Home sweet home?

Nyt olen sitten palannut takaisin Suomen routaiselle maan kamaralle. Lähtö Singaporesta oli kuitenkin kaihoisa, vaikka niin Sannan kanssa vannotettiin kerta toisensa jälkeen, että kotiin mennään enemmän kuin mielellään. Kuala Lumpurin matkan jälkeiset päivät olivatkin pyhitetty lähinnä jäähyväisten jättämiselle ja viimeisten tuliaisten haalimiselle.

Tippa tuli meille molemmille linssiin meidän lempiostarilla Jurong Pointissa, jossa hengailtiin ihan harvasepäivä. Viimeiset New York New Yorkin herkut, Carl's Juniorin hampparit ja katselmukset Mini Toonsissa. Oijoi. Meidän oma rakas Jurong Point.

Viimeinen päivä Singaporessa valkeni kuumempana kuin koskaan. Lämpöä oli varmaan helposti ainakin jotain 38 astetta. Lämpötila oli jopa paikallisten mukaan tukalan kuuma, ja se on jo jotain se. Se päivä alettiin hoitamalla viimeisiä asioita koululla ja tapaamassa kamuja lounaan merkeissä. Maistatettiin jäljellä olevaa salmiakkikossua 19 vuotiaalla karetetytöllä ja se sanoi tulleensa känniin yhdestä huikasta. Heh heh mitä tyyppejä.

Päätettiin vielä ruskettumattomuutemme peittämiseksi käydä ottamassa vähän hennatatuointeja, joten lähdimme hippulat vinkuen kohti Little Indiaa. Löydettiin tatskapaikka ja niinhän piti sitten molemmat kädet peittää ihaniin kuvioihin. Kiireen vilkkaa sitten hienosti pirssillä kotio pakkaamaan viimeiset tavarat.

No se pakkaaminen osoittautuikin luultua hankalammaksi hommaksi. Sannan matkalaukkua koitettiin sulkea istumalla molemmat yhtä aikaa sen päällä ja tunkemalla lukkoja kiinni. Lopulta saatiin laukut kiinni ja opettajamme Chi Yong tuli hakemaan meitä asunnolta taksin kanssa. Taksimatkalla katseltiin ympärillemme Singapore Cityä ja haikeiltiin jäähyväisiä.

Lentokentällä paljastui karu totuus matkalaukuista :) Liikakiloja oli mulla ja Sannalla yhteensä noin 14 kiloa. Haha! Päästiin kuitenkin ilman lisämaksuja matkaan, mutta lisää oli tulossa. Totesimme, ettei minun käsimatkatavaralaukkuni menisi mitenkään läpi koneeseen asti, joten päädyin pakkaamaan sitä vielä uusiksi ja jättää turhia tavaroita lentokentän roskiin.

LOPULTA päästiin koneeseen asti ja matka Japanin Nagoyaan saattoi alkaa. Lento sinne kesti noin kuutisen tuntia ja tietenkin koko muu kone nukkui meidän katsoessa leffoja ja höpistessä. Aamusella sitten odoteltiin Nagoyan tylsällä lentokentällä Finnairin konetta kolmisen tuntia. Kierreltiin vähän duty freessä, ostettiin ylikallista leipää ja vettä ja nettailtiin, kunnes taas viimein päästiin koneeseen.

Voi luoja että lento oli pitkä ja tylsä ja kurja jajaja... Vaikka kyseessä olikin rakas Finnairimme. Oli niin outoa puhua lentoemojen kanssa SUOMEA! Huh!

Tulipas tästä pitkä tarina.. Hmm, lyhennetään. Lauri tuli kentälle, ulkona oli kylmä, mentiin porukoille ja täällä sitä nyt sitten vielä ollaan. Olen lällinyt vauvaa ja koiraa ja syöpötellyt herkkuruokia. Nyt pitänee taas lähteä ruokapöytään, joten heippa!