Nyt olen sitten palannut takaisin Suomen routaiselle maan kamaralle. Lähtö Singaporesta oli kuitenkin kaihoisa, vaikka niin Sannan kanssa vannotettiin kerta toisensa jälkeen, että kotiin mennään enemmän kuin mielellään. Kuala Lumpurin matkan jälkeiset päivät olivatkin pyhitetty lähinnä jäähyväisten jättämiselle ja viimeisten tuliaisten haalimiselle.
Tippa tuli meille molemmille linssiin meidän lempiostarilla Jurong Pointissa, jossa hengailtiin ihan harvasepäivä. Viimeiset New York New Yorkin herkut, Carl's Juniorin hampparit ja katselmukset Mini Toonsissa. Oijoi. Meidän oma rakas Jurong Point.
Viimeinen päivä Singaporessa valkeni kuumempana kuin koskaan. Lämpöä oli varmaan helposti ainakin jotain 38 astetta. Lämpötila oli jopa paikallisten mukaan tukalan kuuma, ja se on jo jotain se. Se päivä alettiin hoitamalla viimeisiä asioita koululla ja tapaamassa kamuja lounaan merkeissä. Maistatettiin jäljellä olevaa salmiakkikossua 19 vuotiaalla karetetytöllä ja se sanoi tulleensa känniin yhdestä huikasta. Heh heh mitä tyyppejä.
Päätettiin vielä ruskettumattomuutemme peittämiseksi käydä ottamassa vähän hennatatuointeja, joten lähdimme hippulat vinkuen kohti Little Indiaa. Löydettiin tatskapaikka ja niinhän piti sitten molemmat kädet peittää ihaniin kuvioihin. Kiireen vilkkaa sitten hienosti pirssillä kotio pakkaamaan viimeiset tavarat.
No se pakkaaminen osoittautuikin luultua hankalammaksi hommaksi. Sannan matkalaukkua koitettiin sulkea istumalla molemmat yhtä aikaa sen päällä ja tunkemalla lukkoja kiinni. Lopulta saatiin laukut kiinni ja opettajamme Chi Yong tuli hakemaan meitä asunnolta taksin kanssa. Taksimatkalla katseltiin ympärillemme Singapore Cityä ja haikeiltiin jäähyväisiä.
Lentokentällä paljastui karu totuus matkalaukuista :) Liikakiloja oli mulla ja Sannalla yhteensä noin 14 kiloa. Haha! Päästiin kuitenkin ilman lisämaksuja matkaan, mutta lisää oli tulossa. Totesimme, ettei minun käsimatkatavaralaukkuni menisi mitenkään läpi koneeseen asti, joten päädyin pakkaamaan sitä vielä uusiksi ja jättää turhia tavaroita lentokentän roskiin.
LOPULTA päästiin koneeseen asti ja matka Japanin Nagoyaan saattoi alkaa. Lento sinne kesti noin kuutisen tuntia ja tietenkin koko muu kone nukkui meidän katsoessa leffoja ja höpistessä. Aamusella sitten odoteltiin Nagoyan tylsällä lentokentällä Finnairin konetta kolmisen tuntia. Kierreltiin vähän duty freessä, ostettiin ylikallista leipää ja vettä ja nettailtiin, kunnes taas viimein päästiin koneeseen.
Voi luoja että lento oli pitkä ja tylsä ja kurja jajaja... Vaikka kyseessä olikin rakas Finnairimme. Oli niin outoa puhua lentoemojen kanssa SUOMEA! Huh!
Tulipas tästä pitkä tarina.. Hmm, lyhennetään. Lauri tuli kentälle, ulkona oli kylmä, mentiin porukoille ja täällä sitä nyt sitten vielä ollaan. Olen lällinyt vauvaa ja koiraa ja syöpötellyt herkkuruokia. Nyt pitänee taas lähteä ruokapöytään, joten heippa!
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
maanantai 15. maaliskuuta 2010
Lähtö on lähellä
Hui! Nyt alkaa olla lähtö tosiaakin lähellä! Kaikki on sanoneet mulle, että tämä vaihto on mennyt ihan hirveän nopeasti. En kyllä itse ole ihan samaa mieltä. Tai no kyllä ehkä näin jälkikäteen, mutta aina itse hetkellä on tuntunut siltä, ettei tämä lopu ikinä!
Nyt on sitten enää hmm... 11 tuntia Singaporea jäljellä. Kuala Lumpurista paluun jälkeen ollaan lähinnä panikoitu ja pakkailtu. Eilen meinasi itku tulla lempiostariltamme lähtiessä, kun se totuus iski, että tämä on luultavasti viimeinen kerta, kun tultiin Jurong Pointtiin hengailemaan.
Nyt sitä sitten mietitään, mitä on tehty ja mitä jäi tekemättä. Varmasti niin paljon asioita olisi voinut vielä tehdä täällä, mutta ehkä sitä ei pidä liikaa jäädä miettimään. Ehkä vielä jonain päivänä pääsen palaamaan tänne ihan vaikka vain lomailemaan.
Tänään on vielä suunnitelmissa käydä pulikoimassa koulun uima-altaassa ja ehkä mahdollisesti käydä ottamassa intialaiset hennatatuoinnit käsiin. Sitten lähdetään vastuuopettajamme Chi Yongin kanssa yhdessä lentokentälle illastamaan koulun laskuun. Aah :)
Tulevat lennot kyllä alkavat jo pelottaa hieman. Tai no olen taas ollut mieleltäni ihan rauhallinen, enkä uskonut, että minua jännittää yhtään. Mutta viime yö meni hieman pyörimiseksi ja aamulla herätessäni en saanut enää millään uudestaan unta. Ja koko päivän on ollut niin oksettava olo, että. Tässä sitten lennellään vuorokauden verran sinne kylmään kotosuomeen. Tilatkaa sinne nyt vähän lämpimämpiä kelejä, ettei tule ihan kauhee paniikki, kun sinne ulos ekan kerran astuu.
Nyt pitänee lopetella ja siirtyä takaisin pakkauspuuhiin. Nähdään Suomessa! Heippa!
Nyt on sitten enää hmm... 11 tuntia Singaporea jäljellä. Kuala Lumpurista paluun jälkeen ollaan lähinnä panikoitu ja pakkailtu. Eilen meinasi itku tulla lempiostariltamme lähtiessä, kun se totuus iski, että tämä on luultavasti viimeinen kerta, kun tultiin Jurong Pointtiin hengailemaan.
Nyt sitä sitten mietitään, mitä on tehty ja mitä jäi tekemättä. Varmasti niin paljon asioita olisi voinut vielä tehdä täällä, mutta ehkä sitä ei pidä liikaa jäädä miettimään. Ehkä vielä jonain päivänä pääsen palaamaan tänne ihan vaikka vain lomailemaan.
Tänään on vielä suunnitelmissa käydä pulikoimassa koulun uima-altaassa ja ehkä mahdollisesti käydä ottamassa intialaiset hennatatuoinnit käsiin. Sitten lähdetään vastuuopettajamme Chi Yongin kanssa yhdessä lentokentälle illastamaan koulun laskuun. Aah :)
Tulevat lennot kyllä alkavat jo pelottaa hieman. Tai no olen taas ollut mieleltäni ihan rauhallinen, enkä uskonut, että minua jännittää yhtään. Mutta viime yö meni hieman pyörimiseksi ja aamulla herätessäni en saanut enää millään uudestaan unta. Ja koko päivän on ollut niin oksettava olo, että. Tässä sitten lennellään vuorokauden verran sinne kylmään kotosuomeen. Tilatkaa sinne nyt vähän lämpimämpiä kelejä, ettei tule ihan kauhee paniikki, kun sinne ulos ekan kerran astuu.
Nyt pitänee lopetella ja siirtyä takaisin pakkauspuuhiin. Nähdään Suomessa! Heippa!
Raakaa kalaa - YÖK ?
Sannahan on harrastanut lähes koko ikänsä karatea ja jatkoi harrastusta täällä Singaporessa meidän koulun seurassa. Karatekaverit päättivät sitten viedä Sannan ja minut jäähyväisiksi syömään karaten alkukodin Japanin tyyliin sushia. Viime lauantaina siis mentiin sushi-ravintolaan buffet-lounaalle.
Minä olin aivan kauhusta jäykkänä ja varma siitä, että jos en vielä syömiseen kuole, niin sitä seuraaviin varpusiin sitten. Mutta... niinpä niin, tässä tarinassa tulee mutta :) Se oli oikeasti ihan hyvää! Voi olla, että pieni humaltuminen helpotti asiaa tietty. Pojat nimittäin päätti tilata meille perinteikästä sakea sekä japanilaista olutta. Sake oli ihan hullun vahvaa, mutta onneksi se sillä oluella huuhtoutui helpommin alas. ;)
Kyseessä oli buffet, joten oltiin sillä meiningillä, että pitää syödä niin kauan, kun vaan mahaan mahtuu. Pojat nappaili liukuhihnalta lautasellisia toinen toistaan ihmeellisemmän näköisiä ruokalajeja, jotka olivat suurimmaksi osaksi aika iljettäviä. ;) Mutta löytyi sieltä muutamia mukavankin makuisia. Ja sitten kun uskaltauduttiin itsekin nappailemaan ruokia ja maistelemaan, löytyi enemmänkin suosikkeja. Kyseessä oli siis tosiaankin sellainen perinteinen japanilainen liukuhihnamesta, jossa pienet lautaset kiertivät pitkin ravintolaa liukuhihnalla. Buffettiin osallistuvat saivat napata haluamansa lautaset.
Itse nappailin lähinnä vähemmän pelottavia annoksia, kuten kasvissushia, kypsennettyä tonnikalaa ja lihaa. Mutta ylipuhuttiinpa meidät sitten kuitenkin maistamaan myös ihan raakaa kalaa, lohta ja tonnikalaa. Minähän en syö Suomessakaan edes kylmäsavulohta, koska se näyttää raa'alle kalalle. Kuitenkin uskaltauduin paineen alla maistamaan täysin kypsentämätöntä tonnikalaa. Ei sitä nyt välttämättä ihan vapaaehtoisesti mussuttaisi, mutta ei se nyt varsinaisesti pahaakaan ollut. Ihan okei.
Kaiken mässäämisen jälkeen kaikki pienessä hiprakassa (kello 14;) siirryttiin sitten laulamaan karaokea! Täällähän se on aasialaiseen tyyliin ihan erilaista, kuin meillä Suomessa. Porukalla mennään pieneen huoneeseen, jossa on sitten kunnon pelit ja vehkeet. Oltiin muutaman Sannan karatekaverin kanssa siellä yli neljä tuntia laulamassa. Varsinkin pojat vetivät ihan hullulla tunteella balladeja, me tytöt vedettiin lähinnä duona näitä klassikoita, kuten Barbie Girliä ja Eye of the Tigeriä. Hahaa!
Kuala Lumpurin matkasta, sushista ja laulamisestakin kuvia nettialbumissa: http://picasaweb.google.com/heidi.friman
Minä olin aivan kauhusta jäykkänä ja varma siitä, että jos en vielä syömiseen kuole, niin sitä seuraaviin varpusiin sitten. Mutta... niinpä niin, tässä tarinassa tulee mutta :) Se oli oikeasti ihan hyvää! Voi olla, että pieni humaltuminen helpotti asiaa tietty. Pojat nimittäin päätti tilata meille perinteikästä sakea sekä japanilaista olutta. Sake oli ihan hullun vahvaa, mutta onneksi se sillä oluella huuhtoutui helpommin alas. ;)
Kyseessä oli buffet, joten oltiin sillä meiningillä, että pitää syödä niin kauan, kun vaan mahaan mahtuu. Pojat nappaili liukuhihnalta lautasellisia toinen toistaan ihmeellisemmän näköisiä ruokalajeja, jotka olivat suurimmaksi osaksi aika iljettäviä. ;) Mutta löytyi sieltä muutamia mukavankin makuisia. Ja sitten kun uskaltauduttiin itsekin nappailemaan ruokia ja maistelemaan, löytyi enemmänkin suosikkeja. Kyseessä oli siis tosiaankin sellainen perinteinen japanilainen liukuhihnamesta, jossa pienet lautaset kiertivät pitkin ravintolaa liukuhihnalla. Buffettiin osallistuvat saivat napata haluamansa lautaset.
Itse nappailin lähinnä vähemmän pelottavia annoksia, kuten kasvissushia, kypsennettyä tonnikalaa ja lihaa. Mutta ylipuhuttiinpa meidät sitten kuitenkin maistamaan myös ihan raakaa kalaa, lohta ja tonnikalaa. Minähän en syö Suomessakaan edes kylmäsavulohta, koska se näyttää raa'alle kalalle. Kuitenkin uskaltauduin paineen alla maistamaan täysin kypsentämätöntä tonnikalaa. Ei sitä nyt välttämättä ihan vapaaehtoisesti mussuttaisi, mutta ei se nyt varsinaisesti pahaakaan ollut. Ihan okei.
Kaiken mässäämisen jälkeen kaikki pienessä hiprakassa (kello 14;) siirryttiin sitten laulamaan karaokea! Täällähän se on aasialaiseen tyyliin ihan erilaista, kuin meillä Suomessa. Porukalla mennään pieneen huoneeseen, jossa on sitten kunnon pelit ja vehkeet. Oltiin muutaman Sannan karatekaverin kanssa siellä yli neljä tuntia laulamassa. Varsinkin pojat vetivät ihan hullulla tunteella balladeja, me tytöt vedettiin lähinnä duona näitä klassikoita, kuten Barbie Girliä ja Eye of the Tigeriä. Hahaa!
Kuala Lumpurin matkasta, sushista ja laulamisestakin kuvia nettialbumissa: http://picasaweb.google.com/heidi.friman
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
Kuala Lumpur & Genting Highlands
Viime keskiviikkona matkasimme heti aamutuimaan bussilla Singaporesta Kuala Lumpuriin Sannan ja Jordanin kanssa. Bussi lähti liikenteeseen jo aamuseitsemältä, joten aamuherätys oli meille lomailuun tottuneille aikamoinen. Bussi ei ollutkaan ihan niin luksus, kuin mainospuheet puhuivat, mutta kivasti siellä kuitenkin nukutti.
Matka Singaporesta Kuala Lumpuriin kesti bussilla noin 6 tuntia pysähdyksen kera. Se pysähdys se vasta aikamoinen olikin. Siististä Singaporesta lähdettiin ja herättiin sitten rähjäisellä pysähdyspaikalla keskellä Malesian ei mitään. Paikalla oli jonkinlainen ruokakauppa ja muutamia ruokakojuja ja tietenkin aina yhtä ihanat kyykkyvessat, luonnollisesti ilman paperia, vesiletkuilla varustettuina.
Perillä Kuala Lumpurissa oltiin sitten siinä iltapäivästä ja ensitöiksemme suunnattiinkin sitten hotellille pyörähtämään ja virkistäytymään. Loppupäivä kulutettiin syöden, shoppaillen, shoppaillen ja syöden. Ensivaikutelma Kuala Lumpurista oli rähjäisempi Singapore. Ostareita tuntui olevan toisensa perään. Hintataso toki oli "kallista" Singaporea halvempi. Säätilan puolesta Kuala Lumpur oli aivan yhtä kuuma kuin Singaporekin, ehkä jopa kuumempi meri-ilman puuttuessa. Itse tosin pidin kuivaa kuumuutta paljon miellyttävämpänä, kuin Singaporen kosteaa hikilähmäilmaa.
Illalla hotellilla uni maistui itse kullekin, ja hyvä niin, sillä seuraavana aamuna oli taas yksi aikainen herätys tiedossa. Matkan tuli jatkua Genting Highlandsiin aamubussilla, mutta toisinpa kävi. Syötiin hyvin aamiaista hotellin vieressä nököttävässä intialaisessa food courtissa ja lähdettiin sitten kävelemään bussiasemalle. Kävelemään, koska Jordanin mielestä piti säästää, eikä ottaa taksia. Tähän huomautettaneen, että taksi olisi tullut maksamaan n. 1 euron. Kävely johti siihen, että myöhästyimme bussistamme, ja päädyimme sen seurauksena jakamaan taksin kahden indonesialaisen tytön kanssa, joilla kävi sama homma. Tässä tapauksessa taksi oli jonkun aivan random-tyypin oma henkilöauto, johon hän ahtoi 6 ihmistä. Voin kertoa, että siinä kyydissä hieman meinasi jo pelottaa.
Kuitenkin mies vei meidät onnistuneesti perille asti. Genting Highlands on siis jonkin sorttinen huvittelupaikka vuoristossa. Meidän suuntanamme oli huvipuisto, jonka Jordan kehui olevan 10 kertaa isompi ja hienompi, kuin Linnanmäen.
Loppumatka vuoren huipulle ajettiin komeasti ääh mikä se on suomeksi ääh cable cartilla... Ette voi kuvitellakaan, miten hienot näkymät oli!!!! Katsotaanpa viitsinkö laittaa kuvia iloksenne, vai jätänkö kiusoiksi palattuani. :) Päästyämme vuoren huipulle, huomasimme olevamme pilvien ympäröiminä. Uskomatonta! Oltiin siis kirjaimellisesti pilvessä! Kaiken muun hyvän lisäksi vuorella oli viileä ilma! Lämpötila oli vain n. 15 astetta, tavallisen 35 sijaan. Aivan ihanaa!
Huvipuisto... no niin. Olen vannonut niin monesti olevani uskomatta enää sanaakaan, mitä Jordan suustaan päästää, mutta aina sitten kuitenkin kuuntelen kiltisti. 10 kertaa Linnanmäki my ass. Ennemminkin Linnanmäki jaettuna kymmenellä. Puistossa oli pari vuoristorataa, space shot ja peruskaruselleja. Ei siellä jaksanut kovin montaa tuntia pyöriskellä, kun oltiin jo saatu tarpeeksemme.
Palattiin taas vaijerivaunuilla ja tällä kertaa bussilla takaisin matalalle maan kamaralle ja yllätys yllätys, ostarille. Käytiin Sannan kanssa laitattamassa hiuksiamme ja jälleen kerran herkuttelemassa ja sitten suunnattiin taas uupuneina nukkumaan.
Seuraavana ja viimeisenä päivänä käytiin vielä pyöriskelemässä viimeisiä ostoksia ja sitten suunnattiinkin mutkien kautta lentokentälle, josta pyrähdettiin alle tunnin mittaisella lennolla takaisin Singaporeen. Sellainen kiva pikkuinen pikaloma.
Matka Singaporesta Kuala Lumpuriin kesti bussilla noin 6 tuntia pysähdyksen kera. Se pysähdys se vasta aikamoinen olikin. Siististä Singaporesta lähdettiin ja herättiin sitten rähjäisellä pysähdyspaikalla keskellä Malesian ei mitään. Paikalla oli jonkinlainen ruokakauppa ja muutamia ruokakojuja ja tietenkin aina yhtä ihanat kyykkyvessat, luonnollisesti ilman paperia, vesiletkuilla varustettuina.
Perillä Kuala Lumpurissa oltiin sitten siinä iltapäivästä ja ensitöiksemme suunnattiinkin sitten hotellille pyörähtämään ja virkistäytymään. Loppupäivä kulutettiin syöden, shoppaillen, shoppaillen ja syöden. Ensivaikutelma Kuala Lumpurista oli rähjäisempi Singapore. Ostareita tuntui olevan toisensa perään. Hintataso toki oli "kallista" Singaporea halvempi. Säätilan puolesta Kuala Lumpur oli aivan yhtä kuuma kuin Singaporekin, ehkä jopa kuumempi meri-ilman puuttuessa. Itse tosin pidin kuivaa kuumuutta paljon miellyttävämpänä, kuin Singaporen kosteaa hikilähmäilmaa.
Illalla hotellilla uni maistui itse kullekin, ja hyvä niin, sillä seuraavana aamuna oli taas yksi aikainen herätys tiedossa. Matkan tuli jatkua Genting Highlandsiin aamubussilla, mutta toisinpa kävi. Syötiin hyvin aamiaista hotellin vieressä nököttävässä intialaisessa food courtissa ja lähdettiin sitten kävelemään bussiasemalle. Kävelemään, koska Jordanin mielestä piti säästää, eikä ottaa taksia. Tähän huomautettaneen, että taksi olisi tullut maksamaan n. 1 euron. Kävely johti siihen, että myöhästyimme bussistamme, ja päädyimme sen seurauksena jakamaan taksin kahden indonesialaisen tytön kanssa, joilla kävi sama homma. Tässä tapauksessa taksi oli jonkun aivan random-tyypin oma henkilöauto, johon hän ahtoi 6 ihmistä. Voin kertoa, että siinä kyydissä hieman meinasi jo pelottaa.
Kuitenkin mies vei meidät onnistuneesti perille asti. Genting Highlands on siis jonkin sorttinen huvittelupaikka vuoristossa. Meidän suuntanamme oli huvipuisto, jonka Jordan kehui olevan 10 kertaa isompi ja hienompi, kuin Linnanmäen.
Loppumatka vuoren huipulle ajettiin komeasti ääh mikä se on suomeksi ääh cable cartilla... Ette voi kuvitellakaan, miten hienot näkymät oli!!!! Katsotaanpa viitsinkö laittaa kuvia iloksenne, vai jätänkö kiusoiksi palattuani. :) Päästyämme vuoren huipulle, huomasimme olevamme pilvien ympäröiminä. Uskomatonta! Oltiin siis kirjaimellisesti pilvessä! Kaiken muun hyvän lisäksi vuorella oli viileä ilma! Lämpötila oli vain n. 15 astetta, tavallisen 35 sijaan. Aivan ihanaa!
Huvipuisto... no niin. Olen vannonut niin monesti olevani uskomatta enää sanaakaan, mitä Jordan suustaan päästää, mutta aina sitten kuitenkin kuuntelen kiltisti. 10 kertaa Linnanmäki my ass. Ennemminkin Linnanmäki jaettuna kymmenellä. Puistossa oli pari vuoristorataa, space shot ja peruskaruselleja. Ei siellä jaksanut kovin montaa tuntia pyöriskellä, kun oltiin jo saatu tarpeeksemme.
Palattiin taas vaijerivaunuilla ja tällä kertaa bussilla takaisin matalalle maan kamaralle ja yllätys yllätys, ostarille. Käytiin Sannan kanssa laitattamassa hiuksiamme ja jälleen kerran herkuttelemassa ja sitten suunnattiin taas uupuneina nukkumaan.
Seuraavana ja viimeisenä päivänä käytiin vielä pyöriskelemässä viimeisiä ostoksia ja sitten suunnattiinkin mutkien kautta lentokentälle, josta pyrähdettiin alle tunnin mittaisella lennolla takaisin Singaporeen. Sellainen kiva pikkuinen pikaloma.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)