Kolmas päivä toden sanoo

Tein valokuva-albumin nettiin teille pällisteltäväksi osoitteeseen: http://picasaweb.google.com/heidi.friman
Voitte sieltä sitten katsella kuvia, kun jaksan lisäillä. On helpompi laittaa niitä tuonne, kuin ahtaa kaikki tänne blogiin. Voi olla että parhaimmat pääsevät tännekin, mutta se jää nähtäväksi.

No niin, kolmas päivä Singaporessa. Pahin koti-ikävä meni ohi nukkumalla tänään on ollut ihan ok päivä. Aamulla Sanna heräsi kasilta putkimiehiä varten. Itsehän olin laittavinani herätyskellon myös soimaan, mutta heräsin kivasti vasta ysiltä, jolloin miehet vasta sitten pölähtivätkin paikalle - tunnin myöhässä. Sanna aamutakkisillaan ja minä yöpaitasillani mentiin avaamaan ovi ja näytettiin vuotava putki. Putkimiehen ensimmäinen kysymys: Do you speak mandarin? (suom: Puhutko mandariinikiinaa?) Näytänkö mä siltä, että mä osaan mandariinikiinaa?!? Oh my God! En tajunnu niiden kiinan sekaisesta Singlishin solkotuksesta mitään... onneksi Sanna tajusi sentään jotain. Meillä oli siis vesi poikki aamun, että vähän hulppeeta oli :P Ja kaiken hyvän lisäksi, keittiöstä löytyi ensimmäinen torakka. Sumutin sen kuoliaaksi! Hahaaaaa!

Asunnolle ilmaantui opettajamme Chi Yongin lisäksi kaksí muuta tulevaa opettajaamme, joiden nimiä en mitenkään muista. Miksei kaikilla voi olla yhtä helppoja nimiä kuin meidän Jortsulla??

Sanna keskeytti kirjoittamisen juuri ja kutsui keittiöön: lisää torakoita! Sumutin senkin! Raukka pudonnut selälleen ja sätki hullun lailla, hyiii. Kiljuttiin kuin tytöt, tai no ainakin mä :P Hyi saasta. Kauhea säätäminen sen ruumiin siirtämisessä pois meidän TISKIPÖYDÄLTÄ! Viereisellä pöydällä ruokia.. kiva.

No niin siis palataas päivän tapahtumiin. Opettajaporukka (kaikki tosi nuoria) kierrätti meitä ympäri kampusaluetta, joka on niinkuin miljoona kilometriä pitkä joka suuntaan. En tule IKINÄ löytämään siellä yhtään mihinkään. Ihan hirveetä. Käytiin syömässä yhdessä koulun monista Food Courteista aamupalaksi/lounaaksi pasta-annokset. Maksoi 3$, elikkäs 1,5€, ihan jees. Sitten mentiinkin hommaamaan Student Passeja, eli käytännössä siis oleskelulupia. Ihan tajuton byrokratia! Vaikka oltiin täytetty ja tehty kaikki mahdollinen netissä valmiiksi. Mun piti ottaa uusi passikuva, koska Suomessa otetussa kuvassa ei ollu kuulemma tarpeeksi valkoinen tausta, meidän piti jonottaa sadalle eri tiskille ja kaiken muun hyvän lisäksi vielä maksaa lisää rahaa mokomista lätkistä. Olisi ehkä ollut kiva tietää sekin etukäteen, että olisi voinut varautua. No, mikäpäs siinä.

Käytiin sitten opettajasmiesten kanssa syöpöttelemässä ja palattiin takaisin asunnolle. Ensimmäistä kertaa asunnolla ajoissa. Ihanaa kun on voinut hetken hengähtää ja levätä, eikä tarvitse olla ihan koko ajan menossa. Voi rauhassa nuolla haavojaan :P Jalat on siis ihan rakoilla kaikesta kävelemisestä.

Huomenna meillä on luultavasti vähän jo vapaampaa ja omatoimisempaa meininkiä, vaikka lounastreffit onkin taas sovittu opettajien seuraan. Kohta jo unten maille, väsyttää niin kovasti. Käykää katsomassa kuvia Picasasta ja olkaa iloisia torakattomuudestanne - ja jopa siitä kylmenevästä säästä!