kohta on lähdettävä selvittelemään tätä vyyhtiä koululle. En oikein usko kyllä hyviin tuloksiin, mutta koitetaan nyt kumminkin. Millonkas se seuraava loma olikaan? ;)
maanantai 19. lokakuuta 2009
Eka koulupäivä
Tänään meillä oli eka koulupäivä Singapore Polytechnicissä eli tuttavallisemmin SP:ssä. Ja eikös se niin mee, että kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen. No okei okei, ei se nyt niin huonosti menny, mutta melkein kumminkin.
Aamu alkoi väsyneesti, kun kouluun piti ehtiä yhdeksäksi. Lähdettiin matkaan hyvissä ajoin jo puolen tienoilla, vaikka asutaankin kampusalueella. Hyvä että lähdettiin, sillä matkaa on varmaan helposti pari kilometriä kampusalueen päästä päähän. Luokka sijaitsee siis sillä aivan toisella äärilaidalla. Muutama vikakäännöskin tehtiin SP:n monikerroksisessa labyrintissä, mutta viimein vähän ennen tasaa löydettiin oikea luokka.
Hui hirvitys mitä sakkia! Luokka oli pullollaan (varmaan ainakin 30-40 oppilasta) pieniä ja nuoria aasialaisia. Siellä sitten aamupäivän aikana saatiin parikin kertaa esitellä itsemme luokalle, kerran oikein mikrofonin kanssa! Kovin paljoa meille ei uskallettu tulla juttelemaan, vain yksi poika, Mustafa, tuli esittelemään itsensä.
Saatiin lukujärjestykset ja ei ne nyt muuten ihan hirveältä näyttäneet, mutta maanantai oih maanantai minkä teit. Maanantaisin 9-18! Huhhuh! Tänään piirrettiin melkein koko päivä, tai ainakin eräät kuten minä piirsimme. Ei ihan heti muistunut mieleen mitkään perspektiivisäännöt nimittäin, joten sain hetken kuutioitani ja kartioitani piirrellä.
On tosi ihanaa, että School of Designilla ei ilmeisesti ole koskaan ennen ollut vaihto-oppilaita. Ne on ihan hukassa meidän kanssa, eikä anna meille yhtään mitään erivapauksia. Tänään meille selvisi, että meillä pitäisi olla mukana kannettavat tietokoneet, jotka jaksaisi pyörittää 3D Studio Maxia... hienoa... ei meillä kummallakaan varmaan ole paljon toivoa :P Ainakin näin alkuun yksi järkälemäinen Flash-ohjekirja pitäisi ostaa ja hmm mitäs muuta. No vääränlaista piirustuspaperiakin meillä ilmeisesti oli, joten sitäkin piti käydä ostamassa lisää. On se hyvä, että meitä on informoitu ajoissa... Pyydettiin opettajaa lähettämään meille tehtävät sähköpostilla niin se sanoi, että sähköposti on olemassa vain hätätapauksia varten, ei sillä kommunikoida! Juuri näin. Kyllä on kehittynyttä toimintaa. Ilmankos eivät vastaile viesteihin. Meille myös ilmoitettiin, ettei samoja asioita saa sitten kysellä opettajilta moneen kertaan, eivät rupea selittämään uudestaan. Very nice indeed! Tästä tulee varmaan tosi antoisaa.
No mutta tehtiin tänään jotain kivaakin. Lounaalla mässättiin oikein kunnolla suruihimme. Vedettiin pannupizzaa ja juustoranskiksia ja jotain uppopaistettua piirakkaa.... aah nam. Päivälliseksi sitten vedettiin taas vähän paikallisemmin foodcourtista jotain. Söin kanaa, joka ei maistunut yhtään kanalta ja myöhemmin kotona tulikin sitten varpusparvi visiitille...
Mutta joo. Huomenna kahdeksaan kouluun ja ehkä parempi päivä? Saas nähdä :) Tsekatkaa uudet kuvat! Heippa!
Aamu alkoi väsyneesti, kun kouluun piti ehtiä yhdeksäksi. Lähdettiin matkaan hyvissä ajoin jo puolen tienoilla, vaikka asutaankin kampusalueella. Hyvä että lähdettiin, sillä matkaa on varmaan helposti pari kilometriä kampusalueen päästä päähän. Luokka sijaitsee siis sillä aivan toisella äärilaidalla. Muutama vikakäännöskin tehtiin SP:n monikerroksisessa labyrintissä, mutta viimein vähän ennen tasaa löydettiin oikea luokka.
Hui hirvitys mitä sakkia! Luokka oli pullollaan (varmaan ainakin 30-40 oppilasta) pieniä ja nuoria aasialaisia. Siellä sitten aamupäivän aikana saatiin parikin kertaa esitellä itsemme luokalle, kerran oikein mikrofonin kanssa! Kovin paljoa meille ei uskallettu tulla juttelemaan, vain yksi poika, Mustafa, tuli esittelemään itsensä.
Saatiin lukujärjestykset ja ei ne nyt muuten ihan hirveältä näyttäneet, mutta maanantai oih maanantai minkä teit. Maanantaisin 9-18! Huhhuh! Tänään piirrettiin melkein koko päivä, tai ainakin eräät kuten minä piirsimme. Ei ihan heti muistunut mieleen mitkään perspektiivisäännöt nimittäin, joten sain hetken kuutioitani ja kartioitani piirrellä.
On tosi ihanaa, että School of Designilla ei ilmeisesti ole koskaan ennen ollut vaihto-oppilaita. Ne on ihan hukassa meidän kanssa, eikä anna meille yhtään mitään erivapauksia. Tänään meille selvisi, että meillä pitäisi olla mukana kannettavat tietokoneet, jotka jaksaisi pyörittää 3D Studio Maxia... hienoa... ei meillä kummallakaan varmaan ole paljon toivoa :P Ainakin näin alkuun yksi järkälemäinen Flash-ohjekirja pitäisi ostaa ja hmm mitäs muuta. No vääränlaista piirustuspaperiakin meillä ilmeisesti oli, joten sitäkin piti käydä ostamassa lisää. On se hyvä, että meitä on informoitu ajoissa... Pyydettiin opettajaa lähettämään meille tehtävät sähköpostilla niin se sanoi, että sähköposti on olemassa vain hätätapauksia varten, ei sillä kommunikoida! Juuri näin. Kyllä on kehittynyttä toimintaa. Ilmankos eivät vastaile viesteihin. Meille myös ilmoitettiin, ettei samoja asioita saa sitten kysellä opettajilta moneen kertaan, eivät rupea selittämään uudestaan. Very nice indeed! Tästä tulee varmaan tosi antoisaa.
No mutta tehtiin tänään jotain kivaakin. Lounaalla mässättiin oikein kunnolla suruihimme. Vedettiin pannupizzaa ja juustoranskiksia ja jotain uppopaistettua piirakkaa.... aah nam. Päivälliseksi sitten vedettiin taas vähän paikallisemmin foodcourtista jotain. Söin kanaa, joka ei maistunut yhtään kanalta ja myöhemmin kotona tulikin sitten varpusparvi visiitille...
Mutta joo. Huomenna kahdeksaan kouluun ja ehkä parempi päivä? Saas nähdä :) Tsekatkaa uudet kuvat! Heippa!
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Sunnuntai - lepopäivä
Tänään vietettiin ansaittua lepopäivää. Aloitettiin nukkumalla pitkään ja loikomalla sängyissämme vielä pidempään. Hitaan aamun jälkeen päätettiin suunnata elokuviin. Seikkailtiin sitten keskustaa kohti ja kuin ihmeen kaupalla löydettiinkin sitten haluamamme leffateatteri - joita on täällä ihan pilvin pimein verrattuna kotosuomeen.
Mentiin katsomaan scifi-/kauhuleffaa Pandorum, joka on K-16 ainakin täällä. Lipputiskillä myyjätär sitten katsoi minua ja kysyi epäluuloisena: kuinkas vanha sinä olet. Täytyi vähän kakistella ennenkuin sain sanottua: 24. Että sitten 15-vuotiaalta näytän :) Sovin ainakin sitten hyvin niiden tulevien 17-vuotiaiden luokkakavereiden joukkoon!
No joka tapauksessa saatiin liput ja käytiin syömässä ja leffassa ja nähtiin Jortsukin ja sitten tultiin kotiin. Jees. Ei tästä päivästä sen enempää kuin että katsokaa kuvat: http://picasaweb.google.com/heidi.friman
Mentiin katsomaan scifi-/kauhuleffaa Pandorum, joka on K-16 ainakin täällä. Lipputiskillä myyjätär sitten katsoi minua ja kysyi epäluuloisena: kuinkas vanha sinä olet. Täytyi vähän kakistella ennenkuin sain sanottua: 24. Että sitten 15-vuotiaalta näytän :) Sovin ainakin sitten hyvin niiden tulevien 17-vuotiaiden luokkakavereiden joukkoon!
No joka tapauksessa saatiin liput ja käytiin syömässä ja leffassa ja nähtiin Jortsukin ja sitten tultiin kotiin. Jees. Ei tästä päivästä sen enempää kuin että katsokaa kuvat: http://picasaweb.google.com/heidi.friman
lauantai 17. lokakuuta 2009
Sentosa Island
Tänään oli sitten vuorossa Sentosa Island. Se on Singaporen ns. turistirysä, joka sekin meidän piti tietenkin tsekata. Huom. Ei välttämättä kannata mennä turistirysään lauantaina, jos ei niinkun ihan välttämättä haluu... Aika täyttähän siellä tuppasi olemaan tänään. Saatiin turisteina hieman alennusta ja käytiinkin sitten tsekkaamassa Images of Singapore. Se sisälsi 5 minuutin mittaisen shown, jossa käytettiin hologrammeja ja kaikkea siistiä, sekä kiertelyn museossa, joka esitteli Singaporen historiaa. Oli ihan mielenkiintoista.
Käytiin myös Tiger-näköalatornissa. Se on samanlainen vekotin, kuin on myös Linnanmäellä se, mikä nousee hitaasti ylös ja pyörii siellä. Sieltä oli hulppeat näkymät koko Sentosan ylle ja hieman Singaporen kaupunginkin.
Jonotettiin yli puoli tuntia merirosvoista kertovaan 4D-näytökseen ja istuttiin liikkuvissa penkeissä sitten katsomassa sitä. Olihan se ihan hauska, mutta täytyy sanoa, että Linnanmäen vastaava on kyllä ollut ainakin joskus ennen vähän vaikuttavampi. No, ehkä se kyseinen näytös oli vähän lapsemmille suunnattu...
Näiden settien lisäksi oli suunniteltu menevämme rannalle lekottelemaan. Ei taivas, että se oli kyllä mun osalta väärä ratkaisu. Mun jalat on edelleen ihan hajalla kaikesta kävelemisestä ja kuumuudesta ja tän päivän systeemit ei ainakaan auttanu asiaa. Käveltiin sitten ehkä kaukaisimmalle rannalle koko paikassa ja jo siinä vaiheessa olin ihan hajalla ja loppu ja kuitti. Vähän aikaa kun siellä sitten oltiin, alkoi päätä särkemään ja pyörittämään. Siinä vaiheessa, kun päästiin vihdoin pois sieltä taas ja varjoon, olikin jo kunnon auringonpistospäänsärky päällä.
Käytiin syömässä KFC:ssä vielä matkalla ja sitten huristettiinkin metrojunalla kotio. Voi että kun edes mahtuis välillä istumaan niissä junissa, mutta kun ei niin ei. Hirveästi ihmisiä joka paikassa koko ajan.
Huomiselle ei (onneksi) ole mitään suunnitelmia. Elokuvissa saatetaan lähteä käymään, mutta katsotaan nyt. Voisi mennä tänään aikaisin nukkumaan ja nukkua huomenna myöhään. Jees, hyvä suunnitelma. Nyt voitelemaan jalkoja beballa ja peiton alle. Heippa!
Käytiin myös Tiger-näköalatornissa. Se on samanlainen vekotin, kuin on myös Linnanmäellä se, mikä nousee hitaasti ylös ja pyörii siellä. Sieltä oli hulppeat näkymät koko Sentosan ylle ja hieman Singaporen kaupunginkin.
Jonotettiin yli puoli tuntia merirosvoista kertovaan 4D-näytökseen ja istuttiin liikkuvissa penkeissä sitten katsomassa sitä. Olihan se ihan hauska, mutta täytyy sanoa, että Linnanmäen vastaava on kyllä ollut ainakin joskus ennen vähän vaikuttavampi. No, ehkä se kyseinen näytös oli vähän lapsemmille suunnattu...
Näiden settien lisäksi oli suunniteltu menevämme rannalle lekottelemaan. Ei taivas, että se oli kyllä mun osalta väärä ratkaisu. Mun jalat on edelleen ihan hajalla kaikesta kävelemisestä ja kuumuudesta ja tän päivän systeemit ei ainakaan auttanu asiaa. Käveltiin sitten ehkä kaukaisimmalle rannalle koko paikassa ja jo siinä vaiheessa olin ihan hajalla ja loppu ja kuitti. Vähän aikaa kun siellä sitten oltiin, alkoi päätä särkemään ja pyörittämään. Siinä vaiheessa, kun päästiin vihdoin pois sieltä taas ja varjoon, olikin jo kunnon auringonpistospäänsärky päällä.
Käytiin syömässä KFC:ssä vielä matkalla ja sitten huristettiinkin metrojunalla kotio. Voi että kun edes mahtuis välillä istumaan niissä junissa, mutta kun ei niin ei. Hirveästi ihmisiä joka paikassa koko ajan.
Huomiselle ei (onneksi) ole mitään suunnitelmia. Elokuvissa saatetaan lähteä käymään, mutta katsotaan nyt. Voisi mennä tänään aikaisin nukkumaan ja nukkua huomenna myöhään. Jees, hyvä suunnitelma. Nyt voitelemaan jalkoja beballa ja peiton alle. Heippa!
perjantai 16. lokakuuta 2009
@ Malesia
Tänään sitten käytiin pienellä päiväreissulla Malesiassa. Lähdettiin matkaan aamulla ja palattiin kotiin jälleen vasta myöhään illalla. Jos tää jatkuu tätä menoa, niin mä lyön kohta oikeesti hanskat tiskiin. Mun pää ei kestä näin hektistä menoa. Tai no samapa tuo sen pään kanssa, mutta kun jalat kestäis ees! Mutta ei... rakot on entistä pahemmat ja jalat on edelleen tulessa, vaikka oonkin maannu sängyssä kohta tunnin.
No mut joo. Malesian puolelle tosiaan matkattiin aamutuimaan paikallisella bussilla. Se kävi suhteellisen kivuttomasti, joten eiköhän reissata sitten vielä uudemmankin kerran. Itse maasta en osaakaan sitten sen enempää kertoa, kun shoppailuhullun Jordanin matkassa koko päivä vietettiin. Kierreltiin siis koko päivä paikallisessa ostoskeskuksessa ja näin turistin kannalta eipä tuo nyt niiiiin paljoa Singaporesta eronnut. Ehkä vähemmän ihmisiä joka paikassa ja hinnat halvempia.
Kävin kampaajalla ja Sanna manikyyrissä ja pedikyyrissä. Hoidatettiin kulmakarvoja ja mussutettiin donitseja. Käytiin kahdesti syömässä hyvin ja tietty shoppailtiin. Wuuh. Ehkä ensi kerralla pääsee sitten näkemään vaikka jotain hieman erilaisempaa ja paikallisempaa meisinkiä?
Jalkakipujen rinnalle täytyy kyllä nostaa toinenkin upea kokemus tältä päivältä. Kyykkyvessa! Malesialaisen ostarin vessoista lähes kaikki naisten vessat olivat niitä surullisen kuuluisia kiinalaisia kyykkyvessoja, joissa on siis käytännöllisesti katsottuna vain reikä lattiassa. Voisiko joku pliiiiis selittää, miksi ihmeessä niitä pitää käyttää vielä nykyaikana? Plääh! Kaiken lisäksi ne on vielä niin huippuunsa automatisoituja (nekin), että ne vetää itse itsensä. No minun kohdallani vessa päätti vedellä itse itseään jatkuvalla syötöllä. Siellä sitten yritin kyykäten tehdä tarpeitani vessan huuhdellessa itseään. Kaunista.
Nyt on olo ihan kamala. Väsynyt, jalat ihan älyttömän kipeet ja koti-ikäväkin tahtoo pukata päälle. Meitä on viety joka päivä aamusta iltaan kuin jollain viikon teholomalla. Tajutkaa nyt, että me ollaan täällä 6 kuukautta, EI 6 päivää! Ihan älytöntä. No tietty mä ymmärrän, että sitten maanantaina, kun koulu alkaa niin ei välttis oo aikaa enää hirveesti muuhun kuin koulunkäyntiin, mutta silti. Mä ainakin tarviin NYT vapaapäivän. Onneksi sunnuntaita on vähän lupailtu sellaiseksi. Toivottavasti se lupaus pitää. Nyt kuittaan. Nukkumaan mars!
http://picasaweb.google.com/heidi.friman
No mut joo. Malesian puolelle tosiaan matkattiin aamutuimaan paikallisella bussilla. Se kävi suhteellisen kivuttomasti, joten eiköhän reissata sitten vielä uudemmankin kerran. Itse maasta en osaakaan sitten sen enempää kertoa, kun shoppailuhullun Jordanin matkassa koko päivä vietettiin. Kierreltiin siis koko päivä paikallisessa ostoskeskuksessa ja näin turistin kannalta eipä tuo nyt niiiiin paljoa Singaporesta eronnut. Ehkä vähemmän ihmisiä joka paikassa ja hinnat halvempia.
Kävin kampaajalla ja Sanna manikyyrissä ja pedikyyrissä. Hoidatettiin kulmakarvoja ja mussutettiin donitseja. Käytiin kahdesti syömässä hyvin ja tietty shoppailtiin. Wuuh. Ehkä ensi kerralla pääsee sitten näkemään vaikka jotain hieman erilaisempaa ja paikallisempaa meisinkiä?
Jalkakipujen rinnalle täytyy kyllä nostaa toinenkin upea kokemus tältä päivältä. Kyykkyvessa! Malesialaisen ostarin vessoista lähes kaikki naisten vessat olivat niitä surullisen kuuluisia kiinalaisia kyykkyvessoja, joissa on siis käytännöllisesti katsottuna vain reikä lattiassa. Voisiko joku pliiiiis selittää, miksi ihmeessä niitä pitää käyttää vielä nykyaikana? Plääh! Kaiken lisäksi ne on vielä niin huippuunsa automatisoituja (nekin), että ne vetää itse itsensä. No minun kohdallani vessa päätti vedellä itse itseään jatkuvalla syötöllä. Siellä sitten yritin kyykäten tehdä tarpeitani vessan huuhdellessa itseään. Kaunista.
Nyt on olo ihan kamala. Väsynyt, jalat ihan älyttömän kipeet ja koti-ikäväkin tahtoo pukata päälle. Meitä on viety joka päivä aamusta iltaan kuin jollain viikon teholomalla. Tajutkaa nyt, että me ollaan täällä 6 kuukautta, EI 6 päivää! Ihan älytöntä. No tietty mä ymmärrän, että sitten maanantaina, kun koulu alkaa niin ei välttis oo aikaa enää hirveesti muuhun kuin koulunkäyntiin, mutta silti. Mä ainakin tarviin NYT vapaapäivän. Onneksi sunnuntaita on vähän lupailtu sellaiseksi. Toivottavasti se lupaus pitää. Nyt kuittaan. Nukkumaan mars!
http://picasaweb.google.com/heidi.friman
torstai 15. lokakuuta 2009
Auuuu! Sattuuuu!
Jälleen yksi tajuttoman pitkä päivä takana. Lähdettiin liikenteeseen aamulla ja palattiin kotiin vasta äsken. Käytiin pyörimässä kaupungissa, nähtiin Merlion-patsas, hulluja Indonesialaisia turisteja ja iiihan hirveästi pieniä aasialaisia. Käytiin Orchard Roadilla katsastamassa isoja ostoskeskuksia ja löydettiinkin kaikke kivaa ostettavaa :) Voi tätä shoppailuintoa, mikä näillä ihmisillä täällä on.
Käytiin myös Little India nimisessä kaupunginosassa katsastamassa tällä hetkellä meneillään olevaa Deepavali-festivaalia. Se on jonkinlainen hindulainen valon juhla. Kierreltiin kojuja ja otettiin hienot Intialaiset hennatatuoinnit käsiin.
Merlion-visiitti päivällä oli kyllä mielenkiintoinen. Siis mehän erotutaan kyllä aika hyvin joukosta täällä, kun ollaan niin valkoisia verrattuna paikallisiin, mutta ei meitä ole sentään osoiteltu tai muutenkaan mitenkään ihmeemmin töllätty. MUTTA! Merlionia ihmettelemään oli tullut joukko (luultavasti) Indonesialaisia naisia. Ne ottivat juuri ryhmäkuvaa, joten jäätiin odottelemaan ohipääsyä kuvaajan vierelle. Kun naiset äkkäsivät meidät, ne rynnisti innoissaan kiljuen meidän luokse, silitteli meitä ja halusi ottaa valokuvia meidän kanssa. Jokaisen kameralla piti saada kuva, missä naiset on meidän välissä! En ole koko elämässäni kokenut mitään vastaavaa! Enkä nähnyt aikuisten ihmisten innostuvan niin paljon mistään! :D Huhhuh! Siitä lisään kuvan nettialbumiin myöhemmin kunhan saan kämppisten kamerasta. Muusta meiningistä saatte kuvia samantein.
Palatakseni tämänkertaisen blogitekstini otsikkoon: JALAT ON IHAN SAIIIIIRAAAAAN KIPEET!!! Ollaan kävelty tässä helteessä joka päivä vähintään reilun työpäivän verran lauantai-illasta lähtien. Jalat on ihan uskomattoman kipeet ja turvonneet ja RAKOILLA! Ja ne rakot on ilmaantuneet sellaisiin paikkoihin, joita ei ole ennen edes huomannut. On muuten tosi mukava tunne kun on rakko jalkapohjassa! Olen nyt voidellut jalkani beballa, mutta kertokaa ihan vapaasti vinkkejä mikä auttais? Luulen, että huomenna ehkä voi pari varvasta tipahtaa, jos sama tahti jatkuu.
Nyt kuvia lisäämään ja sit nukkumaan. Adios!
http://picasaweb.google.com/heidi.friman
Käytiin myös Little India nimisessä kaupunginosassa katsastamassa tällä hetkellä meneillään olevaa Deepavali-festivaalia. Se on jonkinlainen hindulainen valon juhla. Kierreltiin kojuja ja otettiin hienot Intialaiset hennatatuoinnit käsiin.
Merlion-visiitti päivällä oli kyllä mielenkiintoinen. Siis mehän erotutaan kyllä aika hyvin joukosta täällä, kun ollaan niin valkoisia verrattuna paikallisiin, mutta ei meitä ole sentään osoiteltu tai muutenkaan mitenkään ihmeemmin töllätty. MUTTA! Merlionia ihmettelemään oli tullut joukko (luultavasti) Indonesialaisia naisia. Ne ottivat juuri ryhmäkuvaa, joten jäätiin odottelemaan ohipääsyä kuvaajan vierelle. Kun naiset äkkäsivät meidät, ne rynnisti innoissaan kiljuen meidän luokse, silitteli meitä ja halusi ottaa valokuvia meidän kanssa. Jokaisen kameralla piti saada kuva, missä naiset on meidän välissä! En ole koko elämässäni kokenut mitään vastaavaa! Enkä nähnyt aikuisten ihmisten innostuvan niin paljon mistään! :D Huhhuh! Siitä lisään kuvan nettialbumiin myöhemmin kunhan saan kämppisten kamerasta. Muusta meiningistä saatte kuvia samantein.
Palatakseni tämänkertaisen blogitekstini otsikkoon: JALAT ON IHAN SAIIIIIRAAAAAN KIPEET!!! Ollaan kävelty tässä helteessä joka päivä vähintään reilun työpäivän verran lauantai-illasta lähtien. Jalat on ihan uskomattoman kipeet ja turvonneet ja RAKOILLA! Ja ne rakot on ilmaantuneet sellaisiin paikkoihin, joita ei ole ennen edes huomannut. On muuten tosi mukava tunne kun on rakko jalkapohjassa! Olen nyt voidellut jalkani beballa, mutta kertokaa ihan vapaasti vinkkejä mikä auttais? Luulen, että huomenna ehkä voi pari varvasta tipahtaa, jos sama tahti jatkuu.
Nyt kuvia lisäämään ja sit nukkumaan. Adios!
http://picasaweb.google.com/heidi.friman
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
Holland Village Experience
Tänään saatiin Singapore Polytechnicin Student Cardit elikkäs siis paikallisen koulun opiskelijakortit. Muodollisuuksien jälkeen päätettiin lähteä seikkailemaan Holland Villagea kohti. Se on pieni kaupunginosa, joka on Singaporessa asustavien länsimaalaisten menomesta.
Matkasta todellakin muodostui pienimuotoinen seikkailu. Päätettiin kokeilla bussia, koska sillä pääsisi ilmeisesti lähemmäksi määränpäätä - täällä helteessä kun ei todellakaan tee mieli kävellä yhtään ylimääräistä. Eihän me tietenkään tiedetty, missä kohdassa meidän kuuluisi jäädä pois bussista, joten huristeltiin kivasti ehkä kilometri, pari ohi. Mutta ei se mitään! Nähtiin muutamia todella upeita ja hulppeita kartanoita- varmaan joidenkin rikkaiden länsimaalaisten kermaperseiden omistamia :P
Varsinaisesta Holland Villagesta löydettiin hirmuisesti ruoka- ja juomapaikkoja ja todellakin paljon enemmän länsimaalaisia kuin mistään muualta Singaporesta. Ei löydetty mitään oikein erikoisen länsimaalaisia tuotteita kaupoista - tai no ei ehkä oikein osattu ja jaksettu etsiäkään. Finlandia-vodkaa myytiin kyllä! Hyvä Suomi!
Tavattiin myös viimein kaksi muuta suomalaista vaihto-oppilasta, jotka eilen pölähtivät asunnollemme. Jonna ja Lasse. Saivat omat huoneet mokomat - ainakin näin aluksi. Mutta meilläpä onkin oma kylppäri! Hähää!
En jaksa kirjoitella tänään enempiä, huomenna Orchard Roadille! Tsekatkaa uudet kuvat: http://picasaweb.google.com/heidi.friman
Matkasta todellakin muodostui pienimuotoinen seikkailu. Päätettiin kokeilla bussia, koska sillä pääsisi ilmeisesti lähemmäksi määränpäätä - täällä helteessä kun ei todellakaan tee mieli kävellä yhtään ylimääräistä. Eihän me tietenkään tiedetty, missä kohdassa meidän kuuluisi jäädä pois bussista, joten huristeltiin kivasti ehkä kilometri, pari ohi. Mutta ei se mitään! Nähtiin muutamia todella upeita ja hulppeita kartanoita- varmaan joidenkin rikkaiden länsimaalaisten kermaperseiden omistamia :P
Varsinaisesta Holland Villagesta löydettiin hirmuisesti ruoka- ja juomapaikkoja ja todellakin paljon enemmän länsimaalaisia kuin mistään muualta Singaporesta. Ei löydetty mitään oikein erikoisen länsimaalaisia tuotteita kaupoista - tai no ei ehkä oikein osattu ja jaksettu etsiäkään. Finlandia-vodkaa myytiin kyllä! Hyvä Suomi!
Tavattiin myös viimein kaksi muuta suomalaista vaihto-oppilasta, jotka eilen pölähtivät asunnollemme. Jonna ja Lasse. Saivat omat huoneet mokomat - ainakin näin aluksi. Mutta meilläpä onkin oma kylppäri! Hähää!
En jaksa kirjoitella tänään enempiä, huomenna Orchard Roadille! Tsekatkaa uudet kuvat: http://picasaweb.google.com/heidi.friman
tiistai 13. lokakuuta 2009
Tutkimusmatkailua
Heippa taas! Tänään päästiin ekaa kertaa ihan kaksistaan tutkimaan ympäristöämme. On tätä odotettukin! Saatiin ihanasti nukkua myöhään - jos olis nukuttanu. Viime yö meni vähän pyörimiseksi :( No, aamupäivällä suunnattiin kampukselle tapaamaan opettajamiehiä. Sopimus oli, että KFC:n luona tavataan. Lähdettiin kartta kädessä suunnistamaan ja sompailtiin sokkeloissa itsemme ihan läkähdyksiin, ennenkuin oikea mesta löytyi. Siellä sitten huomattiin, ettei kukaan ollutkaan tullut meitä tapaamaan. Aikamme setvittyämme eiliseltä tuttu Banya tuli meidän avuksemme hankkimaan meille piirustustarvikkeita tulevaa piirustuskurssia varten.
Käytiin syömässä kampuksen Subwayssa. Aterian hinnaksi tuli ehkä n. 7 dollaria eli n. 3,5 euroa. Huhhuh! Ja oli muuten hyvää! Sitten sompailtiin vähän lisää kampuksella - voi luoja että se paikka on iso! Ja sekava. En ymmärrä, miten muka milloinkaan osaan löytää sieltä mitään. Ja huomenna pitäisi osata mennä klo 9 A.M. johonkin luokkaan, joka on kerran meille näytetty. Hmmh... Sanna väittää osaavansa sinne :P Toivotaan.
Iltapäivällä lähdettiin omin päin Jurong Pointin ostoskeskukseen, johon meidät oli viety lauantai-iltana. Shoppailtiin ja vaihdettiin ostamamme turha vedenkeitin tarpeellisempaan tuulettimeen ja mikä parasta: KÄYTIIN HIERONNASSA! 40 minuuttia jalkahierontaa + 20 minuuttia selkä-/niskahierontaa 29$ eli n. 15€ - kyllä muuten kelpaa! Sanna päätti jatkaa hemmottelua käymällä vielä kampaajallakin. Itse en uskaltautunut siihen hommaan vaan kiertelin jättimäistä ostoskeskusta sen aikaa itsekseni, enkä tietenkään pystynyt hillitsemään itseäni vaan ostin läjän kaikennäköistä krääsää.
On muuten täkäläinen asiakaspalvelukulttuuri vähän erilaista tuolla kaupoissa kuin meillä Suomessa. Kaupoissa on aina hirveä lössi myyjiä paikalla, jotka hyökkää heti kimppuun kun vain vilkaisetkin kaupan sisälle. Yhdessäkin kaupassa, missä myytiin lähinnä pelkkiä hiuskoristeita, oli 5 myyjää! Eikä se liike ollut todellakaan mikään iso, ihan semmonen tavallinen pikkuputiikki. Yhdessä toisessa liikkeessä mua seurasi koko ajan tyttö ja kertoi mitä tuotteet maksaa... Huom. Hinta oli aina erittäin esillä hintalapuissa. Ehkä se katsoi, että en osaa lukea, mene ja tiedä :P
Sannan kampaaja kesti ikuisuuden :D Sen jälkeen käytiin vetäisemässä jotkut alle 2 euron riisiannokset ja suunnattiin junalla takaisin kotio. Väsyneenä kyllä potuttaa, kun ei ole ihan tässä asunnon juurella sitä asemaa, mutta eipä sitä matkaa toisaalta ole kuin ehkä kilometri. Ja kun tuolla ulkona on niin saakelin kuuma...
Huomenna luvassa opiskelijakorttimuodollisuuksien hoitamista ja Jordanin kanssa syömään menemistä. Katsotaan innostuttaisko me etsimään ladies night jostain :D
Heidi kiittää ja kuittaa Singaporen auringon alta. P.S. Varpaat jäässä meidän huoneessa ilmastointilaitteen alla :)
P.P.S. Muistakaa käydä tsekkailemassa kuvia osoitteesta: http://picasaweb.google.com/heidi.friman
Käytiin syömässä kampuksen Subwayssa. Aterian hinnaksi tuli ehkä n. 7 dollaria eli n. 3,5 euroa. Huhhuh! Ja oli muuten hyvää! Sitten sompailtiin vähän lisää kampuksella - voi luoja että se paikka on iso! Ja sekava. En ymmärrä, miten muka milloinkaan osaan löytää sieltä mitään. Ja huomenna pitäisi osata mennä klo 9 A.M. johonkin luokkaan, joka on kerran meille näytetty. Hmmh... Sanna väittää osaavansa sinne :P Toivotaan.
Iltapäivällä lähdettiin omin päin Jurong Pointin ostoskeskukseen, johon meidät oli viety lauantai-iltana. Shoppailtiin ja vaihdettiin ostamamme turha vedenkeitin tarpeellisempaan tuulettimeen ja mikä parasta: KÄYTIIN HIERONNASSA! 40 minuuttia jalkahierontaa + 20 minuuttia selkä-/niskahierontaa 29$ eli n. 15€ - kyllä muuten kelpaa! Sanna päätti jatkaa hemmottelua käymällä vielä kampaajallakin. Itse en uskaltautunut siihen hommaan vaan kiertelin jättimäistä ostoskeskusta sen aikaa itsekseni, enkä tietenkään pystynyt hillitsemään itseäni vaan ostin läjän kaikennäköistä krääsää.
On muuten täkäläinen asiakaspalvelukulttuuri vähän erilaista tuolla kaupoissa kuin meillä Suomessa. Kaupoissa on aina hirveä lössi myyjiä paikalla, jotka hyökkää heti kimppuun kun vain vilkaisetkin kaupan sisälle. Yhdessäkin kaupassa, missä myytiin lähinnä pelkkiä hiuskoristeita, oli 5 myyjää! Eikä se liike ollut todellakaan mikään iso, ihan semmonen tavallinen pikkuputiikki. Yhdessä toisessa liikkeessä mua seurasi koko ajan tyttö ja kertoi mitä tuotteet maksaa... Huom. Hinta oli aina erittäin esillä hintalapuissa. Ehkä se katsoi, että en osaa lukea, mene ja tiedä :P
Sannan kampaaja kesti ikuisuuden :D Sen jälkeen käytiin vetäisemässä jotkut alle 2 euron riisiannokset ja suunnattiin junalla takaisin kotio. Väsyneenä kyllä potuttaa, kun ei ole ihan tässä asunnon juurella sitä asemaa, mutta eipä sitä matkaa toisaalta ole kuin ehkä kilometri. Ja kun tuolla ulkona on niin saakelin kuuma...
Huomenna luvassa opiskelijakorttimuodollisuuksien hoitamista ja Jordanin kanssa syömään menemistä. Katsotaan innostuttaisko me etsimään ladies night jostain :D
Heidi kiittää ja kuittaa Singaporen auringon alta. P.S. Varpaat jäässä meidän huoneessa ilmastointilaitteen alla :)
P.P.S. Muistakaa käydä tsekkailemassa kuvia osoitteesta: http://picasaweb.google.com/heidi.friman
maanantai 12. lokakuuta 2009
Kolmas päivä toden sanoo
Tein valokuva-albumin nettiin teille pällisteltäväksi osoitteeseen: http://picasaweb.google.com/heidi.friman
Voitte sieltä sitten katsella kuvia, kun jaksan lisäillä. On helpompi laittaa niitä tuonne, kuin ahtaa kaikki tänne blogiin. Voi olla että parhaimmat pääsevät tännekin, mutta se jää nähtäväksi.
No niin, kolmas päivä Singaporessa. Pahin koti-ikävä meni ohi nukkumalla tänään on ollut ihan ok päivä. Aamulla Sanna heräsi kasilta putkimiehiä varten. Itsehän olin laittavinani herätyskellon myös soimaan, mutta heräsin kivasti vasta ysiltä, jolloin miehet vasta sitten pölähtivätkin paikalle - tunnin myöhässä. Sanna aamutakkisillaan ja minä yöpaitasillani mentiin avaamaan ovi ja näytettiin vuotava putki. Putkimiehen ensimmäinen kysymys: Do you speak mandarin? (suom: Puhutko mandariinikiinaa?) Näytänkö mä siltä, että mä osaan mandariinikiinaa?!? Oh my God! En tajunnu niiden kiinan sekaisesta Singlishin solkotuksesta mitään... onneksi Sanna tajusi sentään jotain. Meillä oli siis vesi poikki aamun, että vähän hulppeeta oli :P Ja kaiken hyvän lisäksi, keittiöstä löytyi ensimmäinen torakka. Sumutin sen kuoliaaksi! Hahaaaaa!
Asunnolle ilmaantui opettajamme Chi Yongin lisäksi kaksí muuta tulevaa opettajaamme, joiden nimiä en mitenkään muista. Miksei kaikilla voi olla yhtä helppoja nimiä kuin meidän Jortsulla??
Sanna keskeytti kirjoittamisen juuri ja kutsui keittiöön: lisää torakoita! Sumutin senkin! Raukka pudonnut selälleen ja sätki hullun lailla, hyiii. Kiljuttiin kuin tytöt, tai no ainakin mä :P Hyi saasta. Kauhea säätäminen sen ruumiin siirtämisessä pois meidän TISKIPÖYDÄLTÄ! Viereisellä pöydällä ruokia.. kiva.
No niin siis palataas päivän tapahtumiin. Opettajaporukka (kaikki tosi nuoria) kierrätti meitä ympäri kampusaluetta, joka on niinkuin miljoona kilometriä pitkä joka suuntaan. En tule IKINÄ löytämään siellä yhtään mihinkään. Ihan hirveetä. Käytiin syömässä yhdessä koulun monista Food Courteista aamupalaksi/lounaaksi pasta-annokset. Maksoi 3$, elikkäs 1,5€, ihan jees. Sitten mentiinkin hommaamaan Student Passeja, eli käytännössä siis oleskelulupia. Ihan tajuton byrokratia! Vaikka oltiin täytetty ja tehty kaikki mahdollinen netissä valmiiksi. Mun piti ottaa uusi passikuva, koska Suomessa otetussa kuvassa ei ollu kuulemma tarpeeksi valkoinen tausta, meidän piti jonottaa sadalle eri tiskille ja kaiken muun hyvän lisäksi vielä maksaa lisää rahaa mokomista lätkistä. Olisi ehkä ollut kiva tietää sekin etukäteen, että olisi voinut varautua. No, mikäpäs siinä.
Käytiin sitten opettajasmiesten kanssa syöpöttelemässä ja palattiin takaisin asunnolle. Ensimmäistä kertaa asunnolla ajoissa. Ihanaa kun on voinut hetken hengähtää ja levätä, eikä tarvitse olla ihan koko ajan menossa. Voi rauhassa nuolla haavojaan :P Jalat on siis ihan rakoilla kaikesta kävelemisestä.
Huomenna meillä on luultavasti vähän jo vapaampaa ja omatoimisempaa meininkiä, vaikka lounastreffit onkin taas sovittu opettajien seuraan. Kohta jo unten maille, väsyttää niin kovasti. Käykää katsomassa kuvia Picasasta ja olkaa iloisia torakattomuudestanne - ja jopa siitä kylmenevästä säästä!
Voitte sieltä sitten katsella kuvia, kun jaksan lisäillä. On helpompi laittaa niitä tuonne, kuin ahtaa kaikki tänne blogiin. Voi olla että parhaimmat pääsevät tännekin, mutta se jää nähtäväksi.
No niin, kolmas päivä Singaporessa. Pahin koti-ikävä meni ohi nukkumalla tänään on ollut ihan ok päivä. Aamulla Sanna heräsi kasilta putkimiehiä varten. Itsehän olin laittavinani herätyskellon myös soimaan, mutta heräsin kivasti vasta ysiltä, jolloin miehet vasta sitten pölähtivätkin paikalle - tunnin myöhässä. Sanna aamutakkisillaan ja minä yöpaitasillani mentiin avaamaan ovi ja näytettiin vuotava putki. Putkimiehen ensimmäinen kysymys: Do you speak mandarin? (suom: Puhutko mandariinikiinaa?) Näytänkö mä siltä, että mä osaan mandariinikiinaa?!? Oh my God! En tajunnu niiden kiinan sekaisesta Singlishin solkotuksesta mitään... onneksi Sanna tajusi sentään jotain. Meillä oli siis vesi poikki aamun, että vähän hulppeeta oli :P Ja kaiken hyvän lisäksi, keittiöstä löytyi ensimmäinen torakka. Sumutin sen kuoliaaksi! Hahaaaaa!
Asunnolle ilmaantui opettajamme Chi Yongin lisäksi kaksí muuta tulevaa opettajaamme, joiden nimiä en mitenkään muista. Miksei kaikilla voi olla yhtä helppoja nimiä kuin meidän Jortsulla??
Sanna keskeytti kirjoittamisen juuri ja kutsui keittiöön: lisää torakoita! Sumutin senkin! Raukka pudonnut selälleen ja sätki hullun lailla, hyiii. Kiljuttiin kuin tytöt, tai no ainakin mä :P Hyi saasta. Kauhea säätäminen sen ruumiin siirtämisessä pois meidän TISKIPÖYDÄLTÄ! Viereisellä pöydällä ruokia.. kiva.
No niin siis palataas päivän tapahtumiin. Opettajaporukka (kaikki tosi nuoria) kierrätti meitä ympäri kampusaluetta, joka on niinkuin miljoona kilometriä pitkä joka suuntaan. En tule IKINÄ löytämään siellä yhtään mihinkään. Ihan hirveetä. Käytiin syömässä yhdessä koulun monista Food Courteista aamupalaksi/lounaaksi pasta-annokset. Maksoi 3$, elikkäs 1,5€, ihan jees. Sitten mentiinkin hommaamaan Student Passeja, eli käytännössä siis oleskelulupia. Ihan tajuton byrokratia! Vaikka oltiin täytetty ja tehty kaikki mahdollinen netissä valmiiksi. Mun piti ottaa uusi passikuva, koska Suomessa otetussa kuvassa ei ollu kuulemma tarpeeksi valkoinen tausta, meidän piti jonottaa sadalle eri tiskille ja kaiken muun hyvän lisäksi vielä maksaa lisää rahaa mokomista lätkistä. Olisi ehkä ollut kiva tietää sekin etukäteen, että olisi voinut varautua. No, mikäpäs siinä.
Käytiin sitten opettajasmiesten kanssa syöpöttelemässä ja palattiin takaisin asunnolle. Ensimmäistä kertaa asunnolla ajoissa. Ihanaa kun on voinut hetken hengähtää ja levätä, eikä tarvitse olla ihan koko ajan menossa. Voi rauhassa nuolla haavojaan :P Jalat on siis ihan rakoilla kaikesta kävelemisestä.
Huomenna meillä on luultavasti vähän jo vapaampaa ja omatoimisempaa meininkiä, vaikka lounastreffit onkin taas sovittu opettajien seuraan. Kohta jo unten maille, väsyttää niin kovasti. Käykää katsomassa kuvia Picasasta ja olkaa iloisia torakattomuudestanne - ja jopa siitä kylmenevästä säästä!
Kaksi elämäni pisintä päivää!
Voi herraisä sentäs tätä elämätä! Tuntuu mahdottomalta kertoa nyt kaikesta siitä, mitä on tapahtunut sitten edellisen blogimerkinnän. Tuntuu kuin Istanbulin lentokentästä olisi ainakin viikko aikaa, mutta oikeasti siitä on vain kaksi päivää! Hullua!
Lennettiin sitten tosiaan vielä se 11 tuntia, ei mikään mukava kokemus, voin kertoa. Oli tosi hankalaa nukkua, jalkoja ei saanut aseteltua oikein mitenkään päin, enkä saanut syötyäkään koko matkan aikana mitään (hieman oli siis vatsa sekaisin ja huono olo). No, sitten paikallista aikaa iltapäivällä eilen saavuttiin Singaporen lentokentälle. Jordan ja tuleva opettajamme Chi Yong oli meitä vastassa ja sitten hurautettiinkin hienosti taksilla asunnollemme. Taksi on oikeesti niiiiiiin halpa verrattuna Suomen hintoihin! 10 kilometrin matka ehkä 3 euroa!
No niin, meille annettiin hetkinen aikaa peseytyä ja vaihtaa vaatteet ja sitten lähdettiin Jortsun ja open kanssa yhteen monista jättimäisistä ostareista. Se oli iiiihan täynnä ihmisiä, mutta meille seliteltiin että se johtuu vain lauantai-illasta - yeah right. Syötiin ja koitettiin shopata, mutta ihan sekaisinhan me oltiin siitä kaikesta, raukat. Hmm.. en oikein enää edes muista mitä puuhattiin :P Metrolla vai mikälie juna onkaan, anyway, sillä ajeltiin sitten takaisin ja matkalla hankittiin vielä paikalliset puhelinliittymät. Jee jee.
Nukkumaan päästiin joskus aika myöhään ja aamu-kymmeneltä sitten tänään taas lähdettiin. Jordan tuli hakemaan meitä ja kierrätti meitä koko päivän ympäri kaupunkia. Oltiin liikkeellä reippaat 12 tuntia lähes putkeen :P Käytiin muun muassa Swissotellin huipulla sijaitsevassa baarissa, josta avautuu näköalat lähes koko Singaporen ylle. Hissimatka 70:een kerrokseen oli aika hurjaa menoa, korvat meni lukkoon niinkuin lentokoneessakin :D
Käytiin lounaalla thai-ravintolassa ja oli kyllä hienoa ja hyvää. Vähän kyllä pelottaa tuo tämän paikan maustetaso, kun Jordanin mielestä käytännössä mauton on omasta mielestä aika saakelin tulista jo... Ehkäpä siihen tottuu. Luulen, ettei mikään enää maistu Suomessa miltään :D Aika paljon kierreltiin vaan ostoskeskuksissa ja kaduilla. Rakastan ostareita, inhoan katuja. Tällä hetkellä ainakin :D Lähinnä vaan siitä syystä, että ulkona on ihan tajuttoman kuuma, kun taas sisällä ihanan vilpoista. Me hikoillaan koko ajan kuin pienet siat - korjaan, jättimäiset siat! - joten ollaan kyllä niiin edustavia, että huhhuh.
Asunto on ihan jees. Onhan se aika vanha ja vähän nuhjuinen ja vähän haiseekin. Ja kuhisee liskoja, joita mä en ole vielä ehtinyt näkemään kun Sanna aina kirkuu ne karkuun :P Ja tänään meidän pyykkikone hajosi ja aiheutti ehkä vesivahingon... että sellaista pientä. Se kone oli niiiin likainen, että päätettiin käyttää se läpi ensin ihan vain yksikseen vedellä. Sehän ei oikein tykännyt ja rupesi ruiskutttelemaan kuumaa vettä ja höyryä ympäriinsä. Saas nähdä mitä aamulla tuleva putkimies saa aikaan. Toivottavasti uuden koneen! :) Me tosiaan jaetaan huone Sannan kanssa, saatiin kuulemma asunnon isoin - ja tässä on oma kylppäri!!!!!! Muiden kahden huoneen asukit joutuu jakamaan! Hah! Niin ja saatiin netti! NETTI!!! Wuuuuu! Mutta facebook ei jostain syystä suostu toimimaan.. saas nähdä missä se vika piilee.
Ja sitten: IKEA! Tänään käytiin sielläkin! Hommattiin vähän kaikkee kivaa asuntoon, että ei olis niin karua. Tuli parempi mieli :) Vähäsen halvempaa kuin Suomessa, ei nyt mitenkään tajuttomasti...
Nyt alkoi juttu rönsyilemään sen verran, että lienee parempi lopettaa. Sanna tuossa jo vetelee hirsiä täyttä häkää ja kyllä ihan syystä. Kello on tuhat ja huomenna on taas yksi järkyttävän pitkä päivä edessä. Joten eipä muuta kun sii juu!
Ai niin, Sannan blogia voi seurata osoitteesta: spore.vuodatus.net
Ääh.. olisin laittanut kuviakin, mutta ei se lisäys nyt suostunut toimimaan joten palataan siihen myöhemmin. Sori. Nyt unta palloon, moido.
lauantai 10. lokakuuta 2009
Matka kohti Singaporea
Tätä on suunniteltu jo ainakin puoli vuotta, mutta jotenkin silti tuntuu, että yks kaks yllättäen jotenkin jouduin keskelle meluisaa Istanbulin lentokenttää. Täältä matka jatkuu muutaman tunnin kuluttua sitten kohti Singaporen luvattua maata.Jutun jujuhan on siis se, että tytöt päätti lähteä vaihtoon; Heidi ja Sanna. Singaporeen haluttiin siksi, että se on niin kaukana ja niiiiin erilainen, kuin koto-Suomi. (Mitä ihmettä me oikein ajateltiin?!? Pelottaa!!) Suunnittelut on nyt suunniteltu - tai no ainakin pitäisi olla - ja matka on jo aluillaan.
Matkassa ollaan ainakin noin 5,5 kuukautta. Paluulippuja ei tosin ole vielä ostettuina, joten
m
istäs sen tietää milloin täältä maailmalta palataan... (Huomenna! Kauhee koti-ikävä!!) Perillä tulevassa kotikaupungissa ollaan huomenna paikallista aikaa iltapäivällä ja
vastassa ovat vanha kunnon Jordan, tuttavallisemmin Jortsu, ja joku pelottava tuleva opett
ajasmies! Hui! He ovat luvanneet huolehtia meidät turvallisesti tulevaan kotiimme ja näyttää sitten hieman paikkoja. Tuleva kotimme on Singapore Polytechnicin kampusalueella sijaitseva staff apartments -asuntola. Asunnossa on kuulemma 3 makuuhuonetta, joihin jokaiseen majoitetaan 2 henkilöä. Siitä enemmän sitten, kun siitä enemmän tiedetään.
Väsyttää! Ihan hirmuisesti! Sekavuus tahtoo vallata pään, joten nyt on parasta päättää
turinat tähän.
No sen verran vielä pitää mainita, että täällä tosiaan datataan, kuten kuvasta näkyy. Tilattiin juuri mineraalivettä, eikä osattu valita mitä laatua! Hullua! Onko niitäkin erilaisia? :D Juu, heippa nyt vähäksi aikaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)