Hiljaiseloa ja terveydenhuoltoa

Viime päivät ovat kuluneet toisinaan tuskallisen hitaasti ja toisinaan taas aivan liian nopeasti. Nyt on jo keskiviikko ja sehän tarkoittaa sitä, että Sanna palasi Thaimaan matkaltaan takaisin kotiin. Se taitaa olla paluu arkeen nyt sitten meillä molemmilla, itse en ole siinä tehtävässä vielä kovin hyvin onnistunut Laurin Suomeen palaamisen jälkeen.

Viime viikolla alkaneet vatsanväännöt ovat taas kerran pahentuneet sen verran, että kyllästyin vessassa ravaamiseen ja tiistain kunniaksi päätinkin sitten skipata koulun ja suunnata lääkäriin sen sijaan. Terveydenhuolto Singaporessa toimii suomalaisen näkökulmasta vähintäänkin kummallisesti. Täällä kun ei sitä ole, julkista terveydenhuoltoa siis. Ei ole kunnallisia terveyskeskuksia, vain yksityisiä pikkuklinikoita. Toki suurempia sairaaloitakin maasta löytyy, mutta kuulemma niihin ei mennä kuin äärimmäisessä hädässä.

Ennen ensimmäistä visiittiäni paikallisen tohtorin pakeilla (joka oli jo aiiikoja sitten, mehän juostaan siellä jatkuvasti;), olin kuullut kuinka vakuutetut lapset käyvät siellä vakuuttamattomien vanhempiensa puolesta jne. En voinut ymmärtää, miten esimerkiksi antibiootteja voidaan antaa potilaalle, jolla ei ole niihin tarvetta. Eikö potilaita tutkita?

Itse klinikoilla juostuani voin tuohon kysymykseen vastata hyvinkin helposti: no ei! Pääasiassa lääkärikäynti sujuu näin: Menet klinikalle, istut odottamaan, sinut kutsutaan sisään. Ei tarvitse yleensä odotella kuin 10-15 minuuttia, ilman ajanvarausta, toisin kuin meillä Suomessa... Aika varattu klo 14.00, varaus tehty 3kk aiemmin, pääset sisään ehkä 15,30. Monelle on varmaan Suomessa tuttu tunne, että lääkärille pitää selittää ja selittää ja liioitellakin oireitaan, että sinut otetaan vakavasti ja annetaan hoitoa. Täällä sinun pitää sanoa pääpiirteittäin oireesi tai se minkä luulet sinua vaivaavan. Sitten lääkäri ehdottelee, mitä mahdollisia muita oireita sinulla on.

Esimerkki:
Lääkäri: Mikäs sinulla on?
Potilas: Flunssa
Lääkäri: Onko nenä tukossa?
Potilas: On
Lääkäri: Valuuko räkä?
Potilas: Joo
Lääkäri: Onko yskä?
Potilas: Joo
Lääkäri: Onko kurkku kipeä?
Potilas: No ei nyt oikeesta...
Lääkäri: Mitataanpas kuume... Jahas, vähän kuumetta. Pistän sinulle lääkkeet tukkoiseen nenään, toiset lääkkeet vuotavaan nenään, yskänlääkettä yskään, paracetamoolia kuumeeseen ja särkyihin. Tarvitsetko lääkärintodistuksen?
Potilas: Joo
Lääkäri: Näkemiin.

En minä sinänsä valita. Jos kyseessä on vain tavallinen flunssa ja pääsyy lääkäriin hakeutumiselle on sen lääkärintodistuksen hakeminen, jotta saa levätä sen yhden päivän ja olla menemättä kouluun, on ihan jees, ettei lääkäri tutki sinua koko päivää. Mutta toisinaan tällainen kohtelu myös hieman ahdistaa. Ollaan täällä ollessamme kärsitty Sannan kanssa molemmat taudista jos toisestakin. Tällä hetkellä vaivaa hitonmoinen vatsatauti, joka vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Lääkäristä sain alle 5 minuutissa 5 eri lääkettä, ristiriitaiset käyttöohjeet, ja nimeni vaihdettiin Christineksi (tulee mitä luultavimmin toisesta nimestäni Kristiinasta, joka on ilmeisesti niin paljon helpompi lausua kuin Heidi).

No mutta onneksi lääkärissä käyminen ei täällä kuitenkaan kauheasti kukkaroa rasita, joka kyllä herättää kysymyksen, miksi vanhemmat lähettävät lapsensa hakemaan itselleen lääkkeitä. Itselleni tuli viime käynnistä 35 Singaporen dollarin lasku, joka sisälsi lääkärin konsultaation ja ne 5 lääkkeet.

Nyt Christine taitaa kiittää ja kuitata ja koittaa tehdä vähän flash-peliään, jonka deadline on joskus reilun viikon päästä vissiin. Ja älkää nyt huoliko, enköhän mä tän taudin taas pian selätä, ainakin pitäis lääkettä riittää. Ja hei! Muistakaa katsoa kuvia! http://picasaweb.google.com/heidi.friman

Koti-ikävä!

Lauri se meni menojaan takaisin Suomeen, meidän suloiseen kotiin. Tai siltä se ainakin tuntuu täältä kaukomailta käsin, kun itsellä kotiinpaluuseen on vielä aikaa. Laurin kaksi ja puoli viikkoa hurahtivat tosiaankin ihan mieletöntä vauhtia, nopeammin ei aika ole kovin usein kulkenut.

Laurin vierailu oli ihan mahtavaa ja tunsin itsekin olevani lomalla kouluhommista huolimatta. No ehkä se hotelleissa yöpyminen vaikutti vähän siihen tunteeseen... ;) Ennen Laurin Singaporeen matkaamista tunsin olevani itse jo lopen kyllästynyt koko paikkaan. Elämä oli muuttunut täysin arkiseksi ja tuntui, ettei täällä ole enää mitään nähtävää. Laurin kanssa pääsin kuitenkin kokemaan monta uutta ja ihmeellistä asiaa ja löysin kuin löysinkin uutta intoa Singaporea kohtaan.

Minähän olen Singaporevinkkini saanut melkeinpä yksipuolisesti paikalliselta kaveriltani Jordanilta, ja olen häntä kuuliaisesti uskonut ja totellut. Tuosta Gaylangin kaupunginosasta, jossa yövyimme suurimman osan ajasta, hän oli minulle kertonut jos jonkinmoisia kauhutarinoita. Sehän on paikallinen punaisten lyhtyjen alue ja kuulemma kauhea paheen ja rikollisuuden pesä. Jordanin mukaan se oli niin vaarallinen alue, ettei sinne tule astua pikkuvarpaallakaan, saati sitten yöpyä siellä sijaitsevassa hotellissa!

Hintatason vertailun jälkeen me kuitenkin suuntasimme sitten juuri sinne rikollisuuden keskukseen halpojen hotellien perässä. Eikä ole minulla Gaylangista juurikaan valittamista. Toki se on jo ulkoasultaan ihan erinäköistä seutua, jos vertaa esimerkiksi keskustan siisteihin katuihin. Kadunkulmissa notkuu laittautuneita toimettomia naisihmisiä ja laittoman tupakan myyjiä ja hotellihuoneita vuokrataan tuntitaksalla. Tästä huolimatta, tai ehkä juuri siitä syystä, paikka oli oikein hauskaa vaihtelua turhankin länsimaalaisilta tuntuneiden alueiden jälkeen. Kertaakaan emme kohdanneet mitään ongelmia, meitä ei ryöstetty tai raiskattu, eivätkä edes ne ilotytöt huudelleet. Foodcourtit olivat auki lähes ympäri vuorokauden, joka on todella harvinaista Singaporessa! Koitapa löytää ruokaa klo 22 jälkeen, kyllä siinä saa hetken etsiskellä. Kaiken kaikkiaan oikein rattoisa mesta.

Indonesian reissu oli tosiaankin oikea paratiisiloma, kuten Lauri jo kuvailikin. Kärähdettiin, mutta nyt se alkaa olla enää muisto vain. No ehkä vähän vielä nahka lähtee, mutta mitäs pienistä. Harmittamaan jäi se todellisen Indonesian puute hieman, mutta kuinka monesti sitä nyt meikäläinen pääsee hienoon hotelliin palveltavaksi?! Voisin tottua. Ehkä. Johor Bahrun vierailu oli sitten se meidän toinen luksusloma, vaikka pikainen viikonlopputrippi olikin. Aiiiivan ihanaa.

Perjantai-iltana se lauri sitten täältä lähti. Lentokentällä vietettiin kaihoisat jäähyväiset ja kyyneleet silmissä junailin takaisin kotiin. Olin ihan valmis jo hyppäämään siihen maitojunaan, joka suuntaa takaisin Suomeen, mutta sain kuin sainkin revittyä itseni kuitenkin Doverin suuntaan. Viikonloppu sujui ikävää surkutellessa ja läksypuuhissa. Jotain hyvää tässä koulunkäynnissäkin, ainakin se pitää kiireisenä. Jospa sitä ikävöintiä ehtisi harrastaa sitten vähän vähemmän.

Nyt täällä taas istun ahkerana koulunpenkillä. Ja juoksen vessanpöntöllä. Joku mahapöpö iski taas. Varo vaan Lauri, ettei tullu sullekin! Heippa!

Laurin loppuaika

Minä eli Lauri pääsin takaisin pakkaseen turvallisesti, ikävä kyllä. Ei sillä että turvallisuudessa olisi mitään vikaa mutta olisin kyllä mieluummin jäänyt Singaporen kulmille. Typerät tosielämän realiteetit. Kerron tässä suurinpiirtein reissuni loppuajan tapahtumat, Heidi saa laittaa jossain vaiheessa kuvia, itse kun en muistanut niitä mukaan ottaa.

Tosiaan edellinen kirjoitus päättyi Bintamin paratiisihotelliin, joka oli aivan upea. Hotellissa ja sitä ympäröivissä aktiviteeteissa tuntui olevan hotellivieras-työntekijä suhde n. 1:2, eli koko ajan oli joku jotain passaamassa. Ikävästi tosin molemmat paloimme punaisiksi kuin katkaravut (joita Aasiassa kovasti syödään), joten kelit olivat vähintäänkin ihanteelliset. Itse en edes ottanut aurinkoa kymmentä minuuttia enempää, salakavalasti paloin altaassa pulikoidessa koska en osannut käyttää aurinkorasvaa tarpeeksi. Muutamana seuraavana yönä nukkuminen oli yhtä helvettiä mutta kyllä siitä selvisi kun läträsi tarpeeksi aloe veraa.

Indonesiassa olimme kaksi yötä jotka meni suurimmalta osalta altaassa pulikoidessa sekä erilaisia herkkuja maistellessa. Kokeilin myös jousiammuntaa, tauluun osuin mutta keskelle en. Keskiviikkona eli Singaporeen palaamisen päivänä kävimme katsomassa paikallisessa turistiaitauksessa norsuja, jotka olivat varsin hellyttäviä, niistä tulee kuvia. Menimme myös taksilla katsomaan "oikeaa Indonesiaa", mutta yritykseksi jäi, jouduimmekin jonkin sortin turisteille rakennettuun matkamuistokylään. Noh, siellä sitten pari viimeistä tuntia ihmettelimme ja lauttasimme takaisin tuttuun Sporeen. Oikea Indonesia jäi kokematta mutta luksusta kyllä riitti. Hotellin hinnaksi tuli lähes miljoona paikallista rahaa!

Singaporeen palattuamme menimme taas tuttuun Geylangiin uuteen kuppaiseen hotelliin kärsimään palovammoistamme. Torstai meni muistaakseni haavoja nuollessa lukuunottamatta iltaa jolloin kävimme vähän suuremmalla porukalla illalla syömässä. Tämän jälkeen menimme yhteen Geylangin lukuisista food courteista iltaa istumaan. Käväsimme jopa yhdessä paikallisessa aavistuksen hämärämmässä pubissa (Her Majesty oli nimeltään), jonne päästyämme oli mukava huomata että niin moni vanhempi herra oli tuonut tyttärentyttärensä nauttimaan pubikulttuurista (jätän lukijalle harjoitukseksi rivien välistä lukemisen, varsinkin jos muistaa alueen maineen edellisestä tekstistä). Lähdimme häntä koipien välissä lipettiin melko pian.

Perjantaina saatoin Heidin koululle, kävin pesemässä pyykkiä niiden asunnolla ja menin käymään jossain uutukaisessa IT-ostoskeskuksessa. Ostari oli hieno ja kiiltävä, mutta kaikki liikkeet myivät lähes samaa tavaraa ja olivat liian trenditietoisia. Pari päivää myöhemmin kävin paljon mukavammassa saman alan ostarissa, siitä kohta lisää.

Perjantai-iltana menimme Zoukkiin mikä oli kuuma hotti yökerho ja oikeasti - kuten niin monet samalla tavalla mainostetut baarit myös suomessa - järkyttävää sontaa. Sisäänpääsymaksu oli yli $30, eikä minua edes päästetty sisään koska ei sandaaleilla sopinut mennä. Vuokrasin sieltä sitten isoimmat kengät mitä talosta löytyi (jotka olivat silti aivan liian pienet) ja jouduin vielä ostamaan viiden dollarin sukat. Siinähän sitten olin trendikäs shortsit jalassa mutta nahkakengät ja polvisukat jalassa, ah kyllä oli niin sopimattomat ne sandaalit siihen muuhun asustukseen verrattuna. Sanna oli ostanut lippunsa eri tiskiltä kuin me, ja pääsi sillä kahdelle eri puolelle mihin meillä ei ollut asiaa (maksoi lipusta $3 enemmän). Yritimme pyytää upgradea mutta olisi maksanut $15. Mistään ei lukenut etukäteen missään. Yökerho oli yhtä savukonetta ja lasersotaa, taustalla soiden uppo-outo ravejumputus. Juomat olivat törkeän hintaisia, olut oli muistaakseni lähemmäks kymmenen euroa (eli paikallisille varsinkin hurjaa ylihintaa). Silti siellä tuntui jengi viihtyvän ja kovasti tanssivan. Paikka olisi voinut olla parempi ellei olisi lähtenyt niin väärällä jalalla käyntiin. Me ei kovin kauaa oltu kunnes lähdimme takaisin hotellille huilaamaan. Hassuna yksityiskohtana klubista jäi mieleen isot mainokset, missä varoiteltiin varsinkin naisia olemaan juomatta enempää kuin kolme juomaa, ettei humala pääsisi yllättämään.

Olimme aiemmin miettineet Kuala Lumpuriin menoa, mutta koska aika oli kuitenkin kohtalaisen kortilla ja paikallistakin nähtävää riittäisi, teimme kompromissin ja menimme lauantaina Johor Bahruun, Malesialaiseen kaupunkiin aivan Singaporen kupeessa. Lauantai ei lähtenyt kovin vahvasti matkusteltuamme ensin ympäri Singaporea Heidin kämpillä käyden pyykkiä pesemässä ja etsiessämme bussia Malesian puolelle. Bussi vei meidät jonnekkin aivan kuuseen, mistä jouduimme talsimaan lähemmäksi keskustaa. Sinne kun pääsimme nälkäisinä ja väsyneinä (reput ja laukut kirvelivät palaneita hartioita), huomasimme että joka ikinen kauppa ja ravintola oli kiinni. Kaikkien liikkeiden kohdalla oli kirjaimellisesti lappu luukulla, harmi vaan ettemme ymmärtänyt mitä lappu sanoi. Aikamme ihmeteltyämme joku ystävällinen herrasmies valaisi meitä, että edellisenä iltana oli paikallinen sulttaani heittänyt veivinsä ja sitä kunnioittaakseen koko Johorin alue oli kiinni. Kiva. Noh, taksit kulki onneksi ja hotellikin oli etukäteen varattu, joten sinne huristimme.

Ja millainen hotelli se taas olikaan! Loppuu superlatiivit kesken kun näitä huippuhienoja hotelleja kehuu, mutta en ole kyllä niin hulppeassa paikassa ennen majoittunut. Viiden tähden hotellissamme oli King Size -sänky, arviolta 240cm leveä. Huoneessamme oli valtava kylpyhuone mistä oli ikkuna päähuoneeseen, mistä oli ikkuna merinäköalalla. Sänky oli ehkä maailman paras. Voitte ehkä ihmetellä että miten meillä oli varaa majoittua useammassakin luksushotellissa, mutta Singaporea ympäröivät halpamaat ovat varsinkin näin sesonkiajan ulkopuolella todella edullisia, tämäkin huone maksoi meiltä yhteensä n. 45e, kun parikymmentä kilometriä etelämpänä Singaporessa maksoimme vajaa 30e kaikkein halvimmasta nahkasänkyisestä pikkuhuoneesta.

Menimme tyydyttämään nälkäämme syömään illallisbuffettia mikä oli grillaushenkinen ("BBQ the night away"), tarjolla oli useita kymmeniä eri salaatteja yms. sidejä itse lihoille, mitä mentiin pihalla olevasta tarjoilupöydästä keräämään raakana lautaselle, jonka jälkeen ne annettiin yhdelle lukuisista kokeista ja he grillasivat ne. Herkkuja oli lähes kaikkea kuviteltavissa olevaa, lukuun ottamatta porsasta Malesian ollessa muslimimaa. Illalla kävimme vielä hotellissa olevissa porealtaissa ja saunoissa, harmi että naisten puolella ei kuulemma ollut sauna päällä.

Seuraavan aamun aamupala oli yhtä ylenpalttinen kaikkine huippuhyvine herkkuineen, minkä jälkeen pulahdimme nopeasti altaaseen ja lähdimme sitten Johor Bahrun keskustan tuntumaan, jossa olikin jo kaupat auennut. Aikamme siellä pyörimme ostellen pikkurahalla tuliaiskrääsää yms. Yritimme päästä halpaan hierontaan mutta mokailimme ajanvarausten kanssa ja jäi jalkahieronnat kokematta. Illalla huristimme bussilla takaisin Singaporeen. Tai no, huristimme on ehkä väärä sana koska liikenne oli aivan tukossa ja seisoimme ruuhkassa pari tuntia. Hotellikin jäi seuraavalta yöltä varaamatta ja raahauduimme Heidin kämpille jossa nukuin yleisten tilojen sohvalla ilman ilmastointia peläten liskoja ja torakoita ja mahdollisia tiikereitä mitä voisi avoimesta parvekkeen ovesta hyökätä.

Seuraavana päivänä menimme taas halpaan paikalliseen hotelliin, jossa oli taas vaihteeksi kirottu nahkasänky. Hotelli oli kuitenkin Little Indian alueella, joka oli hieno kokemus. Kaiken maailman intialaiset yrittivät myydä tavaraa ja basaarityyppinen henki oli muutenkin aika rento. Siellä söimme intialaisia pratoja ja tulisia curryjä ja masaloita. Illalla kävimme elokuvissa katsomassa Law Abiding Citizen -nimisen elokuvan mikä oli oikein viihdyttävä. Seuraavana päivänä (eli tiistaina) Heidin käydessä koululla menin ihmettelemään Sim Lim Squarea, joka oli valtava 6-kerroksinen tavaratalo täynnä tietokone- ja elektroniikkaliikkeitä. Kauppoja oli varmasti useita satoja. Saaliiksi jäi ainoastaan X-Mini II -pienoiskaiutin, jossa on yllättävän hyvä ääni kaiuttimen ollessa vain pieni pallo.

Tiistaina Sanna lähti Thaimaaseen ja tilaisuuden tehdessä varkaan muutin loppuajaksi asumaan Heidin nurkkiin. Jalat olivat sen verran hajalla jokapäiväisestä aamusta iltaan paikasta toiseen ravaamisesta että ilta jätettiin vapaaksi. Keskiviikkona pääsin ensimmäistä kertaa Orchard Roadille, mikä on ilmeisesti Singaporen sydän. Katu on vieri viereen täynnä jumalattoman valtavia ostoskeskuksia, mitkä ovat pullollaan merkkiliikkeitä. Kadunvarret olivat täynnä Pradan, Guccin, Armanin jne. jättimäisiä mainoksia ja liikkeitä. Kävin Far East Plaza -nimisessä ostarissa katselemassa josko teetättäisin ompelijalla itselleni puvun, ja sorruin jo ensimmäiseen kauppamieheen joka oli niin liukas kieleltään että en voinut kuin myöntyä kauppaan. Kävimme myös kaupassa mikä myi älyttömän siistiä Mario yms. -sälää, josta osaa ei voinut vastustaa.

Torstaina Heidi kävi koulussa minun jäädessä huilaamaan. Menimme iltapäivällä Chinatowniin mikä oli kyllä hieno varsinkin näin Lunar New Yearin (eli kiinalaisen uuden vuoden) alla. Koristeita oli hullun lailla ja muutenkin käynnissä oli jonkin sortin katumarkkinat, kaiken maailman kojua ja helppoheikkiä oli satamäärin. Kyllä kirpaisi huomata että sielläkin oli paljon pukuompleijoita joiden hinnat näytti päälle päin huokeammilta kuin miltä omani tilasin. Söimme jotain kiinalaista sapuskaa ja haimme pukuni ompelijalta, minkä jälkeen lähdimme yölliselle Night Safarille eläintarhaan.

Safarilla katsoimme Creatures of the Night -esityksen missä oli susia ja hyeenoja ja kaiken sortin yöllisiä möllejä. Esitys oli ihan hieno vaikkakin osa eläimistä ujosteli vähän liiaksi ja muutenkin tietty spektaakkelimaisuus puuttui. Sanomana kovasti toitotettiin luonnonsuojelua ja varsinkin kierrätystä, mikä tuntui vähän ristiriitaiselta ottaen huomioon että näin ainoastaan kerran kierrätyslaatikon koko reissun aikana, normaalisti kaikki pullot ja tölkit ja paperit ja ruoantähteet meni samoihin jätteisiin. Menimme myös opastetulle ajelulle ympäri eläintarhaa mikä oli kyllä aika hieno, siellä oli leijonia ja norsuja ja flamingoja ja kaiken maailman possuja ja näätiä ja mitä lie. Harmi kun kuvaus ei oikein onnistunut pimeyden ja ehdottoman salamankäyttökiellon takia. Käppäilimme myös omaan tahtiin elukoita katselemassa, aika vaan loppui vähän kesken ja vetäydyimme viimeiseksi yöksi kotiin.

Perjantaina eli kotiinpaluun päivänä sitten aina ajoissa olevana miehenä menin ensin ostamaan matkamuistosälää Bugiksesta (kaupunginosa), sitten Heidi lähti kouluun ja minä lähdin sademetsään samoilemaan. Siellä luontopolkua tarpoessani tuli ensimmäinen oikea monsuunisadekin koko matkalla, näinpähän miten viidakossa sataa. Kiipesin saman nyppylän päälle kuin Heidi reissunsa alkupuolella. Olin pettynyt koska en nähnyt viidakossa lainkaan eläimiä, mutta kävellessäni metsästä pois huomasin pusikon ulkopuolella apinan ylittävän tietä. Se jäi siihen kaiteelle istumaan ja päästi minut ehkä reilun metrin päähän. Sain siitä aika hyvän videonkin kun se kävi varastamassa roskiksesta banaaninkuoren ja sitä naposteli melkein kosketusetäisyydellä.

Lähdön aika oli käsillä joten menin tukikohtaan pakkaamaan loppuun ja lähdimme lentokentälle. Lähtö oli haikea. Seuraavat 26h matkustelin tieni Suomen pakkasiin ja nyt istun linja-autossa matkalla kotiin Jyväskylään. Rupeaa tämä puolentoista vuorokauden matkustus jo piisaamaan pian.

Tässäpä oli kovasti asiaa. Reissu oli aivan upea, harmittaa kun piti lähteä. Kaikki meni oikeastaan hyvin, ei pahemmin sairasteltu eikä tultu ryöstetyksi ja matkatkin meni nappiin. Nyt Heidi koitat jaksaa siellä vielä kuutisen viikkoa niin pääset takaisin tänne lumen ääreen sinäkin. Lauri kiittää ja kuittaa.