perjantai 1. tammikuuta 2010

Yleisön pyynnöstä lisää blogia

Heipä hei piiiitkän tauon jälkeen. Moni on kysellyt, miksen ole päivittänyt blogia aikoihin. No, ensin ei tapahtunut mitään, sitten ei ollut aikaa, sitten ei jaksanut jajaja... No tässä sitä taas tulee.

Joululoma on kulunut uskomattomalla vauhdilla. On ollut aivan ihanaa taas pitkästä aikaa vaan köllötellä kotona, valvoa myöhään ja nukkua vielä myöhempään. Eikä kiirettä minnekään. Lomahan meillä alkoi jo 12.12, joten tässä on tullut lötköteltyä nyt kolmisen viikkoa. Eikä tunnu missään! Voisi ihan kepoisesti ottaa toiset kolme!

Toiset aloittaa lomat bilettämällä, me aloitettiin se ihan muissa merkeissä. Heti ensimmäisenä loma-aamuna pistettiin vesipullojen täyttämät reput selkään ja lähdettiin Jordanin ja Sannan kanssa kiipeämään Singaporen korkeimman vuoren, Bukit Timahin, huipulle. No okei okei, kyseessä on ehkä Jyväskylän Laajavuoren korkuinen kukkula, mutta matka ei ollut helppo siitä huolimatta! Vuorta peittää sakea viidakko apinoineen ja muine villielukoineen, tosin helpotukseksemme tiikereitä ei ole Singaporen puolella nähty enää aikoihin.

Tie huipulle ei ollut suora tai kevyt, vaan se sisälsi kipuamista ylös alas pitkin viidakkopolkuja ja lukemattomia portaita. Meinasin luovuttaa noin sata kertaa, mutta upeat näkymät saivat jatkamaan. Harmiksemme emme nähneet yhtään apinaa matkan varrella, mutta yhden iguaanin bongasimme. Valitettavasti se oli sen verran arka kaveri, ettei suostunut kuvaan, mutta uskokaa, että aika siisti tyyppi se oli. Näimme myös kaksi Singaporen suurinta vesiputousta, joista Jordan oli jo meille selittänyt ylpeänä. Niin... en välttämättä itse kutsuisi niitä puroja kummemmiksi, mutta pitäkööt ylpeyden aiheensa. :) Loputtomalta tuntuneen kapuamisen jälkeen päästiin lopulta huipulle asti, jossa sitten lepäilimme hetken tyytyväisinä varjossa. Tottakai juuri tämänkin päivän piti olla kuuma ja aurinkoinen! (Sen jälkeen onkin sitten satanut melkein nämä kokonaiset kolme viikkoa...) Vuorikiipeilyn (hah) jälkeen Jordan palkitsi urheilusuorituksemme viemällä meidät mässäilemään Kentucky Fried Chickeniin, aaah cheese fries, mikä ihana keksintö! Kyllä muuten maistui!

Seuraava viikko vietettiin mielestäni hyvin ansaitsemaamme hiljaiseloa. Tai no paikallisten tapaan tulihan sitä joka päivä jonnekin lähdettyä, mutta mitään kovin suurta ja ihmeellistä ei tullut tehtyä. Käytiin milloin missäkin päin kaupunkia shoppailemassa ja herkuttelemassa - ah loman ihanuutta. Kolme mieleenpainuvaa tuntia vietettiin eräänä iltana KTV Party Worldissa, eli karaoke"baarissa". Olin saanut jostain flyerin, jolla sai karaokehuoneen "ilmaiseksi" kolmeksi tunniksi. Ilmaista lystiähän se ei lopulta sitten ollutkaan, sillä meidän piti tilata yhdet juomat ja naksut ja maksaa vielä jotain muita pikkumaksuja huvistamme. No eihän siinä, kolme tuntia kahdestaan suljetussa pikkukopperossa laulamassa karaokea! :D Alkuun ajateltiin olla siellä hetkinen, muta lopulta päädyttiin käyttämään viimeisetkin minuutit tarkkaan! Oli se vaan kuitenkin aika hupaisaa. Sannan synttärinä tammikuussa päätettiin mennä uudestaan.

Sitten olikin omien syntymäpäiväjuhlallisuuksieni aika. Sain aamulla ihanasti aamiaisen vuoteeseen ja maailman ihanimpia lahjoja! Ah ihanuutta! Käytiin vetäisemässä mahtavat pihvit, ja illalla Sanna tarjosi vielä kotosalla yllätykselliset kakkukahvit. Hyvin sivistyneen aikuiselliset 25-vuotisjuhlat siis vietettiin täällä maailmalla.

Synttäreiden jälkeen taas paluu arkeen, nimittäin joulun odotukseen. Sehän alkoi täällä jo suurinpiirtein siinä vaiheessa, kun me saavuttiin maahan. Ostoskeskukset ovat olleet täynnä joulukuusia, -koristeita ja -lauluja. Ei sitten edes toiselle puolelle maailmaa matkaaminen päästä eroon jouluhössötyksestä!

Jouluaattoaamu valkeni paahtavan kuumana, kuten lähes kaikki päivät täällä. Joululounas koostui thaimaalaisesta ruoasta keskellä kuhisevaa ostoskeskusta. Eikö kuulostakin tavanomaiselta tavalta viettää joulua? Sen jälkeen suuntasimme (ette ikinä arvaa!) joulukirkkoon! Sitä en olekaan tehnyt aikoihin. Sanna oli kutsuttu paikalliseen City Harvest-nimiseen kirkkoon katsomaan joulunäytelmää, joten suuntasimme sitten sinne. Näytelmä oli kyllä parasta viihdettä aikoihin! Se kertoi Mariasta ja Joosefista, kuten niin monet muutkin joulukuvaelmat, mutta täytyy sanoa, että kyllä aasialaiset osaa. Maria mm. osallistui Idols-kisoihin ja Joosefin kaverit vetivät hirveät kännit Joosefin polttareissa. Huhhuh! :D

Illaksi meidät oli kutsuttu Jordanin perheen kanssa jouluillalliselle hienon hotellin buffettiin. Ruokaa oli tarjolla jos jonkinmoista, tosin ei sitten ensimmäistäkään tuttua ruokalajia. Vedimme mahamme sitten täyteen mitä ihmeellisimpiä sörsseleitä ja mereneläviä ja kruunasimme koko hoidon mitä upeimmilla jälkiruoilla. Navat paukkuen palattiin sitten kotiin avaamaan joulupakettimme ja leikkimään uusilla lahjoillamme.

Joulupäivän vietimme Singaporen eläintarhassa. Eivät ole ihmiset liioitelleet, kun ovat sitä paikkaa kehuneet! Se oli aivan valtavan kokoinen paikka uskomattomine viidakkomaisemineen ja upeine eläimineen. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten käykää tsekkaamassa eläintarhakuvat nettialbumistani.

Pian joulun jälkeen Sanna lähti lomailemaan Balille ja minä vietin lomaa Sannasta. ;) Se loma se vasta nopsaan hurahtikin! Eilen se sieltä jo palasi takaisin tänne Sporeen uuden vuoden viettoon. Raahauduttiin katsomaan kaupungin menoa ja meininkiä illalla ja ihmisiä oli kyllä iiiiiihan mielettömästi kaikkialla! Onhan niitä ihan mielettömästi tavallisina arkipäivinäkin, mutta tämä oli jo jotain ihan uutta ja MIELETÖNTÄ!

En voi käsittää, mistä noita ihmisiä oikein riittää noin älyttömästi! Voisin mielelläni vaihtaa hetkeksi paikkoja jonkin erakon kanssa tällä hetkellä. Ei tällaista menoa kovin selväjärkisenä kauaa jaksa. No, vielä olisi suurinpiirtein puolet vaihdosta jäljellä, joten jonkin aikaa pitäisi vielä kestää. Ehkä tämä meno rauhoittuu hieman, kun lomat loppuu.

Nyt jään viettämään viimeistä lomaviikonloppua ja odottelemaan Laurin saapumista kyläilemään. Enää reilu viikko jihuu!

Ai niin! Jotta jaksaisin aktiivisemmin päivitellä blogia iloksenne, ajattelin ehdottaa pientä diiliä. Jokainen kommentin jättänyt tulee saamaan tuliaisia, kunhan täältä aikanaan palaan! Teidän kommentit ovat nimittäin ne, mitkä innostavat tätä ylläpitämään.

Ja jotta saisitte myös silmänruokaa, katsokaa uudet kuvat: picasaweb.google.com/heidi.friman